*

karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Itsenäisyys arvo vai väline

Suomi on 30 vuotta, 43% vanhempi kuin minä. Isäni oli taistelemassa talvi- ja jatkosodassa sekä ajamassa saksalaisia pois Suomesta. Äiti oli lottana sodissa monenlaisissa tehtävissä. Itse olen elänyt rauhanaikaa - sodanjälkeisen rakentamisen ajasta kehittyneeseen vauraaseen Suomeen.

Lapsuudessani kaikesta oli pula. Kahvi oli kortilla, länsiautoille tarvittiin erityinen ostolupa eikä leikkikaluja löytynyt kaupasta. Yhtenä jouluna sain joululahjaksi mustan kumipallon – se oli parasta mitä voi toivoa.

Ihmiset uskoivat tulevaisuuteen, ainakin jotkut ihmiset uskoivat. Pieni osa kansasta oli eri mieltä - olisi halunnut olla osa Neuvostoliittoa. Oli vallankumous haaveita ja haaveita Suomen sosialistisesta neuvostotasavallasta. Demokratia toimi ja suomalaiset valitsivat länsimaisen ajattelutavan mukaisen itsenäisyyden. Jäljestäpäin ajatellen valinta oli oikea, kun muistetaan muutamien vuosikymmenten takaiset poliittiset myllerrykset Venäjällä ja lähialueella. Vielä 70-luvun alussa opiskelutoverini Jyväskylän yliopistossa sanoi: ”onhan siellä Neuvostoliitossa kaikki paljon paremmin kuin meillä”. Psykologiassa opiskeltiin teorioita, marxilaisia teorioita, jotka muuttavat maailmaa – oli kätevää, kun Neuvostoliitossa työntekijöitä valittiin ydinvoimaloihin sen perusteella miten he kestävät radioaktiivista säteilyä. Neuvostoliiton ihailu oli huipussaan.

Sitten tuli EU. Äänestin EU:hun liittymistä vastaan. Olin nähnyt periferian, suomalaisen maaseudun tyhjentymisen, pakettipellot ja elinkeinojen loppumisen. Olin sitä mieltä, että Suomi reuna-alueella kokisi saman kohtalon. Oli myös ideologista vastustamista, joka jatkuu edelleen – kaikille ei sovi, että Suomi on osa läntistä maailmaa. Suomalaisten valinta oli kuitenkin EU. Jo pitkään EU:ssa eläneenä voisin omalta kohdaltani sanoa – ei hassumpi valinta.

Historia on osoittanut, että avoimet yhteiskunnat ovat menestyneet paremmin kuin suljetut yhteiskunnat. Kilpailu kansakuntien välillä on vienyt kehitystä eteenpäin ja pakottanut ihmisiä pyrkimään parempaan elämään. Suljetussa, rajat kiinni -yhteiskunnassa kansalaisen vaikutusmahdollisuudet pienenevät. Se johtuu siitä, ettei ole vertailukelpoisia tietoja muiden yhteiskuntien toiminnasta. Suljetun yhteiskunnan elinehto on tiedonvälityksen rajoittaminen ja ”oikeiden” hallituksen sääntelemien tietojen levittäminen. Nykyisinkin Suomessa on pieniä ryhmiä, jotka haluavat korvata länsimaisen vapaan tiedonvälityksen tarkoitushakuisella uutisoinnilla.

Minun 70 vuoden matkani Suomen historiassa on tuonut mukanaan suuren määrän erilaisia vallankumouksia, kuten teknologiassa, maanviljelyksessä, kaupassa, politiikassa, uskonnossa, naisten asemassa, ihmisyydessä – lista on loputtoman pitkä. On ollut kunnia olla mukana rakentamassa Suomea.

Itsenäisyys on arvo, jonka eteen useat sukupolvet ovat tehneet työtä, mutta se on väline osallistua tasavertaisena kumppanina kansainväliseen yhteistyöhön.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Itsenäisyys syntyy teoista ei julistuksista. Itsenäisyys on yhteistyötä kaikkien kanssa sekä kunnioitusta toisten työlle ja mielipiteille. Itsenäisyyttä ei voi vaalia sulkeutumalla itseensä ja omiin ympyröihinsä. Kansakunnan ja yksilöiden itsenäisyys ovat samalla jatkumolla. Itsenäiset ihmiset luovat itsenäisen kansakunnan.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Mielestäni oikein hyvä avaus ja nimenomaan tänään.
Noita linnan juhlia en osaa arvostaa; kahden kerroksen väkeä, pääovesta arvostetut ja rahvas Mariankadulta, kuitenkin samaan hikiseen summppun kaikki ahtautuvat; ilmaista boolia, syötävääkin, mikäs tässä, kansakunnan kermaa, niinköhän.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset