Kun ihmisille annetaan valta - vaikkapa kuvitteellinen, niin
ratkaisumallit ovat yleensä samanlaisia, kuin aiemmatkin. Niin
on laita tässäkin tapauksessa.
Kestävä kehitys, samoin sen
vaihtoehdot ovat ihmisten valintoja. Kysymykseen 'onko kestävä
kehitys mahdollinen' saadaan sekä pohjoisesta että etelästä
vastaukseksi ehdollinen on. Lausumat ovat muotoa: jos ihmiset
haluavat, jos asenteet muuttuu, jos opastetaan ja jos suuret
toimijat, teollisuus tulisi mukaan.
Suomessa syyllistetään ja
syyllistytään, kun puhutaan kestävästä kehityksestä tai
syytetään talouskasvun ylivaltaa. Etelä-Euroopan maissa keskeisenä
syynä pidetään tietämättömyyttä ja koulutuksen puutetta.
Siellä nähdään vaikuttamiskeinoksi kansalaistoiminta.
Suomessa kansalainen on oppinut
lajittelemaan jätteet, kierrättämään vaatteet, säästämään
sähköä ja syömään luomuruokaa. Siinä se sitten onkin –
kestävän kehityksen harrastus ei ulotu kodin ulkopuolelle. Autolla
mennään töihin, lennetään kauas lomamatkalle eikä keskustella
muiden kanssa miten asiat tulisi ekologisimmin toteuttaa. Suomessa
osataan perusjutut.
Kari Kotiranta on toiminut yliopiston opettajana,tutkijana ja yrittäjänä sekä kansalaisopiston opettajana ja rehtorina.Eläkepäivien harrastuksena ura vapaaehtoisena museoesineenä Tiedetilan tietokonemuseossa (romujen rassailua vuodesta -69). Käytän arvonimeä tiedetilallinen, jonka olen itse itselleni antanut. (www.tiedetila.fi).
Kuka tahansa voi perustaa blogin Uuteen Suomeen vaivattomasti muutamalla hiiren klikkauksella! Keskusteluun osallistujat vastaavat itse tekstiensä sisällöstä niin blogikirjoitusten kuin kommenttienkin osalta. Lue lisätietoja alta ja tule mukaan!