Keskustelu perustulosta tai
kansalaispalkasta on taas päätynyt argumentoinnin korkeimpaan
asteeseen, jota voisi luonnehtia sanaparilla: juupas – eipäs.
Väittely jakaa kansan kahtia. Rajalinjat kulkevat puolueiden sisällä
perusaatteista piittaamatta – ei vannota Alkion, Sirolan,
Paasikiven tai Mannerheimin nimeen, vaan perustetaan oma näkemys
vankalle pohjalle, ihan omaan mututuntumaan tai kaverilta kuultuun
varmaan tietoon – oliko se nyt se presidentin vävy, jolla oli se
rikkinäinen paita.
Suomessa ihmiset jakaantuvat suurin
piirtein puoliksi – toiset maksaa hyvinvoinnin ja toiset nauttii
siitä. Tämä on seurausta tarveharkinnasta. Ajatus, että ihmisiä
täytyy auttaa silloin, kun on avun tarvetta on kaunis, mutta sillä
on toinen puoli, joku maksaa avun. Vasemmistolainen ratkaisu on –
otetaan rikkailta ja annetaan köyhille. Oikeistossa pakotetaan
kaikki töihin -asennetta - jollei muuten niin väkisin.
Kari Kotiranta on toiminut yliopiston opettajana,tutkijana ja yrittäjänä sekä kansalaisopiston opettajana ja rehtorina.Eläkepäivien harrastuksena ura vapaaehtoisena museoesineenä Tiedetilan tietokonemuseossa (romujen rassailua vuodesta -69). Käytän arvonimeä tiedetilallinen, jonka olen itse itselleni antanut. (www.tiedetila.fi).
Kuka tahansa voi perustaa blogin Uuteen Suomeen vaivattomasti muutamalla hiiren klikkauksella! Keskusteluun osallistujat vastaavat itse tekstiensä sisällöstä niin blogikirjoitusten kuin kommenttienkin osalta. Lue lisätietoja alta ja tule mukaan!