Kotiseututyö – yäk, pölyistä ja
ummehtunutta mummujen ja pappojen harrastusta – voisi olla
keskivertokoululaisen kommentti. Kotiseudun löytäminen kaikkialta
tajuntaan tunkevasta informaatiotulvasta on usein vaikeaa. Onko se,
se kotiseutumuseo? Onko ne niitä tylsiä kirjoja, joita pidetään
kirjahyllyssä vai mitä se on?
Kuntauudistusten vastustajat vetoavat
usein identiteetin katoamiseen kuntauudistuksen toteutuessa.
Identiteetti nähdään suhteessa muualta tulleeseen kunnanjohtajaan
ja virkamieskuntaan. Kunnantalosta on tehty identiteettikeskus.
Kuntauudistusten kannattajat näkevät toiminnalliset asiat
ensisijaisina kunnan itsenäisyyteen verrattuna. Molemmissa
lähestymistavoissa on sekä hyviä että huonoja puolia.
Kävin noin vuosi sitten Romaniassa Pitestin yliopistossa pitämässä esitelmän äitien ja tyttärien tavasta nähdä toisensa. Pitesti on tavanmukainen pienehkö yliopistokaupunki, mutta sillä on synkkä, unohdettu menneisyys. Siellä sijaitsivat Romanian uudelleenkoulutuskeskukset kommunistiaikana. Menetelmistä käytetään yhteistä nimitystä – aivopesu.
Kari Kotiranta on toiminut yliopiston opettajana,tutkijana ja yrittäjänä sekä kansalaisopiston opettajana ja rehtorina.Eläkepäivien harrastuksena ura vapaaehtoisena museoesineenä Tiedetilan tietokonemuseossa (romujen rassailua vuodesta -69). Käytän arvonimeä tiedetilallinen, jonka olen itse itselleni antanut. (www.tiedetila.fi).
Kuka tahansa voi perustaa blogin Uuteen Suomeen vaivattomasti muutamalla hiiren klikkauksella! Keskusteluun osallistujat vastaavat itse tekstiensä sisällöstä niin blogikirjoitusten kuin kommenttienkin osalta. Lue lisätietoja alta ja tule mukaan!