karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Vapaa sivistystyö – mahdollisuus oppia

Eletään aikaa, jolloin kansalais- ja työväenopistojen työkausi on päättymässä. Kevätnäyttelyt ja muut saavutusten esittelyt ovat nähtävillä viikon parin sisällä - esillä on talven aikana tehtyjä esineitä, teatteria ja tanssia yms. Esillä on vain murto-osa opistojen koko toiminnasta.

Kansalais- ja työväenopistojen lisäksi on muitakin vapaan sivistystyön oppilaitoksia: kuvataidekouluja ja musiikkioppilaitoksia. Poikkeuksetta ihmiset arvostavat vapaata sivistystyötä. Arvostus näkyy vahvana osallistumisena kursseille ja harrastuspiireihin. Esimerkiksi Sastamalassa vuosittain 20% alueen asukkaista osallistuu opiston toimintaan.

Mikä erottaa vapaan sivistystyön muusta opiskelusta?

Peruskoulussa oppilaiden osallistumista säätelee oppivelvollisuus. Toisen asteen tutkintojen suorittaminen edellyttää paikallaoloa. Vapaassa sivistystyön opiskelussa oppija itse päättää opintoihin osallistumisestaan. Opiskelu ei ole tutkintotavoitteista, mutta antaa pohjaa, näkemyksiä muihin opintoihin ja työelämään. Ihmisten halu sivistää itseään, oppia uusia asioita ja taitoja toteutuu mitä parhaimmin vapaan sivistystyön oppilaitoksissa.

Kansalais- ja työväenopistot ovat muodostaneet vapaan sivistystyön rungon. Historiallisesti tarkasteltuna kehitys on ollut monipolvista - on ollut aikoja, jolloin toiminta on keskittynyt yhteiskunnassa tarvittaviin taitoihin, on täytetty aukkoja koulutuksessa tai on saatettu ihmisiä yhteen aktiivisiksi kansalaisiksi.

Nykyisinkin vapaan sivistystyön oppilaitokset täyttävät aukkoja, joita syntyy tehokkuuteen ja hyötyyn tähtäävien opintojen puristuksessa. Keskeisimpinä ovat taiteisiin ja kulttuuriin sitoutuneet aihealueet, terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin jääneet puutteet sekä kielten taidon ja yleissivistyksen aukot.

Kenen kanssa liittoutua?

Lähes jokaisessa kunnassa on kansalais- tai työväenopisto. Usein kuvataidekoulu ja musiikin opiskelu on integroitu näihin oppilaitoksiin. Joissakin kunnissa päättäjillä on haluja yhdistää oppilaitoksia toisiinsa ainakin hallinnollisesti. On myös suunnitteilla kestämättömiä ratkaisuja, joissa ylitetään ideologisia, erilaisiin päämääriin pyrkiviä ja käytännöllisiä rajoja. Esimerkiksi uutisissa on esitelty Forssan Wahren-opiston liittämistä lukioon. On kuulemma saatavissa synergiaetuja, mutta miten voi saada synergiaetuja kahden täysin erilaisen toimintamallin yhdistämisestä.

Ensinnäkin kuten alussa mainitsin toisen asteen oppilaitos edellyttää läsnäoloa ja opinnot ovat ohjattuja. Kansalaisopistossa oppija voi päättää tullako tänä vuonna vai ensi vuonna. Opiskelu kansalaisopistossa on täysin itseohjautuvaa. Toiseksi työntekijöiden työsuhteet ovat erilaiset: kansalaisopisto toimii tuntiopettajien varassa, kun taas lukiossa on vakituiset opettajat ja tuntiopettajien työsuhde on erilainen. Lisäksi täytyy mainita, että lukion opettajilla opetustyö lasketaan opetusvelvollisuuden perusteella. Kansalaisopistossa on vakituisilla opettajilla kokonaistyöaika. Voi kuvitella, että oppilaitoksissa on yhteisiä kursseja, mutta idea kaatuu erilaisiin päämääriin opintojen suorittamisessa. Ainakin tarvitaan rinnakkaiset hallintojärjestelmät sekä opettajille että opiskelijoille.

Paras yhteistyökumppani on toinen vapaan sivistystyön oppilaitos. Esimerkiksi Forssassa saataisiin toimivin kokonaisuus yhdistämällä Wahren-opisto (kansalaisopisto), musiikkiopisto ja kuvataidekoulu. Lisäksi mukaan voisi neuvotella lähialueiden pienet kansalaisopistot ja kirjastot. Samankaltaiset opintorakenteet ja opintojen tavoitteet tuottaisivat aitoa synergiaa. Samankaltaisiin päämääriin pyrkivillä avoimen yliopiston opinnoilla voisi täyttää osaamisaukkoja sekä työelämässä että oppilaitoksiin hakeutumisessa.

Kansainvälinen yhteistyö erilaisten ’oppimiskumppanuuksien’ muodossa on nykyisin joissakin oppilaitoksissa keskeisessä roolissa. Vertaillaan parhaita käytäntöjä ja kehitetään uusia tapoja toteuttaa koko kansalle suunnattua opiskelua. Esimerkiksi Sastamalan Opistolla on puolisen sataa yhteistyökumppaneita ympäri Eurooppaa, Turkki mukaan lukien. Yhteistyö rajojen yli tuo mukanaan uusia opiskelumuotoja lähinnä verkko-opiskeluna. Esimerkkinä voisi mainita kurssin ’Saksalaisia Skypessä’ - keskustelun kieli on ollut saksa ja aiheet liikkuneet nykypäivästä toiseen maailman sotaan.

Vapaan sivistystyön oppilaitosten yhteinen nimittäjä näyttää olevan kulttuuri. Oppilaitokset täyttävät kulttuurista aukkoa, joka on kansalaisen kohtalona, kun hektinen maailma painaa päälle. Synergia alan oppilaitosten kesken loisi sivistysalustan, jonka päälle voi rakentaa ihmisyyttä ja luottamusta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Kansalaisopistot ja muu vapaa sivistystyö ovat merkityksellisiä sekä kaupungeissa että maaseudulla. Kaupungeissa on kilpailua erilaisten ’rientojen’ kesken, mutta kansalaisopisto tarjoaa lähes ainoan puolueettoman, leimaamattoman foorumin osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun opintojen kautta. Lisäksi se tarjoaa loistavan mahdollisuuden yksinäisyyden poistamiseen.

Maaseudulla kansalaisopisto on lähes ainoita kulttuuritoimijoita. Pihlajavedellä, jossa asun on asukkaita alle yksi per neliökilometri yhteensä noin 400 – kansalaisopisto tarjoaa englannin piirin, näytelmäpiirin ja kyläjulkaisupiirin. Parasta on, että kaikki kurssit toimivat yhteistyössä paikallisten järjestöjen kanssa. Yhteistyökumppaneina ovat kyläyhdistys, nuorisoseura ja kotiseutuyhdistys.

Toimituksen poiminnat