*

karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Evoluutio on luomassa kaupunki-ihmisen

Joskus 1980-luvulla kävin puhumassa Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelijoille rakennetun ympäristön vaikutuksesta ihmisen mieleen ja sieluun. Keskeisin sanoma oli, että arkkitehdit ovat ehkä keskeisimpiä tulevaisuuden mielenterveystyöntekijöitä. Rakennettu ympäristö määrittää ihmisen elämisen puitteet ja määrittää kiinnostuksen kohteiden sekä harrastusten rajat.

Ihmisen evoluutio on psyykkistä tai paremminkin kulttuurista sekä lajikehityksellistä. Viime aikoina on kuulunut vahvoja puheenvuoroja maaseudun autioittamisen puolesta – esimerkiksi Enbuske ja Jungner. Näkemys on, että maaseutu maksaa ja siitä on luovuttava. Lisäksi on kuulunut puheenvuoroja evoluution tieteellisten faktojen mitätöimiseksi ja uskontojen merkityksen korostamiseksi.

Evoluutiosta puhuttaessa, esille nousee kysymys siitä, millainen on ihmisen lajityypillinen ympäristö. Eläinaktivistit tietävät tai ovat tietävinään, millainen on ketun, minkin tai lehmän lajityypillinen ympäristö. Ympäristöpsykologia tutkii ihmistä ja ihmisen ympäristöä, mutta ilmeisesti nämä tutkimukset jäävät energian käytön, liikenteen tai vaikkapa kustannusten varjoon.

Tiedetään, että ihminen on sosiaalinen eläin, joka muodostaa laumoja, joita sanotaan ryhmiksi. On sisäryhmiä ja ulkoryhmiä. Sisäryhmissä ollaan kavereita ja ulkoryhmäläisiä vihataan ainakin jossain määrin. Tiedetään myös, että ihmiset hyötyvät luonnossa oleskelusta. Esimerkiksi on osoitettu, että verenpaine laskee luonnossa liikuttaessa ja ihminen kokee tervehtymistä.

Lähes miljoona suomalaista kärsii eriasteisista mielenterveysongelmista. On ehkä vaikea osoittaa, että johtuvatko mielenterveydenhäiriöt lajityypillisen ympäristön puutteesta vai onko takana muita syitä. On kuitenkin vakuuttavasti osoitettu, että stressi työssä ja ihmissuhteissa vähentää ihmisen hyvinvointia.

Kaupunkimainen ympäristö eristää ihmiset toisistaan ja vähentää luonnollista puuhastelua. Olen suden suojelijoiden kuullut sanovan, että luontaisesti susi tarvitsee tilaa juosta. Ihmisellä on luultavasti sen kaltaisia tarpeita.

Evoluutio toimii siten, että oliolaji pyrkii sopeutumaan siihen ympäristöön tai oikeastaan muodostamaan vuorovaikutuksen ympäristön kanssa. Ihmisen ympäristönä on näihin päiviin saakka ollut vuorovaikutus luonnon kanssa, ’maaseutu’. Uuden evoluutiosuunnan tavoitteena näyttäisi olevan vuorovaikutus koneiden kanssa.

Evoluutio karsii pois konevuorovaikutukseen sopeutumattomat. Epigenetiikan mukaisesti onnistumiset ja epäonnistumiset siirtyvät seuraavalle sukupolvelle – tätä auttaa myös psyykkinen kulttuurievoluutio. Nykyisin yhteiskunnassa kaikkia ihmisiä käsitellään periaatteessa samalla tavalla – eloonjäämistaistelua ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole. Keskeiseksi evoluution välineeksi nousee pariutuminen ja lisääntyminen.

Tästä näkökulmasta vain uudet evoluution tuottamat kaupunki-ihmiset voivat lisääntyä. Kaupunkiympäristö lisää sopeutumattomien stressiä ja se puolestaan vähentää hedelmällisyyttä. Mielenhäiriöt ja mielenhäiriöiden hoidossa käytettävät lääkkeet vähentävät tunteita vastakkaista sukupuolta kohtaan. Seurauksena on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat parisuhdemarkkinoiden ulkopuolella – se kai aikanaan johtaa uuden koneorjentoituneen kaupunki-ihmisen syntyyn.

 

PS. bittejä ei voi syödä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Evoluutio muuttaa myös ihmistä. Luonnonvalinta ei darwinilaisessa mielessä – vain vahvat jäävät jatkamaan sukua - ole toiminut . Ihmisten ajatellaan olevan yhtä arvokkaita vahvuudesta riippumatta – jopa niin, että vahvempien tulee tukea heikompia. Ihmisten sopeutuminen erilaisiin ympäristöihin on pitkälti yksilön ominaisuus.

Evoluutio on myös psyyken ja kulttuurin evoluutiota. On oma valinta, pariutuuko ja tekeekö lapsia tai kulttuurievoluutio määrittää parinvalintaa ja lisääntymistä. Kannattaa muistella millaisia omat vanhemmat ja isovanhemmat olivat ja mitä tarinoita on heitä edeltävistä sukupolvista.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kun puhutaan darwinilaisesta evoluutiosta, niin yleensä tarkoitetaan satojetuhansien vuosien, jopa miljoonien vuosien aikana tapahtunutta lajikehitystä.

Tuollainen "urbanisoitumisevoluutio" on tyypillisesti kulttuurievoluutiota, jonka kantavimpana osa-alueena on elinympäristöön nähden luontevien elin- ja käyttäytymistapojen periytyminen niin sanotusti "äidinmaidossa" eli ympäristön havainnoinnin myötä.

Suomi on suomalaisten histroian aikana ollut lähinnä syrjäinen metsästys- ja agraariyhteiskunta ja kaupungistuminen täällä on varsinaisesti vasta viimeisten sadan vuoden aikana esiintyöntynyt ilmiö. Toki pieniä kauppapaikkoja ja väestökeskittymiä on aina ollut, mutta varsinainen "citykulttuuri" on puuttunut.

Toisin kuin Keski-Euroopassa suomalaisten valtaosa on aivan viime vuosikymmeniin asti pitänyt maaseutua ihmiselle luontaisena elinympäristönä ja sitten on ollut ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat "joutuneet" asumaan kammottavassa kaupunkimiljöössä. On puhuttu säälittävistä pikkulapsista ankean asfalttiviidakon keskellä.

Vastaavanlaista asennoitumista ei ole esiintynyt kovin paljon muualla maailmassa,jossa kaupungistumiskehitys on tuhansia vuosia vanhaa. Toisaalta kaikkialla ei edes ole sellaista kiehtovaa maaseutua metsineen, marjoineen, riistoineen ja järvialueineen kuin Suomessa. Esimerkiksi Japanissa pidetään itsestään selvänä, että kaikki haluavat asua kaupungeissa ja maaseudulla asustelee vain riisitilallisia siellä täällä olevilla tasankoalueilla luoksepääsemättömien ryteikköisten vuorialueiden lomassa.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Olet oikeassa lajikehityksen jaksot ovat pitkiä, mutta joitain muutoksia valikoitumisen, parinvalinnan seurauksena näkyy jo muutamassa sukupolvessa. Toiseksi sen vaikutus mitkä geenit ovat 'päällä' on suhteellisen nopeaa.

Kulttuurievoluutio lienee keskeisin kaupunkilaiseksi muuttumisen vaikuttaja. On vaikea tietää niitä kitkatekijöitä, mitä muualla maailmassa on liittynyt kaupungistumiseen. Meillä erilaista sopeutumattomuutta on ilmennyt kaupunkiin muuton eri vaiheissa.

On kuitenkin ilmeistä, että Suomessakin pitäisi säilyttää 'riisinviljelijöiden' luokka maaseudulla. Meillä tosin riisi korvautuu puutavaralla ja maataloustuotteilla.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

5000 vuotta kaupunkeja, eikä mitään merkittävää muutosta. Tosin vaikkapa Suomessa sitä ei ole kestänyt senkään vertaa.

Kaupungit suosivat kai enemmän ulospäinsuuntautuneita ihmisiä. Sitä voi tietysti pohtia, eonko lisääntyminen kovin kannattavaa korkealle kehittyneissä yhteiskunnissa. Mitä paremmiksi kaupungit käyvät, sitä vähemmän lisääntymispaineita on? Seksi ja seksuaalisuus ylikorostuvat toki, mutta ne eivät ole olleet sama asia lisääntymisen kanssa enää vähään aikaan.

Desmond Morrisilla oli aika mielenkiintoisia näkökulmia tähän. Kaupunkiympäristön aiheuttamia vääristymiä ihmisesssä pidetään normaaleina.

Näennäisen epäsosiaalinen käytös (Ei se oikeastaan ole tarkalleen epäsosiaalista, se vain näyttää siltä, kun 100 000 tai 1 000 000 ihmistä kuvitellaan yhteisöksi), yli- tai aliseksuaalisoituminen, pakkotoiminnot, sijaistoiminnot, käsittämätön väkivalta jälkeläisiä kohtaan.

Kaikki häiriöt, jotka vankeudessa elävillä nisäkkäillä esiintyvät, esiintyvät ihmisillä kaupungeissa.

Mutta erona on, että ihminen valitsee vankeutensa, kaupunki tarjoaa suojaa, palveluita ja hyvinvointia - vetoaa siihen puoleen ihmisessä.

Toisaalta ihmismassaan on helppo hävitä. Pienet piirit voivat myös muodostua omalla tavallaan vankiloiksi.

Jos oletetaan, että vähemmällä ihmistyöllä saadaan aikaan tulevaisuudessa enemmän ja välimatkojen merkitys pienenee entisestään, voidaan kysyä ovatko kaupungitkin muuttumassa menneisyyden ilmiöiksi tai ainakin pienenemään päin?

Syyt, miksi niihin on muutettu, ovat ehkä liukenemassa.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Olen samaa mieltä, että häiriöitä esiintyy, mutta syntyykö uusi kaupunki-ihminen.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Kai se riippuu siitä, millainen se kaupunki-ihminen on. Ajat vaihtelevat ja suosivat tietynlaisia ihmisiä. Pullonkaulat taitavat olla merkittävämpiä määrittelijöitä kuin leveät ajat?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ihmisen Dunbar-luku on siinä 150. Kulttuurievoluutio saa tietysti jotenkin sopeutumaan vaikka Tokioon, Shanghaihin tai Meksikoon, mutta sellaista kuin 35 miljoonan asukkaan "yhteisö" ei ole eikä tule.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #7

Tokio on tyypillisesti pienyhteisöjen diffuusio. Ihmiset asustelevat tietyn kaupunginosan tietyssä korttelipiirissä. Edes katujen nimiä ei pääsääntöisesti ole postiosoitteissa, vaan ne kirjoitetaan asujan taloa lähenevällä sarjalla: kaupnki - kaupunginosa - kylä - kortteli - talonnumero.

Noissa kyläyhteisöissä on yleensä tarjolla kaikki tarvittavat lähipalvelut kävelymatkan päässä Ja kylän raitilla käyskentely on yhtä turvallista kuin Viitasaarella. Ihmiset tervehtivät naapureitaan, kukkakauppiasta ja korttelipoliisia kujalla kohdatessaan.

Monille on yllättävää, että noin 30 miljoonan asukkaan suurtokion alueella suurin osa perheistä asuu omakotitaloissa. Ne on kuitenkin rakennettu seinä seinää vasten ja ikkunan avaamalla voi koskettaa naapuritaloa. Puutarhat on yleensä olemassa, esimerkiksi metri kertaa kaksi metriä laajuinen alue, jolle askarrellaan kivipatsaita ja vesiputouksia.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta Vastaus kommenttiin #7

Japanilainen kulttuuri on ollut pitkään tiiviisti asumisen kulttuuria ja omankin kokemuksen mukaan organisoitunut sen mukaan. Paradoksaalista suomalaisessa kaupunkikulttuurissa on yksinäisyys. Ihmiset eristäytyvät muista ja pidän sitä merkkinä kaupunkikulttuuriin sopeutumattomuudesta. Mikäli eristäytyminen alkaa nuoruudessa, niin tällaisilla henkilöillä ei ole kovin hyvät mahdollisuudet pariutua ja vähitellen ominaisuus karsiutuu pois, kun lisääntyminen ehkäistyy.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #9

"Paradoksaalista suomalaisessa kaupunkikulttuurissa on yksinäisyys."

- Sepä se. Satojatuhansia tai jopa miljoonia ihmisiä tiheästi asutuilla alueilla, mutta yhä useammin sinkkubokseissaan. Tietääkseni jopa opiskelijat tavoittelevat yksinasumista asuntoloiden ja ns. solujen sijasta. Jos tämä biologisen evoluution kannalta jotain merkitsee, niin niitä vaikutuksia on maltettava "odottaa" satojen sukupolvien ajan.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta Vastaus kommenttiin #10

Kyllä sillä on vaikutusta 2-5 sukupolven tähtäimellä. Keskeinen tekijä on kulttuurievoluutio ja toiseksi se millaiset geenit tulevat vaikuttaviksi - epigenetiikka.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #9

Japanilaiset eivät muuten myöskään juuri lisäänny.

Sille, että on introvertti ja ahdistuu väenpaljoudessa ei tietääkseni mahda mitään. Ympäristö tukee ekstrovertteja.

Mutta takaako sekään lisääntymistä nykyään? Pariutuminen ei ole muodissa siinä missä parittelu. Lapsien hankinta ei ole kannattavaa - varsinkaan jos elämä on kaikin puolin muuten hyvin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset