Suomalaiset kunniamurhat
Suomalaisessakin kulttuurissa elää vahvana ajatus perheen kunniasta – käsitystä vahvistaa kontakti muihin samaa juurta oleviin kulttuureihin. Perheen kunniasta kimpoaa mustasukkaisuus, väkivaltaisuus ja äärimmäisenä ilmiönä murhat.
Perhearvojen korostaminen saattaa johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mitä on tarkoitettu. Perheestä tulee paikka, jossa puolisot omistavat toisensa ja kaikki kontaktit perheen ulkopuolelle saatetaan kokea uskottomuutena. Tämän viikon uutisissa kerrottiin englantilaisesta miehestä, joka kidutti puolisoaan saadakseen tämän Facebook salasanan. Tarkoituksena oli kontrolloida naisen suhteita ulkomaailmaan. Suomesta löytyy lukematon määrä vastaavia tapauksia.
Vastakohtana perhearvojen pakolle on vapaaehtoisuus. Puolisot ovat yhdessä ja muodostavat perheen vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisuus tarkoittaa sitä, että kumpi tahansa puolisoista voi valita haluaako olla parisuhteessa vai ei. Toisella ei ole oikeutta rajoittaa toisen kontakteja perheen ulkopuolelle. Omistaminen korvautuu luottamuksella ja rehellisyydellä.
Vielä 60 vuotta sitten melkoinen osa naisista antautui miehen omaisuudeksi, koska se oli ainoa mahdollisuus – ei ollut koulutusta eikä omaa uraa. Ilman miestä nainen ei päässyt edes ravintolaan. Isä, veli ja aviopuoliso hallitsivat naista.
Nykyisten niin sanottujen arvokonservatiivien puheista olen ollut kuulevinani tällaisen menneen perhekäsityksen ihannointia – toivottavasti olen tulkinnut väärin. Toisaalta kuusi perhemurhaa vuodessa todistaa arvojen muutoksesta – paineet hallita perhettä ovat kasvaneet ja vaihtoehdoksi on tullut murhata koko perhe.
Usein hyväntahtoinen aatteellisuus, joka on irti nykyajan maailmasta kääntyy itseään vastaan. Arvopohjaa ei voi hakea kaikkiin asioihin 1000-2000 vuotta vanhoista teksteistä. Arvot pitävät olla sopusoinnussa nykymaailman kanssa.
Keskustelu sukupuolten tasa-arvosta ei ole turhaa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Juuri näin.
Arvojen yksinkertaistaminen ja mustavalkoistaminen aiheuttaa on/off- ratkaisuja. Välittömän täyttymyksen parisuhteessa hakijoita kohtaa totaalinen velvoite näyttää toteen ehdottomuutensa.
Ja ne näyttävät.
Kyllähän se niin on, että meilläkin niitä kunniamurhia tehdään, eikä siihen tarvita edes koraania oikeuttajaksi.
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/laajasalon_kolmoismurh...
Fyysisen puolen tekijänä "loistaa" yleensä miessukupuoli, vaikka eivät perheensisäiset jännitteet yksiselitteisiä aina ole.
Muistan Helsingin raastuvanoikeudesta tapon yritysjutun, jossa naispuolisen uhrin pelasti kuristusvälineenä käytetyn kylpytakin vyön katkeaminen. Molempien osapuolten kertomukset yhtenivät siinä, että uhri oli "kaivellut menneitä", jolloin tekijältä "paloivat päreet".
Taidamme me suomalaiset olla huonoja keskustelijoita.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Mustasukkaisuudella ja kunnialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Se pitäisi lakimíehen tietää ihan ilman koraaniakin - tai lakikirjaa, joka tosin koraani joillekin on.
Terveisin juopohko huonogeeninen perunanenäinen lihaa syövä veroja maksava suomalainen heteromies Jukka Poikela
No sinunlaisellasi aisankantajalla nyt mitään kunniaa ole mutta joillekin se on kova pala. Tunnen muutaman jotka saattaa nykästä turpaan jos edes paristi akkaa panee. Eräs on kuulema niin herkkä että kertakin riittää, aseita kaivelee heti.
Ja kummastahan siinä on enemmän kyse: omistushalusta vai siitä kyseenalaisesta kunniasta? Jos ei ole sitä omistushalua eli mustasukkaisuutta, niin ei tarvitse kärvistellä sen kunniankaan perään. Syyllisyyskysymyksetkään eivät välttämättä ole tässä asiassa ollenkaan oleellisia. Kun joku saa päähänsä, että sitä aisaa kannatellaan, niin ei siinä tosiasiat enää paljon paina.
Oletko varma, että noissa tapauksissa havitellaan juuri "kunniaa"? Minusta se tuntuu hyvin vieraalta ajatukselta, eihän meidän kulttuurissamme kukaan saa kunnioitusta perheensä murhaamisesta.
Kunniaan kuuluu pelko kasvojenmenetyksestä. Häpeä. Kamoja pakkaava vaimo on häpeän paikka, sillä se lähtee, koska olet niin mitätön mies ja kun se lähtee, kaikki tietävät sen. Kyvyttömyys pitää lupauksiaan tai sitä ihannetta perheen päästä, joka elättää, on myös mitättömyyden merkki.
"There are broadly five types: altruistic, psychotic, unwanted child, accident by neglect, spousal revenge. Although filicide is perpetrated in equal numbers by mothers and fathers, spouse + kid murderers are overwhelmingly men.
That said, the media like to report on only three of these types of filicides: mothers who are psychotic (weak) ; women who are looking to get/please a new man (evil); and fathers committing "altruistic filicide" in which the father thinks he is sparing his family worse suffering by killing them (snapped)."
http://thelastpsychiatrist.com/2010/09/8_characteristics_of_family_an.html
No, kuten kommentissasikin siteeraat, syitä tosiaan on monia jotka eivät niinkään liity kunniaan... vai liittyykö mikään noista luetelluista edes oleellisesti kunniaan?
Kaisa, se mikä on kunnia on hiukan epämääräinen käsite. 1600 luvulla aatelismihelle hanska poskelle tarkoitti että joku kuolee.
Itse nuorempana käytin hiukan provosoivaa temppua, sylkäisin kasvoille suuren joukon edessä. Täysin kivuton, harmiton ja hassu temppu. Kyllä siinä kuitenkin muutamia mustia silmiä tuli, yksi auto kaatui.
Kerran taas kaveri halusi tapella. Siis räyhäsi vitutukseensä mutta ei saanut mitään aikaan. Totesin, saamasi pitää ja kävelin tuntemattomalla paikkakunnalla nakkarin jonon ohi. 30 henkilöä, kukaan ei kärsinyt, jono ei siitä hidastunut. Täysin harmiton homma.
Siinä vaiheessa kun poliisit tulivat väliin, automme ympärillä oli 5 autoa ja noin 30 nuorta miestä, hiukka siinäkin huulet halkeili ja silmät mustui.
Siis noin harmittomat provokaatiot aiheuttavat kylätappelun. Mieti sitten jos joku varastaa sinulta lampaan tai naisen.
Kunnian käsite on vähän kummallinen - kunnia syntyy omassa mielessä siitä miten hallitsee asioita. Jos ainoa keino ratkaista pulma on murha, niin siinä ei kysellä muiden kunnioitusta - eikä välttämättä omaakaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että myös kyseenalainen kunnia imetään omasta kulttuurista.
Totta, mutta voin kuvitella vain narsistin/psykopaatin vaalivan "kunniaansa" (pikemminkin hallintavaltaansa) niin pakkomielteisesti, että ajautuu sen motivoimana murhiin. En usko, että konservatiiviset arvot tekevät kenestäkään psykopaattia (psykopaatilla sen sijaan itsestään selvästi voi olla konservatiiviset arvot). Ihan mutu-tuntumalla veikkaisin että "kunnia" tuollaisten murhien motiivina on pikemminkin poikkeus kuin sääntö.
"Totta, mutta voin kuvitella vain narsistin/psykopaatin vaalivan "kunniaansa" (pikemminkin hallintavaltaansa) niin pakkomielteisesti, että ajautuu sen motivoimana murhiin."
Aivan, mutta mikä estää ihmistä järkkymästä sen verran, että hän menettää kykynsä nähdä asioita muiden kannalta. Narsismin tunnetaan esiintyvän elämän kriisitilanteissa.
"Maailma kaatuu, se on ohi, se on niin kauheaa, että perheen on parempi kuolla."
Ihan älytön tapa ajatella, mutta ihminen ei ajattele selkeästi niinä hetkinä kun maailma murenee.
"Aivan, mutta mikä estää ihmistä järkkymästä sen verran, että hän menettää kykynsä nähdä asioita muiden kannalta."
Lähinnä arvelin, että asiat yleensä kyllä "nähtäisiin" muidenkin näkökulmasta, mutta omien epätoivon pimentämien silmälasien läpi, kuten siinä altruistisessa murhassa.
Narsistinen näkökulmahan olisi melkein päinvastainen, ettei tippaakaan piittaa perheestään vaan murhaa heidät jostain täysin itsekkäästä motiivista (esim sen OMAN kyseenalaisen kunnian nimissä).
Mutta silkkaa arvailuahan tämä on, ja murhaajia on tietysti moneen junaan.
On vaikea uskoa, että se mikä ihminen mielensä pohjamudissa on, on millään tavalla altruistinen. Altruismi voi toki toimia jonkinlaisena pakokeinona. Kulttuuri myös. Tapana ulkoistaa, säilyttää eheys. "Teidän takiahan minä sen tein", tai "Jumala/äänet/paholainen käski".
"On vaikea uskoa, että se mikä ihminen mielensä pohjamudissa on, on millään tavalla altruistinen."
Minä sen sijaan voin helposti kuvitella että ihminen mielensä pohjamudissa nimenomaan on "altruistinen" kaikkein läheisimpiensä (yleensä perheen) suhteen. Siis sillä tavalla "altruistinen" että kokee perheen ikäänkuin olevan yhtä, tai ainakin että niin ehdottomasti pitäisi olla tai maailman viimeisinkin asia pirstoutuu. Kun kuitenkin olemme sosiaalisia olentoja, niin eiköhän yhteenkuuluvuuden kokemus löydy mielen pohjamudistakin.
Siinäpä muuten pulma pohdittavaksi. Jotenkin näen sen pohjamudan sellaisena, jossa on vain reaktioita, vain tätä hetkeä. Ei arvoja eikä merkityksiä.
Kikka on siinä, että uskot siihen tietoisella tasolla. Sen täytyy olla totta, sillä siltä sinusta tuntuu. Mitä suurempi shokki, sitä likinäköisemmäksi ja aika- ja merkitystajuttomammaksi käydään.
"Siinäpä muuten pulma pohdittavaksi. Jotenkin näen sen pohjamudan sellaisena, jossa on vain reaktioita, vain tätä hetkeä. Ei arvoja eikä merkityksiä."
Tuosta olen kyllä samaa mieltä! En ajatellutkaan, että murhaaja pysähtyisi filosofoimaan perheensä suhteita ja merkitystä hänelle, vaan että hän ihan intuitiivisesti pitäisi perhettä osana itseään.
Tämä menee tietysti todella yksilökohtaiselle tasolle, ei kaikilla varmaan ole tuollaista symbioottista perheyhteyttä selkäytimessä.
Mutta juuri sellaiselle, joka tuon yhteenkuuluvuuden kokee, pätisi tämäkin:
"Kikka on siinä, että uskot siihen tietoisella tasolla. Sen täytyy olla totta, sillä siltä sinusta tuntuu."
Kansine:
Kyllä, kyseessä on voimakkaalle kunniakäsitykselle tyypillinen kauhu kasvojenmenetystä kohtaan. "Kyllä mies kivun kestää, mutta ei häpeää". Ihan prikulleen samasta syystä isät tappavat raiskauksen uhriksi joutuneita tyttäriään. Kulttuuri vaan on erilainen.
Mutta muistaakseni myös joku evoluutiopsykologi tms. kommentoi perhesurmia jonkinlaisena luolamiesjäänteenä. Kas kun kunniakulttuurin vallitessa olet mennyttä kauraa jos muu maailma saa tietää, ettet sinä hanskaa bisneksiäsi ja perhettäsi. Heikkouden merkki. Heikot tiputetaan ensimmäisenä ja heikkouden stigmasta on vaikea päästä eroon. Kunnioituksen saamiseen menee pitkään, mutta sen menettämiseen sekunti.
"Mutta muistaakseni myös joku evoluutiopsykologi tms. kommentoi perhesurmia jonkinlaisena luolamiesjäänteenä. Kas kun kunniakulttuurin vallitessa olet mennyttä kauraa jos muu maailma saa tietää, ettet sinä hanskaa bisneksiäsi ja perhettäsi. Heikkouden merkki."
Ehkä sitten niin. Olisiko minulla naisena vähemmän luontaista kunnianhimoa, kun minun on niin vaikea samaistua tuollaiseen ajatteluun... Sen sijaan pystyn kuvittelemaan tunnemaailman, jossa sellainen "altruistinen" perhemurha tapahtuisi.
Eihän se ole altruistinen, mutta se on hänen mielessään sitä. Ei hän asetu uhrien asemaan, vaan uhrit ovat osa häntä:
"It is impossible to think your children are better off dead unless you are unable to see their perspective. If you asked them, what would they say? Why wouldn't you believe them? Why do you think you know better than they do
They aren't better off dead; you're better off if they're dead. That's the secret that must be undone.
Kansine, myös konservatiiviset arvot ovat luolamiesjäänne. Länsimaisen hyvinvointiyhteiskuntamme tulisi olla ihmisen ja ihmiskunnan evoluution korkein aste, mutta näiden tapahtumien johdosta se ei taida olla sitä.
"It is impossible to think your children are better off dead unless you are unable to see their perspective. If you asked them, what would they say? Why wouldn't you believe them? Why do you think you know better than they do
They aren't better off dead; you're better off if they're dead. That's the secret that must be undone."
Ei se ole ihan noin itsestään selvää. Lasten murhaaminen ei tietenkään ole oikeutettua vaikka he sanoisivat mitä, mutta kun lapset aistivat epätoivoisen, painostavan ja pelottavan tilanteen (ahdistavaa ilmapiiriähän on voinut kestää kauankin), he saattaisivat jopa ajatella että "parempi kuolla kaikki yhdessä, en halua jäädä yksin ilman isää/äitiä". Tekeväthän lapsetkin joskus itsemurhia.
Kaisa, naisen ja miehen lisääntymis etu on erilainen. Miehen etu on saada mahdollisimman monta vierasta naista tiineeksi ja varmistaa että hänen elättämänsä nainen tuottaa jälkikasvua vain kyseiselle miehelle.
Naisen etu on tietysti löytää mies joka hänet elättää ja hankkia ulkoa mahdollisimman hyvät geenit lapsilleen. Siispä miehen kannattaa vartioida naista. Tätä esiintyi kaikilla lajeilla, ei vain ihmisillä. (Toi on siis evoluutio psykologiaa. Ota huomioon etteivät ihmisen geenit ole muodostuneet suurkaupungissa jossa seksiä saa rajattomasti vaan savannilla jossa ruokakin on tiukan takana.)
Seksologien tutkimukset puhuvat myös tuon puolesta.
Muuten, jos kerran on hölmöä tappaa perheensä. Mitä mieltä olet henkilöstä joka talvisodassa lähti varmaan kuolemaan kunnian pakottamana? Tai brittiläisestä merikapteenista joka ohjasi hävittäjänsä saksalaisen risteilijä Hipperin kylkeen vieden mukanaan 200 nuorta miestä? (Sai kuoleman jälkeen Victorian ristin eli UK kunnioitti mielipuolta?)
--
Tunnen myös joitakin naisia jotka ovat ehdottaneet minulle. Sovitaanko että emme nai enää muita. (Lause ei ole loppunut kysymys merkkiin.)
Siis etsivät kymmeniä vuosia liberaalia miestä ja kun sen löytävät, ensimmäinen ehdotus on jonkinlainen avioliiton omainen tila. Aika älytöntä?
Auvo:
"Kaisa, naisen ja miehen lisääntymis etu on erilainen. Miehen etu on saada mahdollisimman monta vierasta naista tiineeksi ja varmistaa että hänen elättämänsä nainen tuottaa jälkikasvua vain kyseiselle miehelle.
Naisen etu on tietysti löytää mies joka hänet elättää ja hankkia ulkoa mahdollisimman hyvät geenit lapsilleen. Siispä miehen kannattaa vartioida naista. Tätä esiintyi kaikilla lajeilla, ei vain ihmisillä. (Toi on siis evoluutio psykologiaa. Ota huomioon etteivät ihmisen geenit ole muodostuneet suurkaupungissa jossa seksiä saa rajattomasti vaan savannilla jossa ruokakin on tiukan takana.)"
Kaipa seksuaalisuus myös on oppimiskysymys tai paljoltikin on. Kyllä kuva on kulttuurisidonnaisempi eli ei kannattaisi käyttää "miehen etu"-tyyppisiä yleistyksiä ilman että vähän pehmentää. Seksuaalisuus on paljolti kuin ruokatottumukset sekä "lajityyppisiä" että kulttuurituotteita.
Rouvinen tuntee evoluution lain ja hänellä on jopa omakohtaista koekumusta sen toteutumisesta. Ei huono piirre suomalaisessa miehessä.
Geneettisen säännön mukaan jälkeläisistä huolehtiminen on tyypillisesti naaran tehtävä. Naaras myös tappaa, siis syö, osan jälkeläisistä jos ravinnonsaanti on rajoittunutta ja selviytyminen vaatii sitä. Muilla lajeilla kuin ihmisellä se ei ole kunniakysymys. Jälkeläisiä tulee ja menee.
Ihmisen kyseessä ollen ovat naaraan ja poikasten omistus ja elinmahdollisuudet kuitenkin poikasten pitkän kasvuajan ja kulttuurin kehityskaaren kautta tulleet urokselle niin tärkeiksi että hän jopa tappaa jos tarve vaatii. Tämä tragedia toimii myös sivistyneessä nyky-yhteiskunnassa silloin kun ns. turvaverkko pettää.
Ihminen on eläin, edelleen. Kutsumme sitä kunniaksi, vaikka oikeampi termi on häpeä.
"Kaipa seksuaalisuus myös on oppimiskysymys tai paljoltikin on. Kyllä kuva on kulttuurisidonnaisempi eli ei kannattaisi käyttää "miehen etu"-tyyppisiä yleistyksiä ilman että vähän pehmentää. Seksuaalisuus on paljolti kuin ruokatottumukset sekä "lajityyppisiä" että kulttuurituotteita."
Joo toi oli evoluutio psykologinen näkökulma asiaan. Siis miehen geeneihin on kirjoitettu pidä akka tiineenä ja valvonnan alla.
Tilanne muuttuu kaupungissa jossa on naisenemmistö (seksologinen näkemys). Kun saa rajattomasti ilmaista seksiä, ei viitsi ottaa riesakseen naista eikä siis tarvitse vartioida. (Geenit ei tiedä ehkäisystä eikä kerrota niille.)
Hyvä kirjoitus. Nyt kun tietyt piirit haluavat ulkoistaa kaiken pahan ulkomaalaisiin, voidaan tarkastella kritiikillä omaa kunniakulttuuriamme. Suomessa on itse asiassa aika huono juttu, jos jotenkin menettää kasvonsa. Huomaan sen itsessänikin, kun en ole pärjännyt terveyssyistä töissä, olen eronnut kaksi kertaa aika itsetuhoisella tavalla.
Mutta siis pointtini on se, että maailmaa ei voi todellakaan hahmottaa pelkästään konservatiivisesta näkökulmasta. Tänään oli jossain kirjoitus, että USA:ssakin jo puolet parisuhteista ja lapsista on avioliiton ulkopuolella. USA:ssa jo ennen ja meillä vasta nyt nähdään myös se, mihin polarisoituminen konservatiivien ja liberaalien välillä voi aiheuttaa. Se näyttää olevan meilläkin ja arkipäivää. Meidän pitäisi antaa toistemme elää siten miten kukin haluaa lakien puitteissa.
Kiitos Kari asiallisesta kirjoituksesta. Toivon että kirjoittaisit useammin, täällä on tilausta asiallisille kirjoituksille.
Kunniamurha- sana on harhaanjohtava, koska kyse ei ole kunniasta vaan häpeästä.
Ilmeisesti umpikujamurha olisi myös kuvaava, luulen noiden todella ikävien tapausten olleen tekijöidensä umpikujaan ajautumisen seurausta.
Yhteiskuntamme turvaverkkoa on parannettava, umpikujiin ajautuneiden tulee saada tukea, jotta vastaavia ei enää tapahtuisi.
Yhden Guggelin hinnalla voidaan säästää useita ihmishenkiä. Mutta kumpi on vallasväellemme tärkeää, se tullaan näkemään.
Kunniamurha on käsite, jota en voi ymmärtää missään kontekstissa. Tytärten tappaminen perheen häpäisemisessä on samalla tavalla umpikuja - yhteisön sosiaalinen paine pakottaa epätoivoisiin tekoihin. Itse asiassa en usko, että oman lapsen tappaminen on helppoa kenellekkään.
Perhearvojen konservatiivinen korostaminen johtaa samankaltaiseen tilanteeseen - on epäonnistuttu parisuhteessa, taloudellisissa vaatimuksissa. Mies elättää edelleen - katsokaa vaikka verottajan tulkintoja esim. maataloustulossa tai työttömän kohtelussa.
Mikä on se voima, joka saa tappamaan omia lapsia? Siihen tarvitaan kulttuurinen konteksti - ei riitä selitykseksi yksilön sekoaminen.
Mutta sekoaako yksilö jossain tyhjiössä? Mitä se sekoaminen on? Se on yksinkertaisimmillaan sitä, että ympäröivä maailma uskomuksineen ja kulttuureineen on jyrkässä ristiriidassa sisäisen maailman kanssa.
"Mikä on se voima, joka saa tappamaan omia lapsia? Siihen tarvitaan kulttuurinen konteksti - ei riitä selitykseksi yksilön sekoaminen."
Taustalla voi olla "miehen kunnia"-kulttuurin lisäksi/sijaan toisaalta jonkinlainen tribalismin (jota meissä kaikissa on jossain pinnan alla) pimeä puoli. Kokemus jossa on vain oma perhe vastaan uhkaava, vihamielinen ulkomaailma ja perhe sulautuu (tappajan mielessä) erottamattomaksi yksiköksi. Jonka kerta kaikkiaan on "pidettävä yhtä" (pian koittavaan) loppuun asti pahassa maailmassa. No, tämä voisi päteä vain tapaukseen johon sisältyy itsemurha.
@ Kari Kotiranta
"Perhearvojen konservatiivinen korostaminen johtaa samankaltaiseen tilanteeseen - on epäonnistuttu parisuhteessa, taloudellisissa vaatimuksissa. Mies elättää edelleen - katsokaa vaikka verottajan tulkintoja esim. maataloustulossa tai työttömän kohtelussa."
*
*
Mitenkähän tuo yllä oleva lauseesi liittyy siihen kunniaan? Kyllä siihen laajennettuun itsemurhaan ei mitään kunniaa tarvitse sekoittaa. Siihen tarvitaan vain tarpeeksi sekopää tekijä, joka olisi tarvinnut hoitoa sairauteensa paljon ennen epätoivoista tekoaan. Sitä apua ei vain nykysuomessa enää kanta-asukkaille riitä, kun rahat ovat loppu ja niille lopuillekin on löytynyt huomattavasti tähdellisempiä käyttökohteita. Kunniakansalaisille kun sitä rahaa kyllä näyttää riittävän.
Kyllä tällaisissa tapauksissa kyse on pääasiassa kasvojen menetyksestä. Sen ei välttämättä tarvitse olla kovin konkreettistakaan, vaan tosiaan enemmän tekijän kuvittelemaa, päänsisäistä. Häpeää kuvattiin ylempänä hyvin, ei kelpaa, ei kelpaa puolisoksi, ei isäksi eikä perheensä elättäjäksi. Jotkut saattavat tuntea yhteiskunnan paineet ja vaatimukset tässä suhteessa liian kovina. Toimeentulovaikeudet aiheuttavat juuri häpeää siitä, että ei pysty perhettään elättämään, ei pysty perheestään vastaamaan.
Ei niissä erittäin konservatiivisissa ja takapajuisissa uskonnoissakaan laki mitään vaadi, eikä Ruotsissa asuvilta edes ns. ympäristökään. Enimmän se tunne on omassa päässä.
Hyvä kirjoitus, mutta kunnia oli mielestäni täysin ilmaan heitetty. Kunnian syntymekanismi pitää osata selittää! Islamissa sen selittää Koraamin vaatimus, että miehen pitää elättää vaimonsa; Mies saa pitää niin montaa vaimoa, joita pystyy työllään elättämään. Entä Suomessa?
Väitän, että myös täällä miehen kunnian takana on miesten omat uskomukset; Koraani on kiistattomasti erään miehen luomus. Suomessa asia on samoin; täällä miehet itse pitävät yllä uskomuksiaan, miten miehen pitää, olla, ajatella ja käyttäytyä, jotta miehenä olo tuntuisi joltakin.
Kunniassa on kyse tunteista. Miehinen kulttuuri perustuu uskomuksiin, joita ei kyseenalaisteta järjellä, vaan ne pitää tuntea ikään kuin totuutena ilman mitään järkeä. Miehet eivät pysty kapakassakaan ajattelemaan kunniasta näin:
Yksi suurimmista miehen uskomuksista on se, että mitä tahansa mies tekee, niin sen on oltava paremmin palkattua kuin jonkun muun; Miehelle paremmuus näkyy palkan suuruutena; jokainen, joka vaatii palkkaa, vaatiikin itse asiassa kunnioitusta ja siihen liittyvää etuoikeutettua asemaa. Palkanvaatijat ovat mielestään parempia ihmisiä kuin muut. Tekeväthän he parempaa työtäkin!
Ja jos tuohon uskomukseen tulee säröä jotenkin, niin se synnyttää miehentunteen, jolle on annettu nimeksi kunnia (Kaikki palkkataulukot ovat hihasta vedettyjä; yksikään työ ei ole todellisuudessa mitään toista parempi, miehinen uskomus vaan vaati, että miehen pitää tuntea paremmuutta muihin nähden, ja sen tunteen perustaksi on syntynyt ammattien arvostusasteikot; kyse on vain urosten välisen kamppailun muuan ilmentymä.).
Jonkun tunteen kutsuminen kunnian tunteeksi on mielestäni täysin hoopoa. Kunnian tunteessahan nimenomaan ei tunneta kunniaa, vaan vain minuuden loukkausta. Ja minuus voi olla loukattuna vain silloin, kun ihminen pyörii oman napansa ympärillä ja osallistuu arkaaiseen urosteluun; kunniassa on aina kyse siitä, että ihminen on jättänyt itsensä kehittämisen vauvan asteelle. Kunnian tunne (oman minuuden loukkaamattomuus) on vauvan omnipotenssin jäännöstunne.
Meidän kulttuurimme tuntee käsitteen 'miehen kunnia'. Jos olette katsoneet vanhoja suomalaisia elokuvia, sieltä löytyy hyviä esimerkkejä (Niskavuoret, Juha yms.). En väitä, että ne tulisivat suoraan meidän aikaamme, mutta tunnistan edelleen samankaltaista uhoamista, jopa halua hallita ja määrätä omassa omistuksessa olevaa naista. Kunnian tunne särkyy, jos nainen haluaakin olla tasa-arvoinen - jopa vapaa.
No. Minä kyllä sanoin, että kunnian tunteeseen kuuluu tunne omasta paremmuudesta. Muuten! Miehet ovat itse asettaneet itsensä niin oikeuksien jakajaksi kuin naisten suojelijoiksikin. Ja ketä vastaan suojelua? Miehiä vastaan!
Jos ihan aikuisten oikeesti ajatellaan asiaa, eikä vain heitellä ilmaan käsitteitä ilman perusteta, niin huomataan, että miesten halu suojella naista perustuu eläimelliseen haluun olla naisen ensisijainen parittelukumppani!
Miehet siis haluavat suojella naista, koska he eivät halua kenenkään toisen miehen nousevan pukille! Suojella naista on siis ylevöitettyä lauman johtajuutta, jota jokaisen miehen kuuluu tuntea omasta naisestaan. Siinä ei ole kyse kunniasta; Kunnia on miehinen yritys hämärtää miehen eläimellisyys.
Avioliitto on miehen yksityinen yhden tamman lauma.
Jos ihan oikeesti puhutaan ihmisestä vain eläimenä, niin nämä asiat olisivat täysin selviä meille kaikille, koska silloin puhuisimme asioista niiden oikeilla käsitteillä. Mutta koska niin miehet kuin naisetkin luulevat, että heillä pitää olla jokin mieletön ylieläimellisyys koko ajan päällään, niin tuo tunne vaatii, että miesten ja naisten tulee puhua omasta eläimellisyydestään hämärin käsittein, kuten kunniasta puhumisessa on kyse.
Milloinkaan miehille ei ole annettu oikeutta jakaa oikeuksia. Esim naisten äänioikeus ei voi olla totta, koska miehet eivät saaneet oikeutta antaa naisille äänioikeutta. Siinäkin asiassa perusta löytyy ihmisen eläimellisyydestä. Miehet joutuivat luomaan Jumalan kuvan, jonka suuhun miehet laittoivat sanat, että miehellä on oikeus hallita, ja mies olkoon naisen pää jmsp. Historia pitäisi ottaa uusiksi.
Sinenmaa, sinä ohitat mielestäni sen, miksi se on ollut niin kuin se on ollut. Pohjimmiltaan kaikki valta on väkivaltaa. Toki siihen menettää perspektiivin kun tornin korkeus kasvaa, mutta siellä se on kivijalassa. Kun tarpeeksi kulkee vallan juuria kohti, sieltä löytyy uskottava väkivaltakone.
"It would be more accurate, then, to state that the killing of Fadime is in line with the dictates of Kurdish patriarchal culture. This culture is similar to, if not the same as, the Western, Christian, patriarchal culture which has allowed men and women to blow up abortion clinics and assassinate doctors who conduct abortion in the United States and Canada. One may argue that the culture of honour killing is traditional, tribal, feudal or rural. But what is the significance of this traditionalism if we consider the fact that in the United States men kill 10 women every day? While these murders are not necessarily motivated by “honour,” the motivations are hardly more humane: the decision of a woman to end a relationship prompts the male partner to kill her. Seventy-four percent of these killings “occur after the woman has left the relationship, filed for divorce or sought a restraining order against her partner” (Seager 1997: 26). In Sweden, according to 1989 data, 39 women were battered daily and one was killed every 10 days by a man known to her (Elman and Eduards 1991: 411).
The culture of patriarchal violence is, thus, universal. Dividing cultures into violent and violence-free is itself a patriarchal myth. It turns into an ethnocentric or racist myth when this divide is drawn along the lines of the West and the East. Moreover, while the existence of patriarchy as a culture cannot be denied, a cultural reductionist approach alone does not take us a long way in the struggle against male violence."
http://www.kwahk.org/articles.asp?id=30
Kirjoittajista Shahrzad Mojab on Iranista paennut Toronton yliopiston professori. Tämän linkin takaa pitäisi löytymän maksullinen artikkeli, jossa Mojab kertoo kunniamurhia perusteltavan uskonnolla hinduismin, islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon vaikutuspiirissä, vaikka niillä ei ole mitään yhteyttä uskontoon. Professorin mukaan kunniamurhia on tehty jo ennen kuin mikään nykyisistä valtauskonnoista on ollut olemassa, joten sinne luolamieskaudelle asti polku johtanee.
http://dailyme.com/story/2011120500004149
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Sinun mielestäsi siis kunnia on turhaa?
et tuomitse raiskaajaa, rosvoa, väärän valantekijää mitenkään huonommaksi kuin ihmistä joka pitää aina sanansa, ei tee koskaan tarkoituksella pahaa kenelekkään?
Mulle taas kerrottiin lapsena että sinun sanasi, tekosi ja nimikirjoituksesi ovat arvokkaita, niitä ei pidä syödä. No, sainkin feodaalisen kasvatuksen, opin että nimikirjoitukseni vastaa omakotitaloa pankissa (nyt ehkä aika montaa). Pankit ja luottoluokittajat kyllä kyttäävät sen kunnian perään aika tarkasti.
Samoin kuin tutut. Riittää jos kerran poltat kaverin talon, tuskin uudestaan avaimia antaa. Kehoittaisin sinuakin hiukan arvostamaan kavereiden kunniaa, säästyy monelta ongelmalta.
Kyse on merkityssuhteista. Jos kunnia sinun tajunnassasi vastaa yleistä käsitystä, niin miksei. Mutta merkityssuhde voi olla vääristynyt: kunia on yhtä kun murha. Tällöin murhaajan tajunnassa oleva kunnia on erilainen kuin ihmisten yleensä ja sellaista "kunniaa" ei voi pitää arvokkaana.
Korjaamalla merkityssuhteita voitaisiin ehkäistä tragedioita (yli optimistinen kommentti)- periaatteessa.
Niin se kunnian käsitys on erilainen ja tilanne vaikuttaa. Voin kertoa että yllätyin kun erittäin rauhallisena nössönä pidetty mies sai väkivalta rikos tuomion. Syynä oli, joku vankilasta lomaileva henkilö sanoi hänelle. Vasikka.
Alamaailman termi mutta kyseinen henkilö oli ollut todistajana oikeudenkäynnissä ja tuo termi riitti raivokohtaukseen.
Toinen sai tuomion ammuttuaan tyyppiä joka jätti satasen velan maksamatta. Meni sitä hirvikivärin kanssa perimään ja ei voinut perääntyä. Mies jolle miljoonakin olisi ollut siedettävä menetys.
Eräs erittäin kunniallinen perheenisä, malli tapaus murhasi kolme lastaan eron jälkeen ja istuu syyntakeellisena tehdystä murhasta.
--
Eli ihmiset eivät käyttäydy järkevästi. Itse kirjoitan lähinnä rahasta mutta tällaiset seikat täytyy huomioida. (Meinaan nobelin hankkia korjaamalla taloustieteen pahimman virheen.)
http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/76264-talouden-evolutiivine...
Kunniamurha tarkoittaa ihan eri asiaa: Joissakin kulttuureissa perheen kunniaa kuuluu puolustaa vaikka sitten murhaamalla sitä vastaan rikkoneet jopa silloin kun ovat omaa perhettä. Kulttuuri kunniakäsitys vaatii sitä, koska muunalainen käyttäytyminen olisi häpeällistä.
Suomessa kulttuuri ei vaadi tappamaan, vaan päinvastoin perheensä tappajaa inhotaan ja vihataan.
Toki kunniamurhan voi määritellä uusiksi kirjoittaman tarkoittamalla tavalla. En kuitenkaan usko sen selitysvoimaan. Pikemmin kyse on satunnaisesta samannäköisyydestä. Todellisuudessa murhien taustalla on mielenhäiriöitä, mustasukkaisuutta ja toivottomuutta.
Tasa-arvoon nämä murhat saattavat hiukan liittyä kuitenkin siten, että huono-osaisemman sukupuolen asema huononee vuosi vuodelta suhteessa parempiosaiseen sukupuoleen. Yhä useampi mies ehkä tuntee ajautuvansa nurkkaan. Siihen kun yhdistää järkkyneen sielun ja ehkä vielä mustasukkaisuuden, voi syntyä pahaa jälkeä.
Vaikea ymmärtää sekoiluasi. Jos esimerkiksi mies surmaa puolisonsa mustasukkaisuudesta, niin mikä muu on kyseessä kuin kunniamurha?
Kyllä varsinaisilla kunniamurhilla tarkoitetaan eri asiaa, kuin näillä suomalaisilla murhenäytelmillä.
Kunniamurhat liittyvät yhteisöihin, joissa perheellä ja suvulla on määräävä asema yksilön elämässä. Tällaisia yhteiskuntia olivat ennen kaikki yhteiskunnat, vasta teollistumisen myötä on kehittynyt yhteiskunta, jossa suvuna ja klaanin merkitys elämässä on poistunut.
Maailman yhteiskunnista vielä suuri osa on näitä klaaniyhteiskuntia, joissa yksilö on ensisijassa suvun jäsen ja suku huolentii yksilöstä tämän sairastuessa tai tarvitessa apua, ja suku myös järjestää yksilöille työpaikan ja yksilön velvollisuus on järjestää oman suvun jäsenille työpaikka.
Kunniamurha on tällaisen klaaniyhteiskunna toimintamalli, jossa yhteisön säätntöjä rikkonut yksilö saa rangaistuksen oman suvun toimesta. Kun oma suku rankaisee sääntöjen rikkojaa, niin ei synny tilannetta, jossa eri sukujen välille syntyy ristiriita, esimerkiksi verikosto. Suvun velvollisuus on puolustaa aina oman suvun jäsentä ulkopuolisia vastaan, ja siksi yhteisön kannalta on vaarallista, jos joku sääntöjen rikkoja tapetaan ulkopuolisen suvun jäsenen toimesta.
Väittäisin, että murhan toteuttajan kokemus on samankaltainen. Myönnän, että meillä ei ole suoranaista suvun tai klaanin painetta, mutta suomalaiseen kulttuuriin on rakennettuna kestämätön häpeä, kasvojen menetys, kunnia.
Mustasukkaisuus on seurausta opituista, kulttuurisista rooleista. En usko, että suomalaisilla olisi jokin geeni joka ohjaa murhakäyttäytymistä.
Itä-Suomessa on varsin yleinen geeni, jonka epäillään aiheuttavan väkivaltaisuutta laskuhumalassa. se voisi puolestaan selittää sikäläisä henkirikosmääriä. Esimerkiksi Lauerma on tästä puhunut.
En sitten tiedä, missä määrin tuolla on oikeasti merkitystä. Suomihan on vähäisen väkivallan maa vaikka idässä ja pohjoisessa puukolla vähän on tapana sohiakin. Erityisesti perheväkivaltaa on poikkeuksellisen vähän.
Perhesurmia ja laajennettuja itsemurhia tietysti tapahtuu kaikkialla maailmassa, joten on hiukan erikoista etsiä syytä suomalaisesta kulttuurista, varsinkin kun suomalainen kulttuuri tosiaan on kansainvälisten vertailujen mukaan tavallista väkivallattomampi.
Se, että näitä murhia on viime aikoina tapahtunut paljon, liittyy Lauerman mukaan luultavasti ketjureaktioon eli siihen, että yksi hullu ottaa oppia toisesta.
Jo. Kunniamurhissa murhaajaa ei millään tavoin rangaista, vaan hänelle osoitetaan kunniaa oikeaoppisesta kunnian palauttamisesta.
PS. Miksi muuten nyt kellään ei ole kanttia julistaa, että kyseesä on suomalaisten geneettinen ominaispiirre? Eikös se ole ihan tavallista syyllistää juuri suomalaisuus väkivallasta? Ja vasiten vasemmiston taholta sitä on kuultu kyllästymiseen asti. Yksinkertaisia ratkaisuja nyt kehiin heti, koska tällaiset ajatukset ovat kuulemma asiattomia.
Yritän sanoa, että kulttuurin tulkinta, joka tulee 60 vuoden takaa vaikuttaa vielä. 60-luvun alussa arvostettiin neitsyttä avioliittokumppanina. 70-luvulla olin kummajainen kuin asuin avoliitossa. Tytöt eivät saaneet mennä 60-luvulla ulos. Abortit ja homous olivat laittomia.
Jotkut arvokonservatiivit haluavat nuo asiat takaisin - Britney vannoi menevänsä neitseenä naimisiin USAssa - tosin ei ihan onnistunut. Avioliitto halutaan kunniaan ja kestämään kunnes kuolema erottaa.
Kyse ei ole pelkästään suomalaisesta ilmiöstä vaan kopiosta - lähinnä USAsta.
Arvokonservatiiveja ovat kaikki suvaitsevaiset; juuri he haluavat Suomeen kulttuurin, missä nuo miehisen vallan tunnusmerkit pätevät yhä. Juuri suvaitsevaiset vaativat, että maahanmmuuttajien ei tule luopua kunniakultturistaan ja kulttuurista, missä mies omistaa naisen.
Suvaitsevaiset vaativat tänne sellaisia kulttuureja säilytettäväksi, joissa miehet ovat niin alkeellisella tasolla, että he eivät ole vieläkään antaneet naisille edes äänioikeutta. Ja edes suomalaiset miehet eivät ole saaneet aikaan totuuskomissiota, jolla miehille annettaisiin yleinen armahdus siitä, miten he eläinperäisinä olentoina ovat naisia kohdelleet. Ei tule kuulonkaan, että minä milloinkaan uskoisin äänioikeuteen, joka on miesten antama; Naisten äänioikeudessa on esillä selvästi edelleen miehinen ylemmyys, eikä se eroa periaatteessa yhtään mistään muusta miehisestä ylemmyydestä.
Tuo ylemmyys ei tule 60 vuoden takaa, vaan se nousee tänä päivänä ihmisen eläimellisyydestä. Ihminen on yhä edelleen pelkkä eläin, ja jokaisen ihmisen tulee itse kesyttää oma eläimellisyytensä.
On jo aivan riittämiin nähty, mitä se eläin saa aikaan, jos ihminen ei ole sitä itse kesyttänyt; Ihminen ei voi kesyttää toista ihmistä; Se on ihmisen orjuuttamista ja alentamista.
Te muut voitte puhua kunniasta, suomalaisuudesta tai muusta semmosesta väkivallan syynä, mutta minä puhun siitä eläimellisyytenä, koska juuri sitä se on. Me emme pääse irti väkivallasta, jos me kiellämme oman eläinperimämme ja puhumme väkivallasta jonakin kulttuurina. Väkivaltaa on kaikki se, joka saa ihmisen tuntemaan ylemmyyttä, kuten palkan vaatiminen,
Politiikka, kunnia ja miehisyys eivät ala jostain historian hetkestä; ne alkavat sinibakteerista, ja jokaisen ihmisen solusta.
Kati, olet oikeassa että joissakin kulttuureissa naisella ei ole äänioikeutta. Kuinka on, joko Sveitsi sen myönsi?
Suomessa tämä ihme tuli 100 v sitten, muistaakseni maailman ensimmäisenä ja luultavasti sen vuoksi ettei sillä ollut mitään merkitystä.
USA luopui tyttöjen ympärileikkauksesta 1950. Suomen irtolaislaki kumottiin joskus 197x. Muistan lapsuudestani jutut joissa sukupuoli tauteja levittävät naiset vietiin poliisin toimesta kunnan rajalle.
Eli meillä on ollut lähes 30 vuotta lainsäädäntö jossa seksuaalisesti itsenäinen nainen ei ole rikollinen lain silmissä.
---
http://fi.wikipedia.org/wiki/Naisen_sukupuolielinten_silpominen#Yleisyys
"masturboinnista kiinni jääneiden naisten klitoris saatettiin poistaa kokonaan tai osittain: jopa munasarjoja on 1800-luvulla poistettu. Osittaista poistoa on käytetty masturbaation ehkäisykeinona Yhdysvalloissa vielä 1950-luvulla, mistä on tiedossa että viisivuotiaalta tytöltä poistettiin klitoris masturboinnin lopettamiseksi vuonna 1948. "
Erinomaisia kommentteja Jouko Tuomelaan asti. Kyllä näissä tapauksissa on kyse miehen kunniasta tai pikemminkin häpeästä.
Olen siksi vanha, että muistan ajan, jolloin nuori naimaton tyttö saattoi tehdä itsemurhan tultuaan raskaaksisatunnaisesta suhteesta tai pojan vain häipyessä. Siinä oli myös kyse eräänlaisesta häpeästä, vaikka siihen ei ulkopuolisia uhreja haettu. Tästä on päästy, johtuen siitä, ettei kukaan enää pilkkaa raskaaksi tullutta yksinäistä tyttöä, eikä häntä mitenkään halveksuta.
Onko siis miehelle häpeä, että nainen tai perhe jättää? Entä toimeentulo ja muut elämisen ehdot, joita mies ei pysty hoitamaan.
Ensimmäiseksi pitäisi meidän kaikkien hyväksyä täysin se, että nainen jättää tuntemamme miehen, ymmärrettävä se heidän keskeiseksi asiakseen ja normaalina elämään kuuluvana ilmiönä (vaikka ikävänä sellaisena). Autettava huomaamattomasti.
Jotain on tehtävä! Tällaisten tapausten taustat on tutkittava perusteellisesti ja asiantuntujoiden on niistä tehtävä johtopäätöksiä.
Onko silloinkin syy miehen häpeän, kun nainen tappaa?
Itse en usko mihinkään häpeäteoriaan eivätkä usko asiantuntijatkaan jotain feministisiä propagandapläjäyksiä lukuun ottamatta.
Oikeastaan ihminen johon luotit täysin, pettää ja loukkaa syvästi.
Elämältä putoa pohja, millään ei ole enää mitään väliä.
Ns. Muslimien kunnia on vain raha kysymys, jos siskon markkina-arvo on Afganistanissa €4000,-.
Suomessa asuvasta siskosta saa ainakin kolmikymmenisenkertainen määrä eli jotain € 120.000,-.
Jos kauppatavara niskoittelee, ensin uhkaillaan, jos se ei auta tapetaan, jos ei muuten vain muiden varoitukseksi ja pelotteeksi.
Mutta mitä jos jätät tappamatta? Saavatko tietää? Katsovatko halveksuen heikkouttasi täyttää ulkoa määrättyä rooliasi? Menetätkö kasvosi muiden arvojasi jakavien silmissä?
Kysymys ei ole muista, vaan kokemuksesta. Psykologian professori Lauri Rauhala puhuisi vääristyneistä merkityssuhteistä. Tilanne näyttäytyy ihmisen tajunnassa erilailla kuin ulkopuolisen katselijan silmissä.
Aivan. Korjaan: "Ajatteletko menettäväsi kasvosi muiden arvojasi jakavien silmissä."
Ilmeisesti se kenen kansa kauppatavara piti avioitua, jää vailla matkalippu Eurooppaan, se on hyvin nolo tilanne, hänen kunniasta puhutaan.
Suunnitellut perheenyhdistymiset, ottolapset, koko bisnes menee pieleen, joten totta kai se ottaa koville.
Freddy, tämä blogi tässä, on huono areena muslimien levy-jäänyt-päälle-dehumanisoinnille. Täällä käydään vakavaa keskustelua jossa myös etsitään vastauksia.
Sini, ne Eurooppalaiset perhedraamat liittyvät häpeään, jostain syystä blogisti etsii yhtäläisyyksiä niin sanottuihin kunniamurhiin.
On vain fakta että länsimainen ja näiden kunniakulttuurin harrastamien kunniakäsitykset poikkeavat aikalailla toisistaan.
Joten Euroopassa varsinaiset kunniamurhat saatavat tapahtuvat vielä Sisiliassa ja Korsikassa, Romanit tuntevat myös suvun kunnia, islamilaisissa maissa ainakin Kurdit, Afgaanit ja Pakistanilaiset ylittävät säännöllisesti uutiskynnys niiden ansiosta.
Keskiverto Suomalainen eikä myöskään Belgialainen lähtee puolustamaan suvun kunnia.
En halua ottaa kantaa sen enempää islamiin kuin kristinuskoon. Jos haluat tietoa lisää avioliitosta Turkissa, Romaniassa ja Suomessa, niin lue mun blogi avioliittoasiosta ko. maissa. Vanhemmat haluavat kaikkissa noissa maissa, että lapset menestyisivät ja voisivat hyvin. Turkin tytöt ovat tekemässä kulttuurivallankumousta ja olen halunnut olla siinä ainakin sivustakatsojana.
Bloginne käsitteli äidit ja tyttäret, isät ja pojat siitä puutuivat, joten ainakin minun konservatiivi käsityksen mukaan puolet vanhemmista puutui.
Havaintoanne pitävät melko varmasti paikkansa, suomalaisäidin kohdalla suhde vaikuttaisi jo etäiseltä, onko jo luovuttu? Kun huomataan että jälkikasvu halua kokeilla omat siivet.
Väsymätön jankkaaja ja sisälukutaitonsa unohtava Freddy Van Wontegolem: "Keskiverto Suomalainen eikä myöskään Belgialainen lähtee puolustamaan suvun kunnia."
Sekin on kiinni sukukäsitteestä. Perhe on tynkäsuku. Jos se ei ole hallinnassa niin puts vek. Vallasta ja hallitsemisesta on kyse. Ja nyt luet mitä ylhäällä on sanottu kunniakäsityksestä TÄSSÄ keskustelussa. On väärin että tulet tänne vaatimaan persuortodoksista sanankäyttöä! Sinä et ole mikään korkein auktoriteetti kunniasanan tulkinnassa ja käytössä!
Joo, jos neitsyestä saa 10 kamelia, hiukan harjoitelleesta korkeintaan kanan, on selvää että markkina arvoa pyritään pitämään yllä. Etenkin jos olot on sellaiset että kanan omistajan lapset kuolevat nälkään mutta kamelilauman haltija saa 15 jälkeläistä.
Nyt kun kirjoittaja vielä perustelisi sen, että miten mustasukkaisuus liittyy kunniaan? Tai taloudelliset huolet? Kyllä on tosi kaukaa haettu tämä jaritervomainen kunniamurhakäsitys.
Tervollahan meni kaksi eri asiaa aivan sekaisin. Hän puhui mustasukkaisuudesta tai vastaavasta syystä tapahtuvista intohimorikoksista, kun taas kunniamurhassa on kyse aivan toisen tyyppisestä rikoksesta.
Mustasukkaisuusrikokset eivät ole kunniamurhia, vaikka blogisti niin yrittääkin väittää. Omistushalulla ja kunnialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Katsotaanpa Ruukinmatruunan paria rautalankaesimerkkiä:
"Suomalaisella ja islamilaisella kunniamurhalla on vissi ero. Suomessa murhataan loukkaaja; islamissa loukattu.
Jos Suomessa tyttö raiskataan, se on ensisijaisesti loukkaus tyttöä itseään, toiseksi poikaystävää tai puolisoa ja kolmanneksi tytön primääriperhettä kohtaan. Perheen miesten velvollisuudeksi katsotaan tällöin etsiä rikollinen vaikka kiven silmästä ja käydä klupuamassa hänet tai vaihtoehtoisesti luottaa siihen, että oikeusjärjestelmämme futaa. Tyttö katsotaan ensisijaisesti itsenäiseksi oikeussubjektiksi ja toissijaisesti kuuluvansa puolisonsa sukuun. Nainen on siis länsimaissa itsenäinen ihminen.
Jos islamilaisessa maailmassa tyttö raiskataan, se on ensijaisesti loukkaus tytön primääriperhettä ja sen kunniaa kohtaan, toissijaisesti tytön holhoojaa ja kolmanneksi tytön kihlattua kohtaan. Perheen miesten velvollisuus on tällöin käydä klupuamassa tyttö itse, sillä raiskatuksi tuleminen on osoitus siitä, ettei perhe kykene valvomaan jäsentensä siveyttä, ja se käy perheen miesten uskottavuuden päälle. Tyttö katsotaan ensisijaisesti holhoojansa omaisuudeksi ja toissijaisesti kuuluvansa primääriperheeseensä - vaikka olisi naimisissakin. Nainen on siis islamissa omaisuutta."
Koko kirjoitus löytyy tuolta:
http://takkirauta.blogspot.com/2010/01/kunniamurha-suomalaisittain-ja.html
Kunnia ja mustasukkaisuus ovat näennäisesti eriasioita. Raju mustasukkaisuus on halua omistaa, määrätä ja rajoittaa, jos näissä epäonnistuu se ottaa kunnialle oli kysymys miehestä tai naisesta. Tietysti voidaan käyttää pettymyksen käsitettä. Kunnia on subjektiivinen kokemus - kun tuo ei tottele eikä toimi oikein - mihin se ottaa?
Meillä, jotka kuvittelemme olevamme normaaleja ei ole pääsyä tuohon maailmaan. Kaikkihan meistä ovat jossain määrin mustasukkaisuutta kokeneet - mutta useimmat ovat suhteuttaneet sen olosuhteisiin - ehkä tunteneet pienen pistoksen rinnan alla.
Sinä menet nyt hakoteille vanhan suomalaisen sanonnan "ottaa kunnian päälle" kanssa. Sehän tarkoittaa aivan samaa kuin kansanomaisempi tapa kertoa sama asia eli "vitutus". Vitutuksella ei ole mitään tekemistä kunnian kanssa. Kun perheenäiti lähtee baanalle, koska on hänen vuoronsa ja isäntä jää pukkailemaan räntäisiä lumia pihalle lapsenlikkana, niin parin tunnin myöhästyminen sovitusta kotiintuloajasta voi olla emännälle kohtalokas. Ja tuolla kohtalolla ei ole mitään tekemistä kunnian kanssa. Se on vain sitä ihan puhdasta vitutusta. Eikä tuossa asiassa ole mitään näennäistä.
Mistähän suomalainen mies tai nainen tietää mistä asioista pitää vittuuntua. Taitaa olla kulttuurikysymys. Taisi olla joku presidenttiehdokas joka arvuutteli tappaako vitutus - mutta oli saanut vastauksen ettei. Tarvitaan jotain vahvempaa, oikeutusta em. lisäksi, jotta veritko olisi mahdollinen. Minusta kunnia on hyvä ehdokas. Uskonnollakaan ei meillä voi asioita perustella.
No kerro nyt sitten, missä kohtaa tuossa esimerkissäni on kunnialla jotain tekemistä? Yleensä sen henkirikoksiin päättyvän harmituksen taustalla Suomessa ovat mielenterveyden ongelmat, joista suurimpana syyllisenä on varmaan kansallistautimme masennus. Tuon masennuksen ykkösaiheuttaja monessakin suomalaisessa tapauksessa on kuningas alkoholi. Alkoholi on muutenkin ihan ilman muita mielenterveydellisiä ongelmia syynä hyvinkin moneen tekoon, jotka tässä luokittelet kylmästi kunnian puolustamiseksi.
Kun Suomessa tapahtuu hirveä perhesurma ja sen olemusta pohdittaessa käytetään tietoa jota on toisista kulttuureista sitä ei tehdä siksi että haluttaisiin osoittaa että "ei ne muslimit niin pahoja ole koska meilläkin...".
Siitä keskustellaan koska se suo lähestymistavan siihen tragediaan joka meitä nyt kaikkia vaivaa. Toivon että uskot tämän. Olen satavarma että näin on. Että ihmiset täällä vilpittömästi haluavat keskustella tapahtuneesta ilman mitään demagogiaa.
Jos joku minun hautajaisissani sanoisi että vainaja oli kiinnostunut islamilaisesta geometrisesta koristelusta niin toivon ettei kukaan hautajaisvieras ryntäisi paikalle sanomaan että mitä hiivatin kulttuuririkastusta, huono vainaja huonot pidot, ettekö tiedä että Oslossa ja Malmössa jne
"Suomalaisessakin kulttuurissa elää vahvana ajatus perheen kunniasta – käsitystä vahvistaa kontakti muihin samaa juurta oleviin kulttuureihin. Perheen kunniasta kimpoaa mustasukkaisuus, väkivaltaisuus ja äärimmäisenä ilmiönä murhat."
-En näe että tuo liittyy perheeseen vaan lähinnä narsistiin tai muuten vaan häiriintyneen yksilön omaan ajatusmaailmaan "minä olen niin ihmeellinen ettei mua elävänä jätetä yms"
Kunniamurha-sanasta en pidä missään yhteydessä. Siinä ei ole mitään kunniaa vaan vain häpeää. Tekijän häpeä. Nämä nykyiset perhemurhat eivät ole verrannollisia toisten kulttuurien suorittamiin häpeämurhiin.
"Perhearvojen korostaminen saattaa johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mitä on tarkoitettu. Perheestä tulee paikka, jossa puolisot omistavat toisensa ja kaikki kontaktit perheen ulkopuolelle saatetaan kokea uskottomuutena. Tämän viikon uutisissa kerrottiin englantilaisesta miehestä, joka kidutti puolisoaan saadakseen tämän Facebook salasanan. Tarkoituksena oli kontrolloida naisen suhteita ulkomaailmaan. Suomesta löytyy lukematon määrä vastaavia tapauksia."
-Minä näkisin että syyt lähtevät nykyisestä "vain minä itse" kulttuurista eli alati kasvavasta itsekkyydestä. Myös yleinen arvojen koveneminen ja rahan palvonta saa ihmiset sairaaksi. On pakko olla rahaa, jottet ole luuseri.
Tuo facebook-jutussa oli mies tosi vanha ja "nainen" oli teini. Kyseessä oli ilmiselvästi jo alunperinkin sairas mies joka sen sitten näytti kunnolla.
"Vastakohtana perhearvojen pakolle on vapaaehtoisuus. Puolisot ovat yhdessä ja muodostavat perheen vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisuus tarkoittaa sitä, että kumpi tahansa puolisoista voi valita haluaako olla parisuhteessa vai ei. Toisella ei ole oikeutta rajoittaa toisen kontakteja perheen ulkopuolelle. Omistaminen korvautuu luottamuksella ja rehellisyydellä."
-Nykyään ollaan jo aika vapaaehtoisesti suhteissa, kun naisten asema on parantunut. Se voi aiheuttaa miehille sitä ettei ne tajua että pitääkseen naisen, täytyy olla kunnolla. Ennen kun nainen ei mihinkään päässyt niin joutui sietään vaikka millaista juoppoa hakkaajaa. Nykyään pystyy nostaan heti kytkintä, jos mene alkaa näyttään pahalta.
Ei ole oikeutta rajottaa, eikä toisella ole oikeutta tehdä mitä huvittaa ellei siitä ole erikseen sovittu.
Minulle ei ainakaan vapaa suhde sovi mitenkään. Joko olen parisuhteessa tai sitten olen ilman miestä.
Nykypäivän itsekkäät minäminä -ihmiset menettävät luottamuksen hyvin äkkiä. Minulla on omakohtaista kokemusta siitä kuinka käy kun yrittää olla mukava ja ymmärtäväinen ja antaa miehen käydä kavereitten kanssa "juhlimassa". Turhan pitkään tuli luotettua...
"Vielä 60 vuotta sitten melkoinen osa naisista antautui miehen omaisuudeksi, koska se oli ainoa mahdollisuus – ei ollut koulutusta eikä omaa uraa. Ilman miestä nainen ei päässyt edes ravintolaan. Isä, veli ja aviopuoliso hallitsivat naista."
-Aivan. Kirjoitinkin jo tästä ennenkuin huomasin tämän. En viitsi poistaa kirjoituksiani. Sen sanon näin naisena että luojan kiitos tuo aika ei ole enää. Se on varmasti olla aivan käsittämättömän hirveetä aikaa useimmille naisille.
"Nykyisten niin sanottujen arvokonservatiivien puheista olen ollut kuulevinani tällaisen menneen perhekäsityksen ihannointia – toivottavasti olen tulkinnut väärin. Toisaalta kuusi perhemurhaa vuodessa todistaa arvojen muutoksesta – paineet hallita perhettä ovat kasvaneet ja vaihtoehdoksi on tullut murhata koko perhe."
-Joo, minäkin olen kuullut. Siinähän haaveilee mutta toivottavasti ei tule enää takaisin.
Se on se kilpailuvietin sekoittama pää.
"Usein hyväntahtoinen aatteellisuus, joka on irti nykyajan maailmasta kääntyy itseään vastaan. Arvopohjaa ei voi hakea kaikkiin asioihin 1000-2000 vuotta vanhoista teksteistä. Arvot pitävät olla sopusoinnussa nykymaailman kanssa."
-Juu, nämä nyt ei tosiaan sovi enää ollenkaan. Nämä on yhdensortin sairautta aiheuttavia juttuja sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Paljon pahaa on tapahtunut uskontojenkin innoittamana.
Keskustelu sukupuolten tasa-arvosta ei ole turhaa.
-Ei ole ei. Jos vielä voisi jotenkin palata tästä rahan hallitsemasta maailmasta pehmeimpiin arvoihin, niin voisi moni tuleva vinksahtanut perheenmurhaaja jäädä muodostumasta.
Nyt on sitten muslimikauhun perusilmentymä,laahattu tähän keskusteluun "auktoriteetiksi".
Ei se kuule Poikola muuta sitä tosiasiaa, että näissä suomalaisissa perhesurmissa on pohjalla samat syyt, kuin konservatiivisimman hindulaisuuden tai islamilaisuuden nk.kunniasurmissa. Ei laki eikä ympäristö pakota ketään murhaamaan perheenjäseniään, ei Suomessa eikä missään muussakaan maassa. On vain yhteiskunnannan enemmän tai vähemmän olettamia menettelytapoja ja vaatimuksia. Niiden reaalisuus vain vaihtelee.
Jonkinlaisesta "mallista" on kai kyse. Vielä, kun media hehkuttelee näillä perhesurmilla, niin epätoivoiset ihmiset (usein miehet) ottavat tekotavaksi jo toimivaksi todetun mallin: surmaavat oman perheensä.
Näin ongelmat saavat kertaheitolla lopullisen ratkaisun.
Niinpä. Karmeaa, mutta kai tuostakin voi tulla "buumi", jos riittää tyyppejä jotka keikkuvat henkisen murtumisen rajamailla.
On ehkä raakaa sanoa, että henkirikokset ovat usein muodin mukaisia. Mutta mistä tulee oikeutus?
En epäile, etteikö tekijä aina koe tekoaan teon hetkellä oikeutetuksi. En ole vielä toistaiseksi törmännyt ihmiseen, joka olisi sitä mitenkään tyhjentävästi kuvannut. "Pimeneminen" näyttäisi enemmänkin puolustuskeinolta. Vähän sama kuin syyttäisi viinaa kännitoilailusta. Ihminen ei vain pimene ja ala järjestelmällisesti tappamaan perhettään.
Hyvä kysymys on mielestäni, missä se raja menee? Miltä maailman pitää näyttää ja minkä olla totta, että moinen toiminta mahdollistuu?
Näistä asioista puhutaan hirveän helposti etäältä. Toisen tekeminä, pahuuden syynä, jonkin, mikä löytyy ehkä muista, muttei itsestä. Kukaties itse tekijäkin sen haluaisi niin nähdä jälkeenpäin.
Olen melko varma, että suurin osa ihmisistä kykenee vastaavaan, kun olosuhteet niin määräävät. Rajat ovat toki yksilöllisiä, mutta mitään syytä sitä ei ole pitää ulkopuolella. Jos elämme viisaasti, emme todennäköisesti koskaan näe sitä puolta itsestämme. Maailma on täynnä tarinoita mukautuvista ihmisistä. Tavallisista ihmisistä, jotka taantuessaan muuttuvat tämän planeetan pelottavimmiksi eläimiksi huomatessaan/luullessaan, ettei mitään pakopaikkaa ole.
Jos tietäisit maailman tuhoutuvan huomenna, mitä tekisit? "Pelastaisitko" läheisesi? Tilanne toki on erilainen silloin kun sen maailman tuhoat sinä itse. Silti, olet edelleen etäällä, vaikka näet ehkä mielessäsi skenaarion, et elä sitä, et koe sitä sellaisena kuin se on. Mielettömänä ja mahdottomana, mutta todellisena.
Ehkä kyse on kyvystä sietää. Kuka sietää häpeää pitempään? Kuka niin pitkään, että se ikkuna, jossa kontrollin haluaa menettää, menee ohi ja laimenee? Onko kyse lopulta impulssikontrollista ja yksilöiden välisestä erosta niiden käsittelyssä? Mureneeko maailma nykyään helpommin? Erityisesti ihmisillä, joilla kaikki on aina onnistunut, kun ensimmäistä kertaa joutuu kasvokkain sen tunteen kanssa, ettei kaikki enää koskaan ole hyvin. Samaan aikaan jossain muualla aidsia sairastavat äidit rintaruokkivat maidottomilla rinnoillaan luurankolapsiaan.
Kuvittelisin, että ihminen tarvitsee teolleen oikeutuksen oli se mikä tahansa. Ainakin siihen liittyy kertomus, jossa on looginen selitys.
Eräässä täpauksessa (esitelty psykologisessa tutkimuksessa) murtomiehet ampuivat paikalle tulleen vartijan. Selitys oli, että se vartija tuli häiritsemään heidän työtään ja se piti hoitaa.
Niin joo, tottakai tuossa mielessä. Ajattelin että ulkopuolisten oikeutus tuskin tuossa vaiheessa kiinnostaa.
Oma oikeutushan voi olla mikä tahansa, esim "maailma on kurja paikka ja eläminen kamalaa, säästänpä koko perheen tältä piinalta samantien!", "Minua on kohdeltu niin väärin että saan kostaa kaikille/kelle tahansa", "Yhteiskunta ei piittaa minusta ja perheestäni joten saakoot sitä mitä tilaa"...
Akateemisen maailman toimijoiden tapaan Kotiranta on pihalla kuin lintulauta. Rinnastaa asioita, joita ei voi rinnastaa ja on painokkaan huolissaan asiasta josta ei tarvitse olla huolissaan.
Murhat ja mustasukkaisuus eivät rinnastu kunniamurhiksi koska niiltä puuttuu yhteisön vaatimus ja hyväksyntä. Kukaan ei edellytä kenenkään tappavan puolisoaan yhtään mistään syystä, eikä kenenkään niin tehdessä ymmärrystä tipu miltään suunnalta. Turussa oli "kunnia-ajatteluun liittyviä tapauksia" maahanmuuttajalähiöissä, mutta eipä siitä juuri puhuttu. Sellainen keskusteluhan "leimaisi" maahanmuuttajia ja etenkin maista joissa vaikkapa hapon heittäminen avioliitosta kieltäytyneen tai uskottomuudesta epäillyn naisen kasvoille on varsin yleinen tapa purkaa katkeruuttaan.
Naisten tasa-arvosta puhuminen on ajanhukkaa, koska se asia on aika pitkälti kunnossa. Huonompi tilanne on miesten osalla. Oheinen kirjoitus toivottavasti avaa edes jonkun silmät: http://savonsanomat.flockler.com/topic/presidentitekijat/miestenkin-pres...
Minä taas luulen että hyväksyntä on. Tunnen monia eronneita miehiä jotka avoimesti huorittelevat* entistä vaimoaan ja en ole kertaakaan kuullut jonkun puuttuvan puheeseen edes silloin kun entinen vaimo ei todistettavasti myynyt seksiä avioliiton aikana.
Seksologien mukaan tietysti ympäristö vaikuttaa. Kaupungeissa ei ole sellaista kyttäily kulttuuria kuin maalaiskylissä joissa tiedetään koko suvun tarina 200 v taaksepäin. (mu tapauksessa 400 v)
*Täälläpäin huora nimitystä pidetään loukkaavana.
Siis, kukaan ei koskaan tapa ketään. ei miehet eikä naiset. Kuitenkin ihmisiä kuolee - juoksee puukkoon. Ei mitään motiiveja eikä syytä.
Ei niin ihmiset murhaajatkin rakentavat maailmastaan kertomuksen, joka voi olla ihan oma ja siihen liittyy lausumia se oli minun velvollisuuteni, minulla ei ollu muuta mahdollisuutta tms.
Sitten vielä oikeutus. Se loukkasi minua. Se ei totellut. On totta, että venytän kunnian käsitettä abstraktiseksi painostukseksi, joka ilmenee ehkä vain murhaajan mielessä.
Ilkka Partanen: Jos haponheittäjistä ei saanut puhua niin se saattoi johtua yhtä huonosta tilannetajusta puhumisen suhteen kuin mitä paikalle rynnänneet muslimikammoiset ovat tehneet tässä ketjussa. Onko kunniamurha joku sana jonka käyttöön vain persuilla on "patentti". Kun muut käyttävät sitä keskenään ryntää huutosakki paikalle "älkää ottako meidän sanaamme" ja pilaavat keskustelun jossa ei nyt sattuneista syistä keskusteltu muslimien kauheudesta.
Kunniamurhat koskevat muitakin kuin muslimeja. Ne ovat voimissaan mm. romanikulttuurissa.
Tuonne aikaisempaan kommenttiin sen verran, että minusta on toki ikävää jos joku huorittelee entistä vaimoaan, mutta se ei ihan rinnastu tappamiseen tai sellaisen yrittämiseen.
Sini näkee keskustelussa mitä haluaakin nähdä. Haponheittäminen ei ollut keskustelunaiheena, vaan viittasin kulttuuriin jossa se on eräs tapa reagoida pettymyksiin ja epävarmuuteen ihmissuhderintamalla. Useimmiten valtauskontona seudulla on islam ja siitäkin olisi hyvä keskustella, sillä Koraani ei ole (useimpien uskonnollisten kirjoitusten tapaan) erityisen hyväntahtoinen yleisellä tasolla saati tasa-arvoa edustava kirja. Mohammedin antamasta esimerkistä joka on muslimeille "ikuisen jäljittelyn kohde" voi myöskin olla montaa mieltä. Myös nämä Suomessa (tarkemmin ottaen Turussa) tapahtuneet perheen "kunnian" nimissä tapolla uhkaamisiin liittyen puhuttiin vain maahanmuuttajista, niin en tiedä oliko islam ja sen tulkinta vaikuttamassa asiaan. Onhan se mahdollista että siellä intialaiset hindut loukkaantuivat yrityksestä mennä naimisiin alempikastisen kanssa tai amerikkalainen evankelistaperhe poltti päreensä lapsensa ryhdyttyä ateistiksi. Toki sekin on "mahdollista" ja emme missään nimessä mainitse kivojen muslimien syyllistyvän mihinkään missään, etenkään kunniamurhiin.
Sitä luulisi että kunniamurhista puhuessa olisi asiallista puhua niistä jotka sellaisia suorittavat, ihan riippumatta ovatko nämä muslimeja vai jotain muuta. Sinin tikapuuhermosto tosin rävähti heti ja piti teroittaa ettei keskusteltu "muslimien kauheudesta" kuten "muslimikammoiset" aina kunniamurhista puhuttaessa keskustelun avaavat. Sinin kannattaisi hankkia tietoa maailmasta, kun sitä netissä on todella helposti saatavilla.
Suomalaiset perhesurmat ja vastaavat eivät ole "kunniamurhia" sanan varsinaisessa merkityksessä, koska niiltä puuttuu niin yhteisön vaade kuin hyväksyntäkin. Eksäänsä ahdisteleva saati pahempiin tekoihin ryhtyvä ei saa laajaa ymmärrystä Suomessa. Raiskattua ei pidetä syyllisenä tapahtuneeseen, etenkään oikeuslaitoksen toimesta. Muualla maailmassa on toisinkin ja voi pohtia onko niillä mailla jokin yhteinen tekijä: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011092914477890_ul.shtml
Tunnut kaipaavan sinne muualla on toisin-haavekuvaan.
Se että täällä ei saa murhasta sympatiaa on toki hyvä asia. Mutta se ei poista näitä tapauksia missä perheenisät tappavat vaimonsa ja lapsensa nipussa. Tässä ketjussa ollaan yritetty etsiä syitä näihin murhiin. Sellainen pohtiminen on luonnollista ja voi tuottaa jotain jos jotkut eivät ryntää paikalle miliisin tavoin, hälytys hälytys sana kunniamurha mainittu juoskaa ryminällä paikalle.
Olisiko tässä kyseessä vanhanaikaiseen ja uudenaikaisen perhekäsityksen törmäys.
Vanhanaikainen vihkikaava: myötä ja vastamäessä kunnes kuolema meidät erottaa.
Uudenaikaisenpa: kunnes vastoinkäymiset, uraputki ja jotain kivempaa meidät erottaa.
Freddy. Tai että uudenaikaisuuteen (vaikka kyllä entinen systeemi toimi "hyvien" ihmisten osalta), uudenaikaisuuteen ei ole kasvettu. Siis aggressiivisten mallien lapsia kasvaa jatkamaan agressiivista perinnettä.
Tulin eilen aamulla Laajasalon tapausta tuntematta "profiloineeksi" tekijän psyykeä seuraavasti ja liitän sen nyt tähänkin blogiin:
"Työpäivä ei todellakaan lopu siihen kun koto-oven avaa vaan sitten alkaa illan näytös Facebookissa. Kaikilla tulee olla mielenkiintoista ja omaperäistä uutisointia omasta arjestaan. Aika menee tykkäillessä "kavereiden" kaikenkarvaisia keskinkertaisuuksia ja sekin aika on perheeltä pois. Tai sitten voi vetäytyä väkivaltapelien kiehtovaan ja valmiit ratkaisumallit tarjoavaan maailmaan kun ei kestä omien lasten parkua."
Tähän kun lisätään aamun lehtien kertoma tekijän kiinnostus kamppailulajeihin, kaappimainen koko ja steroidit, mitä muuta voi odottaa? Tuota murhajässikkää oli jo kaksi vuotta sitten käyneet poliisit etälamauttajalla rauhoittamassa vapunvietoltaan perheen asunnossa. Vanhempi lapsista oli jo silloin siis syntynyt. Kukahan hälyytti tuolloin poliisit paikalle?
Mitä haluan tällä sanoa on se, että nämä asiat eivät ole monimutkaisia. Monilla ihmisillä väkivaltainen mielenlaatu yhdistyneenä kontrollinhaluun ja huonoon itsetuntoon on karmea yhdistelmä. Tälläisiä miehiä on valitettavan paljon Suomessa. En siis hakisi tämän tapauksen yhteydessä liian yleviä motiiveja mistään myyttisestä "miehisyyden kriisistä".
Meidän on puhuttava enemmän naisiin ja lapsiin kohdistuvasta perheväkivallasta.Naapurien pitää puuttua asioihin hanakammin kun naapurissa rytisee. Lisää turvakoteja Suomeen!
Ei kai tässä keskustelussa kukaan ole puhunut ulevästä "kunniasta", vaan vääristyneistä merkityssuhteista, jotka suntyvät tekijän mielessä. Ongelmia syntyy todennäköisemmin, jos joku vahvistaa häiriökäyttäytymistä - "kuule kyllä sina olet kova kaveri, kun pidät akkasi kurissa" tms. Häiriökäyttäytymisen vahvistaminen on pahinta mitä voi tehdä kaverille. Se pätee sekä perhesurmiin että joukkoampumisiin. Oikea reaktio olisi "Älä hulluja puhu.
Kulttuuri on mielenkiintoinen asia - ihmiset imevät siitä mitä kummallisempia asioita, joista saattaa tulla jopa velvollisuuksia (vääristyneitä merkityssuhteita). Kunnia on subjektiivinen (merkityssuhde tajunnassa) kokemus.
En tarkoittanutkaan sinua Kari, kirjoituksesi oli hyvä. Tuntuu vain välillä että on vaikea hyväksyä asioita sellaisina kuin ne oikeasti näyttäytyvät.
Usein valitetaan miehen asemaa eroprosessissa kun lapset viedään häneltä. Tässä Laajasalon tapauksessa kuitenkin naapurusto tuskin koskaan edes näki miestä lastensa kanssa. Tyyppi haaveili "turvahuoneesta" johon pääsisi pakoon lasten metelöintiä. Sellaiseen hän nyt pääseekin, toivottavasti erittäin pitkäksi aikaa.
"Meidän on puhuttava enemmän naisiin ja lapsiin kohdistuvasta perheväkivallasta."
Ehdottomasti. Ja pohtia miesten väkivaltaisuuden syitä, kuten blogisti tässä kirjoituksessa tekee. Tärkeintä on kaikkien tabujen rikkominen, myös naisten väkivaltaisuuden osalta.
Oman kumppanin raiskaus, ja yleensä pahoinpitelyn päälle, on mitä nöyryyttävin väkivaltaisen kontrollin muoto. Raiskaus avioliitossa on kriminalisoitu, mutta kuinka paljon on tehty tutkimuksia suomalaisesta raiskauskulttuurista?
Oheisen kirjoituksen mukaan sotien jälkeen kiellettiin oikeustoimien uhalla suomalaisen raiskauskulttuurin tutkimus. Analyysin puute ei voi olla vaikuttamatta niihin asenteisiin, miksi Suomessa raiskaustuomioon voi vaikuttaa teon kesto tai syytetyn työtilanne, tai miksi lapsen raiskauksesta tuomittu pappi tai urheiluvalmentaja, joka on käyttänyt luottamusasemaansa rikoksen teossa, voidaan päästää samaan asemaan takaisin.
"Kun STAKES kielsi suomalaisen raiskauskulttuurin tutkimisen tutkijoilta, tavoite tälle peittelylle oli selkeä. Haluttiin kieltää suomalaisen kulttuurin synkkä osa-alue. Kaikki tilastointi ja haastattelu kiellettiin oikeustoimien uhalla. Jatkosodan jälkeen lasten raiskaaminen yleistyi hurjalla tavalla sodasta traumatisoituneiden miesten ja naisten toimesta." http://arhikuittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/89864-raiskauskulttuuri-ja...
Entä perhesurmien historialliset taustat, ovatko nekin kiellettyjen tutkimusten listalla? Entä maahanmuuttajien raiskauskulttuurin tutkimus, onko sekin kielletty uskonrauhan rikkomisen nimissä?
Tässä on pari poimintaa tuoreehkosta tutkimuksesta Perheväkivalta Suomessa:
"Kansainvälisten kyselytutkimusten perusteella voidaan todeta, että naisiin kohdistuu miehiä enemmän vakavampaa parisuhdeväkivaltaa. Vaikka tutkimustulokset eivät ole yksiselitteisiä (ks. Capaldi & Owen 2001; Felson & Cares 2005), on naisten todettu vammautuvan miehiä useammin ja kokevan esimerkiksi enemmän pelkoja, ahdistuneisuutta ja masennusta
parisuhdeväkivallan seurauksena (ks. esim. Hamel 2007). Parisuhdeväkivaltatutkimuksia kartoittavan meta-analyysin mukaan parisuhdeväkivallan seurauksen vammoja saaneista henkilöistä 62 % oli naisia (Archer 2000)." (s. 10)
------
"Eräänä kotimaisen tutkimuksen katvealueena voidaan mainita perheväkivaltaan kohdistuvien toimenpiteiden vaikuttavuuden tutkimusta. Maassamme on tehty eräitä prosessiarviointeja (esim. Keisala 2006).
Sen sijaan tutkimusta, jossa arvioitaisiin empiirisesti erilaisten toimien kykyä vähentää naisiin, miehiin ja/tai lapsiin perheissä kohdistuvaa väkivaltaa, ei meillä juurikaan ole. Tarvitaan sekä kotimaista vaikuttavuustutkimusta että ulkomaisten tutkimustulosten systemaattista hyödyntämistä (esim. Garner & Maxwell 2008).10" (s.14)
http://www.optula.om.fi/1247667026356
Pruju ei ole sentään yhtä pitkä kuin nälkävuosi, joten enemmän asiasta saa irti lukemalla sen kokonaisuudessaan.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Kiitos, perheväkivaltatutkimukset kertovat mitä ja kuinka paljon tapahtuu sekä miten ihmiset kokevat uhan. Löydetään tapahtumille selityksiä kuten alkoholi, stereoidit tai mielenhäiriöt. Itseäni vaivaa kysymys motivaatiosta, perimmäisestä syystä. Välttämättä tekijä, murhaaja ei edes tiedä syytä - naksahti päässä tms. Kuitenkin käyttäytymismallin täytyy olla olemassa - sille on kulttuurinen selitys - se toteuttaa jotain kuviteltua "oikeaa" toimintamallia.
Lukemattomissa tutkimuksissa on osoitettu, että mielenhäiriöt ovat kulttuurisidonnaisia. Ennen ihmiset pelkäsivät pahaa silmää, noitia. Nykyään säteily ja geenimuuntelu on kova sana. Ahdistus on kuitenkin sama.
Ehkä kulttuurianalyysi voisi auttaa - se on kuitenkin pitkä tie, joka alkaa koulusta - se on ihmisen ja elämän kunnioituksen opetusta - ongelmatilanteiden ratkaisemista. Itse asiassa prosessi on jo käynnissä, mutta se pitäisi tiedostaa. Päälleliimatut toimenpiteet eivät juuri auta, koska kaikkia ei voi määrätä psykologin/psykiatrin puheille.
Pitäisi kuunnelle, mitä nuoret miehet ja naiset uhovat iltasella kapakassa ja suunnitella toimenpiteet sen mukaan. Olen kuullut usei puhuttava kovasta jätkästä, jonka nenille ei hypitä. Se on ainakin arvostusta joissakin piireissä - ehkä kunniaakin.
Näistä kehonrakentajien kilahtamisista puhuttiin takavuosina paljon enemmän kun oli kai parikin tapausta että bodari tappoi tyttöystävänsä. Nyt aiheesta ei enää niin paljon puhuta vaikka tosi monet ja yhä nuoremmat käyttävät steroideja ja käyttäjien omassakin piirissä tunnustetaan että aggressionhallintaan aineiden käytöllä on negatiivista vaikutusta.
Näiden aineiden käyttö ei valitettavasti ole edes sukupuolisidonnaista, esim. paloittelumurhasta tuomittu ex-gladiaattori Virpi Butt käytti steroideja. Samoin edesmennyt Tony Halme. Bodarien naapureina asuvilla on varmaan kokemuksia näistä rähinöistä mutta kukas niihinkään uskaltaa puuttua kun saa nämä kuumakallet kimppuunsa:(
Tämä Laajasalon tyyppi, jos oikein ymmärsin oli ollut tullissa ja poliisilaitoksella töissä. Tämä varmaan selittää miksi nuoret poliisit jotka surmapaikalle menivät olivat järkyttyneitä kun siellä riehui ns. "oma" mies.
Mustalaisilla on ns. verikosto,edelleenkin kulttuurissaan.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 98 kommenttia