*

karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Laiskuus, työ ja työttömyys

Finlandia-kirjailija Hurme puhuu korostetusti laiskuuden merkityksestä. Ihminen on keksinyt uusia asioita voidakseen laiskotella. Aristoteles aikoinaan sanoi, että orjuus on välttämätöntä, kunnes keksitään itseään ohjaavia koneita, jotka tekevät orjien työt. Hurmeen kanssa tai häntä sivuten, olen samaa mieltä, että laiskuus edistää kehitystä - kannattaa selvitä vähemmällä keksimällä laiskottelua edistäviä laitteita. Ongelma tulee siitä, että jos laitteet alkavat ohjata käyttäytymistä. Liukuhihna keksittiin autoteollisuudessa - nyt sitä yritetään toteuttaa jopa sanomalehtien toimituksissa määrittelemällä artikkeleiden merkkimääriä yms.

Vuosia sitten pidin provokatiivisen esitelmän kansalaisopiston tuntiopettajalle työn merkityksestä. Esitelmän lähtökohtana oli ajatus perustulon toteutumisesta ja sen jälkeen työstä olisi tullut harrastus. Koska työ oli harrastus, niin siitä piti maksaa. Toisin sanoen maailma kääntyi nurin päin - toimeentulo kuului kaikille, mutta harrastuksesta, työn teosta joutui maksamaan. Toisaalta monille vanhemman polven opettajille opetustyö oli jo silloin harrastus.

En ole varma tullaanko maailmassa menemään siihen suuntaan, tuskin. Syynä kehityksen takkuamiseen on maapallon väestön kasvu. Maapallon resurssit eivät tule riittämään kaikille ja seurauksena on vaatimus tehdä työtä, jotta yhä suuremmalle määrälle ihmisiä olisi elinmahdollisuuksia. Minun 70-vuotisen elinikäni aikana maapallon väkiluku on kolminkertaistunut (2.5 mijardista 7.5 miljardiin).

Suomessa on monta sataa tuhatta työtöntä. Itse asiassa heidän kohdallaan perustulo on jossain määrin toteutunut. Mikäli kokoomuksen kansanedustajaa Vartiaa on uskominen, niin ehkä vain kymmenesosa työttömistä on työkykyisiä ja muut ovat sopeutuneet tavalla tai toisella tilanteeseensa.

En tiedä, mitä työvoimatoimiston haastattelussa työttömiltä kysytään, mutta olen lähes varma että kysymykset eivät ole oikeita. Jos näin on, niin oikeiksi kysymyksiksi ehdottaisin esimerkiksi: kuinka monta tuntia työtä haluaisit tai jaksaisit tehdä viikossa, mitkä olisivat niitä asioita, joita haluaisit tehdä ja mitä koulutusta tarvitsisit että voisit tehdä haluamiasi asioita. Oikeat kysymykset vaatisivat tuekseen myös oikeaa politiikkaa. Painopisteen pitää muuttua työvoimasta siihen, mitä yksilöt kykenevät, haluavat tehdä. Itseään ohjaavat koneet tekevät sitten sen, mikä jää jäljelle.

Nykyinen ajatus työllistymisestä lähtee ’yhteiskunnan’ tarpeista. Lapsen, nuoren kotipaikkakunnalla on tehdas, jossa valmistetaan tarpeellisia tai tarpeettomia tuotteita. Jos kunta on pieni, niin kunnan päättäjät ovat erityisen huolissaan nuorten pois muutosta – paitsi jos on kyse omista lapsista. Tehtaan työvoiman turvaamiseksi paikalliseen ammattikoulun yksikköön perustetaan linja joka kouluttaa työntekijöitä ko. yritykselle. Yritys osallistuu markkinointiin kutsumalla koululaisia käymään yrityksessä ja syöttämällä pullaa ja juottamalla limpparia lapsille, joilla ei ole hajuakaan, mitä elämällään tekisi.

Kun työntekijöiden tuotantolinja on saatu toimintaan, päättää yritys muuttaa jonnekin muualle ja seurauksena on, että koko joukko nuoria koulutetaan suoraan työttömiksi. Välttämättä nämä nuoret eivät olisikaan halunneetkaan siihen tehtaaseen töihin, mutta tiettyyn työtehtävään suuntautunut koulutus hukkaa aikaa. Missään vaiheessa ei tullut selville, mitä lapset oikeasti haluaisivat. Koko prosessi ohjautui ulkoapäin niin sanotuista yhteiskunnan tarpeista.

Tarina jatkuu käytännössä pakollisilla työttömyyskursseilla – eikä taaskaan arvioida tai kuulla oikeasti työntekijän mahdollisuuksista. Työttömästä on tullut tuote, jonka prosessointi antaa työtä erilaisille kurssiorganisaatioille, jotka kilpailutuksen kautta kouluttavat asioita, joista koulutettavat eivät ole kiinnostuneita. Työttömyyden iskiessä olisi korkea aika kysyä ihmisiltä, mitä he oikein olisivat halunneet tehdä - mitkä olisivat olleet niitä asioita, joista he olisivat olleet kiinnostuneita.

’Yhteiskunnan tarpeiden’ sokea noudattaminen ei johda hyvään lopputulokseen kaikilla niilläkään, jotka työllistyvät. Ihmiselle ei synny omakohtaista suhdetta työhön, työ koetaan välttämättömänä pahana ja siksi työn tuottavuuskin saattaa olla matalahkoa.

Laiskuus on työn edellytys – vai oliko se toisinpäin.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Kannatan vapaata sivistystä ja omaehtoista opiskelua. Vain sivistynyt kansakunta selviää tulevaisuuden haasteista. Jos sivistyksen hankkiminen jäi puolitiehen – sitä voi täydentää kansalaisopistossa. Suomessa on loistava kansalaisopisto järjestelmä joka ulottuu kaikkiin kuntiin.

On jotenkin sääli, että työvoimahallinto ei halua käyttää kansalaisopiston tuottamia palveluita. Kansalaisopiston kursseilla ihmiset ovat kuin saunassa – ei ole eroa onko töissä vai työtön, järjestelmä ei leimaa ketään. Olenpa nähnyt tapauksia jossa omaehtoisesti kansalaisopiston kurssille hakeutunut on päässyt töihin kurssikaverin firmaan.

Keskeisenä ongelmana on erilaisten bulkkikurssien kilpailutus. Työvoimahallinto haluaa ostaa halvimman kurssituksen ryhmälle ihmisiä, joista suurin osa eivät välttämättä ole kiinnostuneet koko asiasta – mutta kun poissa ole maksaa, niin ihmiset osallistuvat. Sen sijaan työvoimatoimistot voisivat maksaa yksittäisten työnhakijoiden kansalaisopiston kurssimaksut, jotta he pääsivät tutustumaan niihin asioihin, jotka heitä kiinnostavat. Opintoja voisi tuoda näkyväksi esim. portfolion muodossa. Tämän jälkeen olisi helppo löytää oma polku ammattiin ja oikea koulutus siihen. Monet julkisuuden henkilötkin ovat löytäneet alun kansalaisopistosta omalle polulleen – ministeristä lähtien. On jopa tapauksia, joissa omaehtoinen kurssittautuminen kansalaisopistossa on yritetty estää – varsinkin opiskelu avoimen yliopiston kursseilla.

Toivottavasti työvoimapalvelujen yksilöittäminen tuottaa myös ihmisiä tukevia tuloksia.

Käyttäjän KaijaTommila kuva
Kaija Tommila

Kirjoittajat ovat olleet aivan oikeilla jäljillä siinä, miksi työttömien "aktivointi" ei toimi. Työnvälitystoimistot ovat muuttuneet Työvoimatoimistoiksi ikäänkuin ei olisi tarkoituskaan etsiä töitä työttömille heidän työkokemuksensa, ammattitaitonsa, koulutuksensa ja henkilökohtaisten taitojensa mukaisesti vaan ikäänkuin "kaitsea ja säilöä" tätä heidän oman organisaationsa ja koulutusverkostonsa kannalta hyödyllistä "massaa". Toivoisi, että uusi henkilökohtaisempi aktivointi todella tuottaisi tulosta.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Laiska keksii helpoimman tavan suoriutua tehtävistään, tavan joka rimaa hipoen täyttää tehtävän laatuvaatimukset. Oli kyse sitten lenkkareiden nauhojen sitomisesta tai opettajan 10 vuotta vanhat kalvot joita lätkii edelleen edelleen piirtoheittimelle. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.

Sotateollisuus on ollut varmaan kautta aikain se kehityksen vauhdittaja ja rauhan aikana sitten tätä on ruvettu ottamaan käyttöön muussa teollisuudessa. En ihmettelisi jos liukuhihnan periaate olisi jostain muinaisesta kiinasta jossa esim. nuolia piti valmistaa tuhatmäärin sotajoukoille.

"Ongelma tulee siitä, että jos laitteet alkavat ohjata käyttäytymistä."

Ollaan tuon vaiheen ohi jo menty, tämän voisi jo todeta alkaneen kauan aikaa sitten, miten pitkälle taaksepäin nyt sitten haluaa tarkastella, vasara ja naula on joskus olleet ne teknologian kärkeä edustavat keksinnöt joka muutti ihmisen tavan rakentaa suojaa itselleen. Jokainen teknologian kehitys on sittemmin muuttanut pienin askelein tapaamme käyttäytyä, mutta käyttäytymiseen myös vaikuttaa moni muukin asia.

Tänäpäivänä jokseenkin jokainen kantaa älypuhelinta mukanaan joka paikkaan mihin menee ja monella on siihen liitettävä ranneke tai rannekello joka kertoo kulutettuja kaloreita, käveltyjä askeleita ja kannustaa parempaan suoritukseen ja nämä näyttää päällepäin olevan vallitseva käyttäytymisen ohjaaja.

Joten meidän suuntana on teknlogian kanssa sulautuminen tavalla tai toisella.
Tai teknologialla itsemme muokkaus, esim. Crispr/Cas9 joka on genomien muokkauksen mahdollistava työkalu, puuttuu vain tarkka tieto mikä osa DNA:ta tekee mitäkin.

Ihan vaikka nykyinen halu viedä ihminen Mars-planeetalle, siihen vaaditaan että ihmiskeho sietää paremmin avaruuden painottomuuden ja säteilyn haittoja, joten tarve ihmisen geneettiseen muokkaukseen tulee tälläisistä tarpeista. Tätä kautta ratkaista ylikansoituksen ongelmia kun voidaan ihmisiä siirtää toiselle taivaankappaleelle asumaan ja tekemään töitä.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Oikeastaan tarkoitin yleistämistä - jos nuolien valmistuksen sarjatuotanto siirretään poppamiehen antamaan käsittelyyn, niin 'asiakkaat' saattaisivat kokea tulleensa huijatuiksi. Toimittajan kirjoittaman jutun pituus on määritelty ennakkoon aiheesta riippumatta - automaattitaitto.

Koulutus tai työvoimahallinto on verrattavissa em. poppamieheen, joka käsittelee 'asiakkaita' samalla tavalla vaivasta riippumatta. Tapa ajatella, teknologia ohjaa toimintaa.

Käyttäjän lempan kuva
Anne Lempinen

"Suomessa on monta sataa tuhatta työtöntä. Itse asiassa heidän kohdallaan perustulo on jossain määrin toteutunut. Mikäli kokoomuksen kansanedustajaa Vartiaa on uskominen, niin ehkä vain kymmenesosa työttömistä on työkykyisiä ja muut ovat sopeutuneet tavalla tai toisella tilanteeseensa."

Ja nyt kun eletään vailla varsinaista palkan ansaitsemista olevien työharjoittelujen, työkokeilujen ja ns. kuntouttavien työtoimintojen aikaa, niin miettiä kannattaisi, minkälaiseen elämäntapaan ihmisiä näillä keinoilla sopeutetaan. Ei tarvitse kovin pitkiä aikoja elää olemattomilla tuloilla tukien varassa, kun talous on kuralla, perintätoimistot ja ulosottomies kintereillä ja kas, sitten monelle tuleekin edullisemmaksi jatkaa kurjistumista, mikäli ei löydy niin hyväpalkkaista hommaa, että sillä palkalla alkaisi näkymään tunnelin päässä valoa, mitä kohti pyrkiä.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Perustulon ja nykyisen käytännöön ero on siinä, että nykyisen systeemin mukaan tulon lisäksi ei voi hankkia lisätuloja ja parantaa vähitellen työmarkkina-asemaansa. Perustulo mahdollistaisi sen. Samaa mieltä, että tapahtuu ei toivottavaa sopeutumista.

Käyttäjän lempan kuva
Anne Lempinen

Vuoden 2015 lopulla päättyneessä työssäni ehdin saamaan käsityksen siitä, miten joillekin se ns. 9 euron työkokeilu oli kannattavampi ja halutumpi vaihtoehto, kuin osapäiväinen palkkatuettu työ, mikä olisi ollut useampia satasia "tuottoisampi", vaan kun siitä laski perinnät päältä ja asumis- ja toimeentulotuentuen putoamiset, niin eipä se mieltä ylennä. Kun ei kohtuullista porkkanaa löydy, ei kiinnosta, enkä tosin edes ihmettele. Kun lamaantuu toivottomuuteen, eikä pelkkä työn oletettu ilo kannusta, sitä vaan jää tähän yhteiskunnan rakenteissa piilevään sokkeloon. Enemmän jos olisi kannusteita selvitä pahimmasta köyhyysloukusta, monen uskoisin jaksavan ponnistella työelämään takaisin. Monilla kuitenkin kun on ammattikoulutusta ja kokemusta taustalla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset