*

karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Millä prioriteetilla

Yhteiskunnalla on velvollisuuksia kansalaisiaan kohtaan ja kansalaisilla on myös velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan. Toisaalta kansalaiset voivat päättää, tosin edustajiensa välityksellä, millaisia asioita yhteiskunnan tulisi painottaa – mitkä ovat yhteiskunnan toiminnan prioriteetit.

Keskustelua seuratessa näyttää prioriteeteiksi nousevan oluen ja siiderin alkoholipitoisuus, kuka matkustaa auton takakontissa sekä mikä on sanojen semantiikka perussuomalaisen puolueen hajoamisesta puhuttaessa. Kyse on omalta osaltaan arvoihin perustuvasta keskustelusta, josta jokainen kansanedustaja tietää, että se ei johda mihinkään eikä sillä ole mitään merkitystä esimerkiksi puolen vuoden kuluttua.

Hallitus yritti kai ohjelmassaan määritellä myös oikeita prioriteetteja. Ehkä olisi syytä kerrata vaikkapa päivittäin, mitkä ovat yhteiskunnan valtion ja kuntien velvollisuudet. Listat voivat olla erilaisia. Minun listallani ovat:

- Ihmisarvo ja elinympäristö – jokaisella Suomessa asuvalla pitäisi olla mahdollisuus kohtuulliseen elämään. Kohtuulliseen elämään kuuluu yhteiskunnan panostus ja kansalaisen oma pyrkimys. Yhteiskunta takaa perustason ja yksilö ansaitsee itse elintasonsa. Perustulo ratkaisisi monia ongelmia. Elinympäristöstä puhuttaessa ympäristön pitäisi olla terveellinen ja säilyä sellaisena sukupolvesta toiseen.

- Terveydenhuollosta huolehtiminen – nykyisessä keskustelussa terveydenhuolto nähdään kuluna. Minusta se pitäisi nähdä sijoituksena. Televisiossa haastateltiin jotain asiantuntijaa, joka kauhisteli 2 miljardin lisämenoja ja sitä, että jos SOTE toteutetaan, niin jokainen isovarpaan vaiva tullaan hoitamaan ja se aiheuttaa kustannuksia. Toisaalta jos isovarpaan vaiva haittaa liikkumista, niin se rajoittaa työntekoa ja vanhuksilla johtaa ennenaikaiseen laitoshoitoon. Vaivan hoitaminen saattaa tuoda moninkertaisen tuoton. Paljonko on kaksi miljardia – yksi Uruguaihin rakennettavan sellutehtaan hinta tai Länsimetro jatkeineen. Lisäkysymyksenä voisi esittää – missä menee raja ihmisarvon ja perusterveydenhoidon kohdalla. Missä vaiheessa terveydenhoito siirtyy itse hankitun elintason piiriin.

- Koulutus – jokaisen lapsen Suomessa pitää saada maailman parasta (Vesterbackaa mukaellen) perusasteen koulutusta. Koulutuksen pitää olla ammattilaisten hallinnassa eikä sitä saa ohjata laitemyyjät, ammattiliitot eivätkä yritysten tilapäiset muodinmukaiset tarpeet. Toisen asteen koulutuksessa etusijalle pitäisi laittaa yleissivistävä koulutus kapean ammattiin johtavan koulutuksen asemasta. On paljon tapauksia, joissa ammattikoulutusta on kehitetty paikallisten yritysten ehdoilla. Sen seurauksena nuoret ovat valmistuneet suoraan työttömiksi, kun yritys on muuttanut muualle. Yliopistokoulutuksessa voisi pääsytutkintonäpertelyn sijaan kokeilla opiskelupaikkojen lisäämistä. Sen seurauksena ’jonot’ koulutukseen purkautuisivat. Mitä enemmän ihmisillä on koulutusta, sitä enemmän heillä on päitä auki erilaisiin ammatteihin.

- Järjestyksen ylläpito, poliisi, oikeuslaitos ja puolustusvoimat – ovat asioita, jotka ovat suvereenisti yhteiskunnan tehtäviä. Poliittisen päätöksen teon tehtävänä on riskikartoitus. Millä määrällä ihmisiä ja millä välineistöllä tehtävät tulevat hoidettua.

- Yhdenvertaisuus – edellisistä osittain johdettuna seuraa yhdenvertaisuus. En käytä sanaa tasa-arvo, koska tasa-arvoa ei ole olemassa, mutta ihmisiä voidaan käsitellä yhteiskunnan toimissa yhdenvertaisesti riippumatta sukupuolista, ihon väreistä, uskonnoista, varallisuudesta tms. On paljon tasa-arvo komiteoita yms., mutta usein huomiotta jää yhdenvertaisuus ihmisarvossa, terveydenhuollossa, koulutuksessa tai jopa järjestyksen ylläpidossa. Usein yhteiskunnan perustehtäviä voi kiertää hankkimalla paremman elintason, vaikutusvaltaisemmat ystävät tai paremmat asianajajat (ei pelkästään oikeudessa).

Perustehtäviensä lisäksi yhteiskunta on ottanut tehtäväkseen huolehtia monista asioista kuten maankäytöstä, rakentamisesta, elinkeinoelämästä, viihteestä, uskonnoista yms. Monet yhteiskunnan itselleen ottamat tehtävät ovat ristiriitaisia – jopa haitallisia. Useimmiten säätely on tarpeellista, mutta on paljon tapauksia, joissa sääntely johtaa yllä mainittujen perustarpeiden rajoittamiseen.

Kennedy: "Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teille – kysykää, mitä te voitte tehdä maallenne." Työnteko – ihmisillä on erilaisia kykyjä tai ovat erikoistuneet asioihin, joista ei ole hyötyä enää työelämässä. Tullaan kysymykseen mitä kansalainen voi tehdä hyödyttääkseen yhteiskuntaa. Työelämän – lähinnä työntekemättömyyden sääntely on johtanut tilanteeseen, jossa suuri joukko ihmisiä ei täytä työntekijälle asetettavia vaatimuksia. Pitkä työura on päättynyt firman muuttoon tai sulkemiseen, opinto-ohjaus on neuvonut alalle, jota enää ei ole tai ei ole muuten vaan löytänyt paikkaansa työelämässä. On kuitenkin otettava huomioon, että mikään edellä mainituista ei ole ihmisarvoisen elämän esteenä.

Ongelmana on työn käsitteen suppea määrittely – työtä on vain se, josta saa palkkaa ja se johtaa kuvitelmaan yhteiskunnan siivellä eläjistä. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on oikeasti perheen piirissä tehdyn työn ja vapaaehtoistyön arvo.

Yhteiskunnan kehityksen myötä yhä useammalle käy niin, että koulutus, tiedot ja taidot vanhenevat. Seurauksena on ajautuminen työelämän ulkopuolelle. Ihmisarvon toteutumisen kannalta olisi reilua maksaa perustuloa ja tarjota mahdollisuuksia koulutukseen ja oman elintason parantamiseen.

Yhteiskunta on murroksessa ja käytännön prioriteetit joudutaan miettimään uudelleen. Täytyy määritellä, millaisia yhteiskuntia on tarjolla ja mikä niistä valitaan. Vaihtoehtoja on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Minusta on tuntunut viime aikoina, että yhteiskunnallisessa keskustelussa on keskitytty puhumaan sähköpaimenen eristimen nauloista, kun olisi pitänyt puhua aidoista. Ulkoa opetellut lorut opiskelijoista, vanhuksista, eriarvoistumisesta jne. eivät lisää uusia näkökulmia eivätkä kerro sitä perustaa mille yhteiskunnan tulisi rakentua. Meneillään oleva yhteiskuntien murros vaatii perusasioiden määrittelyä ja valintoja siitä, millainen olisi hyvä tulevaisuuden yhteiskunta. Ei ole pelkästään hallitusten asia määritellä suuntaa – tarvitaan sitä kuuluisaa suomalaista neuvottelutaitoa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

En nyt ehdi lukea . Laitan linkin fb:hen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tarvehierarkian ja arvojärjestykseen perustuva priorisointia tarvittaisiin. Nyt RAHA määrää koko ruletin ja kaospaletin ja uudet sekasilpusta kootut hallintohimmelit jne.
Perehdyn kirjoitukseesi pätkittäin. Sun bloggauksissa on aina niin paljon asiaa ja kommentointivirikkeitä, että en ehdi kaikkea yhdellä kertaa kun on muutakin tehtävää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset