karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Kaikki blogit puheenaiheesta Digiaika

Faangin dilemma

Applesta tuli pari päivää sitten ensimmäinen yli tuhannen miljardin eli biljoonan dollarin arvoiseksi noteerattu yritys. Seuraavaksi käydäänkin kilpaa siitä, mikä maailman johtavista digitalouden kasvuyrityksistä – kuten Applen ohella Microsoft, Facebook, Amazon ja Alphabet tai jokin niiden kiinalaisista haastajista – ennättää ensimmäisenä yli kahden biljoonan dollarin rajan (ks. linkki).

Irti digimaailman paineista

Selaillessani sosiaalista mediaa törmäsin valokuvaaja Eric Pickersgrillin Removed-valokuvasarjaan. Hän on poistanut kuvista älylaitteet. Kuvasarja oli pysäyttävä, erityisesti siksi, että tunnistin kuvista itseni ja lähipiirini. Älylaitteet ovat niin iso osa arkeamme, ettei sitä edes tule ajateltua. Älypuhelin toimii herätyskellona, jonka jälkeen aamu alkaa selaillessa sosiaalista mediaa. Älylaite on mukana koko päivän ja illalla vielä viimeisenä nenän edessä ennen nukkumaan menoa.

Digiajan kilpailuetua metsästämässä – Miten liikkeelle?

Olen tavannut satoja digitalisaatiosta kiinnostuneita yritysjohtajia, vetänyt työpajoja, rakentanut koulutuksia, ideoinut uusia palvelukonsepteja ja auttanut yrityksiä liikkeelle, osaamaan itse. Kuvailen melko tyypillisen suomalaisen organisaation lähtökohtia ja kerron, miten Sinunkin kannattaa lähteä kilpailuedun ääreen!

Sähköinen henkilökortti 15 vuotta, ihan suotta?

Suomen ensimmäinen henkilön digitaaliseen tunnistamiseen tarkoitettu sirukortti, sähköinen henkilökortti annettiin pääministeri Paavo Lipposelle 1.12.1999.

Päivälleen 15 vuotta myöhemmin, 1.12.2014, brittitoimittaja Edward Lucas sai käteensä juhlavasti henkilökortin, joka avaa monipuoliset e-palvelut maan ulkopuolella asuville ulkomaalaisille. – Virossa, vaan ei Suomessa.

Suomen ja Viron henkilökortit ovat saman perheen sisaruksia niin teknisesti kuin varmenteiden osalta. Pikkusiskosta kasvoi kuitenkin reipas isosisko jo syntymävuonna 2002.

Taistelu ajasta

Otetaan katsaus vaikkapa 60-lukuun ja sen vapaa-ajankäyttötapoihin.

- Kotimaisia kirjailijoita määrä y ja käännöskirjallisuutta määrä x.

- TV:sä yksi kanava, radiossa muistaakseni kaksi. Ei ainakaan kovin paljon enempää.

- Tämän lisäksi printtimedioita liki joka talossa yksi. Jos haluttiin laajempaa katsausta, tilattiin Hesari, ja jos varat riitti, ehkä joku aikakausilehtikin.

- Musiikki hankittiin vinyyleinä (Huom! ostettiin vähillä rahoilla, ei Youtubea)

Digiajastamme ei jää jälkipolville mitään

 

Tulipa mieleen tämä jonkun viisaan taannoinen lausuma, kun tietokoneen kovalevy paukahti ja vei mennessään digiajan hautausmaahan tuhannet sille tallennetut digitaaliset valokuvat.

Nyt valistetaan tietenkin kuorossa, että ne olisi pitänyt tallentaa muistikortille, -tikulle tai levylle (tai pilveen), mutta kuinka moni muistaa tehdä tuon?

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä