karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Sosiaalisen pääoman konkurssi

Sosiaalinen pääoma liitetään sanoihin luottamus, yhteistyö ja avunanto. Sosiaalinen pääoma lisääntyy yhteisössä, jonka perusarvot ovat kunnossa ja jossa ihmiset tulevat toimeen keskenään ja tekevät yhteistyötä. Olin joskus 80-luvun lopulla vaihtotutkijana Neuvostoliitossa majoitettuna tiedeakatemian hotelliin, jossa seinilläkin oli korvat. Jos huoneessa oli kylmä, niin lämpöä sai valittamalla kylmyyttä ääneen ja kas kummaa pian alkoivat patterit lämmitä. Meistä vakoilu oli vastenmielistä ja tyhmää, mutta he halusivat selvittää olimmeko neuvostovastaisia. Sikäläisestä näkökulmasta hyvä tarkoitus.

Meillä nyky Suomessa on erilaisia ilmiantopuhelimia mm. verottajalla, poliisilla ja poliisi saa kuunnella meitä kunhan vain epäilee. Ilmiannot voi toteuttaa myös nimettöminä. Nettiliikennettä seurataan monen toimijan voimin. Tekijänoikeusjärjestöillä mm. on oikeus tarkkailla liikennettä. Puhelinyhtiöt viimeksi Elisa taipui estämään liikenteen kiellettyihin paikkoihin, mutta voisi olettaa, että pystyy vastavuoroisesti suodattamaan nettihyökkäyksiä, jotka kohdistuvat yksityiten ihmisten koneille, mutta ei. Valvontakoneiston myötä useille ihmisille on syntynyt epäluulo virkavaltaa ja erilaisia toimijoita kohtaan. Yhteiskunta pyrkii kontrolliin, mutta yksittäisten ihmisten, perheiden oikea auttaminen, sosiaalisen pääoman kasvattaminen on retuperällä.

Muistan tapauksen, jossa joku antoi Juise Leskinen vainaan ilmi huumeiden käytöstä – ehkä kateudesta – ehkä elämäntavasta. Mitään näyttöä ei löytynyt. Poliisioperaatio ei varmaankaan lisännyt yhteistyötä. Samoin kävi hiljattain yhdelle elokuvaohjaajalle, joka ilmiannetttiin perättömästi raiskauksesta. Näyttävä poliisioperaatio ei varmaankaan, varsinkin kun valokuvaajat oli ”kutsuttu” paikalle, lisännyt kenenkään luottamusta. Kenen syy? 'Oho, tekevälle sattuu.'

Voi olla myös positiivisia ratkaisuja - mitä teen, kun näen humalaisen nousevan autoon?  Kun menen kertomaan hänelle, että soitan poliisille, jos lähtee ajamaan, niin en  aiheuta sosiaalisen pääoman vähenemistä – se on huolenpitoa. Mutta jos en varoita etukäteen, jos on mahdollisuus auttaa ja soitan poliisille, sosiaalinen pääoma vähenee. Uutisoinnissa hampurilaispaikan ihmiset olivat soittaneet rattijuoposta poliisille - sen hampurilaisbaarin ihmisen olisi pitänyt auttaa, kertoa , että et voi ajaa autoa eikä soittaa vain poliisille. Voi olla, että yrittivät auttaa oikeasti niin, en tiedä mitä tapahtui, lopputulemana oli kuitenkin traaginen onnettomuus.

Tarkoitus pyhittää keinot vai pyhittääkö? Viime viikolla uutisoitiin presidenttiehdokas Haaviston ja Oikeutta eläimille -järjestön skismasta - voiko tunkeutua yöllä naamioituneena toisen pihapiiriin ja videoida salaa sikoja. Sosiaalisen pääoman kannalta oikea ratkaisu olisi ollut mennä sikatilalle päiväsaikaan keskustelemaan. Keskustelulla olisi voitu saada kasvatettua luottamusta. Ehkä ei  keskustelua eikä luottamusta haettukaan, vaan sankaruutta (kova juttu).

Hankalissa lapsen huoltajuusjutuissa kaivetaan viimeisenä korttina esille perätön insestisyytös, joka vakavana rikoksena otetaan aina todesta oli siinä perää tai ei. Tällöin sosiaalinen pääoma on aivan varmasti nollassa.

Sosiaalisen pääoman konkurssihakemus muotoutuu ilmiantoyhteiskunnan kehittymisen myötä. Ihmisiä kehotetaan ilmiantamaan ja tämän myötä he menettävät sen sosiaalisen pääoman, mikä pitää heidät elossa. Yhteiskunnan ongelmat pahentuvat, kuten Euroopan rahakriisi – molemmissa tapauksissa sama syy – luottamuksen puute.

Ruotsinkielisellä rannikolla asuvat elävät pitempään ja terveempinä, koska heillä on enemmän sosiaalista pääomaa kuin muualla asuvilla. Heluottavat toisiinsa ja välittävät jopa naapureista sekä laulavat – näin ainakin jotkut tutkimukset kertovat

Yhtälö on vaikea: toisaalta pitäisi valvoa, että lait toteutuvat – toisaalta pitäisi varjella sosiaalista pääomaa. Minusta näyttää siltä, että ihmiset ovat ulkoistaneet itsensä omasta elämästään. Ne asiat, jotka pitäisi tehdä itse siirretään poliiseille, vanhustenhuollolle tms.

Mikä on minun vastuuni?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Sosialiseen pääomaan liittyy ihan samat talouden periaatteet kuin muihinkin pääoman muotoihin: se toimii vain yksityisenä.

Kirjoituksesi teki virkistävän poikkeuksen, että siitä ei voi tunnistaa ajatusta, että sosiaalinen pääoma tarkoittaisi utopiaa, jossa jokaisella suomalaisella olisi 5,4 miljoonaa "ystävää" täällä kotimaassa ja varmaan 7 miljardia "ystävää" kotimaamme ulkopuolella, joista jokainen meistä on yhteisvastuussa.

Kun sosialivaltiossa pyritään tuottamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta, niin siinä tunnistetaan esimerkiksi, että lapsen subjektiiviseen oikeuteen kuuluu nauttia omia vanhempiaan parempien kasvattajien läsnäolosta. Taloustieteen termein puhuttaessa voidaan rehellisesti todeta, että "huonon" kasvattajan lapsella on liian vähän sosia(a)lista pääomaa ja epätasa-arvoa voidaan ratkaista verotuksen ja kunnallisen päivähoitojärjestelmän kautta.

Kysymys vain kuuluu, voiko tätä pääoman muotoa todellisuudessa siirtää kuin kauhalla tynnyristä toiseen, vai läikkyykö suuri osa yli tai jopa pilaantuuko tämä pääoma siirtoprosessissa.

Käyttäjän Kansine kuva
Kaisa Kansine

"Sosialiseen pääomaan liittyy ihan samat talouden periaatteet kuin muihinkin pääoman muotoihin: se toimii vain yksityisenä."

Tuo on aika paradoksaalisesti sanottu, että SOSIAALINEN pääoma olisi yksityistä...
No, kyllä minä ymmärrän mitä ajat kommentillasi takaa, mutta tuo sanavalinta silti herättää kummastusta. Ei kai maailma niin kaksijakoinen ole, että on kaikki on joko suurten valtioiden hallitsemaa tai "yksityistä"...

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Maailma on sen verran kaksijakoinen, että joko kaikki on pienten klikkien hallitsemaa, tai yksilöt hallitsevat itseään ja voivat eri elämänaloilla vapaasti valita johtajansa ja muodostaa vapaasti itse erilaisia sisäpiirejä.

Miksi kaikki ei voi olla "pienten" valtioiden hallitsemaa vs. yksityistä? En usko että koolla on väliä.

Yksityinen sosiaalinen pääoma tarkoittaa mielestäni sitä, että hankkii yhteisössä arvostusta ja jos joutuu onnettomuuteen ilman yksityistä vakuutusta, ihmiset auttavat siksi että he haluavat auttaa, ei siksi että heidät on siihen pakotettu.

Tämä jälkimmäinen on epäsosiaalista "pääomaa", joka on hajautettu järjestelmän ansioista jokaiselle jolla on riihikuivaa. Siinä kivuista, vaivoista ja tarpeista tulee avoin valtakirja jokaista kohtaan, jolla ei ole kipuja, vaivoja tai tarpeita; Tämä jakaa ihmiset siten vähintään kahteen ryhmään: niihin jotka ansaitsevat palveluksia ja niihin joilla on velvollisuus palvella. Ja näistä jälkimmäisistä ihmisistä löytyy kolmenlaisia: niitä jotka tyytyvät kohtaloonsa; niitä, jotka ilmaisevat vastalauseensa; niitä, jotka voisivat kuulua ensimmäiseen ryhmään, mutta eivät halua.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Olenko rikas? - on kysymys jonka jokainen voi esittää itselleen. Kyse on kokemuksesta. Millaiset merkityssuhteet oma tajunta on luonut ympäristön kanssa. Sama pätee sosiaaliseen pääomaan ja varallisuuteen. Sosiaalinen pääoma käyttäytyy kuin John Stuart Millin ajatus utilitarismista - tavoitteena on mahdollisimman suuren onnellisuuden saavuttaminen (sosiaalinen oikeudenmukaisuus).

Sosiaalista pääomaa ei voi siirtää, vaan sitä voi kasvattaa toiminnalla yhteisössä. Sosiaalista pääomaa voi myös verottaa luomalla säännöksiä, jotka vähentävät sitä.

Toimituksen poiminnat