*

karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Politiikan hawthorne-efekti

Työn tuottavuutta alettiin tutkia 1920-30 luvuilla. Klassiset työnpsykologian kokeet tehtiin Hawthorne-yhtiössä, jossa työntekijät kokosivat releitä tms. Tutkijat halusivat selvittää, miten muutokset työoloissa vaikuttavat työn tulokseen. Työoloja parannettaessa työn tulos parani, mutta hämmästyksekseen tutkijat huomasivat, että vastaava tulos saatiin myös työoloja huonontamalla.

Tulokset olivat hämmentäviä ja silloin päädyttiin selitykseen, että on sama mitä tehdään, kunhan vaan ihmiset pääsevät huomion kohteeksi. Myöhemmät tutkijat ovat kiistäneet varsinaisen Hawthorne-efektin ja selittäneet, että tulokset olivat seurausta muutoksista johtamisjärjestelmissä. Nämä muutokset tapahtuivat organisaatiossa tiedostamatta.

Politiikkaan sovellettuna hawthorne-efekti – oli sitten kyse efektistä itsestään tai muutoksesta johtamisessa – näyttää toimivan erinomaisesti,

Äänestäessään uutta muutosta tarjoavaa henkilöä tai 'aatesuuntaa' – ei ihmisillä ole konkreettia näyttöä paremmasta. On kokemus siitä, että nyt joku kiinnittää huomion meihin ja meidän täytyy tuottaa ääniä muutoksen puolesta. Tämä ilmiö näkyi vahvasti USA:n presidentin vaaleissa, kun demokraattien perinteisen kannatusalueen, 'ruostevyöhykkeen' ihmiset siirtyivät kannattamaan Trumpia. Hänen sanomansa tavoitti juuri nämä ihmiset. Heidän vuokseen ehdokas halusi presidentiksi. Keskeisiä elementtejä olivat huomio ja muutos. Parasta on, että vaalien jälkeen johtamisjärjestelmä näytti muuttuvan heidän ajatuksiaan suosivaksi. Sillä seikalla, paraneeko vai huononeeko näiden ihmisten asema toimien seurauksena, ei ole oikeasti väliä.

Vastaava ilmiö nähtiin Brexitissa Britanniassa. Ihmiset kokivat, että he ovat niitä, jotka ovat huomion kohteena – heidän äänensä kuuluu itsenäisessä Britanniassa kovakorvaisen EU:n asemasta. Taaskaan ei ole oikeasti merkitystä sillä paraneeko brittien asema vai huononeeko EU eron seurauksena.

Ranskassa ja monessa muussa maassa ollaan samalla tiellä. Laman jälkeisessä maailmassa on paljon isoja ihmisryhmiä, jotka kokevat tulleensa sivuutetuiksi niin poliittisessa kuin taloudellisessakin mielessä. Näiden ihmisten kuunteleminen ja huomioon ottaminen johtaa väistämättä menestykseen erilaisissa vaaleissa. Eri asia on, voidaanko asioille tehdä jotakin vai joudutaanko taipumaan vanhoihin kaavoihin. Trumpia ei ainakaan voi syyttää yrityksen puutteesta.

Poliittisia suuntauksia, jotka keskittävät huomion tiettyihin ihmisryhmiin ja kapeasti rajattuihin asioihin sanotaan populistisiksi. Mielenkiintoista on, voiko tällainen ryhmittymä pysyä vallassa asioiden kirjon kasvaessa. Ainakin perussuomalaisten kannatus romahti vastuun kasvaessa, samoin kävi kreikkalaiselle Syrizalle. Ranskan sosialidemokraateista tuli epäsuosittuja – miten käy Trumpin?

Hawthorne-efekti antaa vihjeen – uudemman tulkinnan mukaan – kannattaa kehittää johtamisjärjestelmää ihmisten kannalta sosiaalisempaan suuntaan – maailmasta pitää tulla mukavampi.

Voiko 'valtaeliittiin' kuuluva puolue toimia vastaavilla periaatteilla kuin 'populistinen puolue'. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa poimia ihmisten ahdingosta toteuttamiskelpoisia asioita ja myös toteuttaa ne. Tässä Suomen nykyhallitus on epäonnistunut. Alunperin tehtiin huono analyysi siitä, mitä pitäisi tehdä ja mitä voisi tehdä. Taloudelliset ja poliittiset yms. realiteetit aiheuttivat sen, että ohjelmasta vedettiin pois suuri osa ihmisille tärkeitä asioita ja seurauksena oli tunne ylimielisyydestä ja ihmisten ohittamisesta.

Kuntavaaliin osallistuville poliitikon aluille hawthorne-efektin tulkinta antaa vihjeen – kannattaa etsiä konkreettisia asioita, joita aikoo edistää ja jotka koskettavat mahdollisimman monia kansalaisia. Esimerkiksi kannattaa selvittää, miten kansalaisopisto toimii ja miten voitaisiin tarjota sen kautta iloa ja oppia kansalaisille. Muita konkreettisia asioita voisi olla koirapuisto, uimapaikka, puistojen ylläpito ja vaikkapa koulujen kerhotoiminta – yksittäiset asiat ovat tärkeitä aina jonkun kansalaisen kannalta. Some mahdollistaa personoidun viestinnän.

Kannattaa kuitenkin selvittää mitkä asiat voidaan toteuttaa heti 'hyvällä tahdolla', mihin tarvitaan lautakunnan tai valtuuston päätöksiä ja mihin tarvitaan lainsäädäntöä. Kannatta alkaa helpoimmasta päästä. Yritysten ja asukkaiden kuntaan saaminen ei ole helpoimmasta päästä.

Palatakseni vanhoihin työnpsykologian tutkimuksiin - eräässä yrityksessä oli mustia laatikoita, joiden työntekijät kertoivat olevat liian painavia kannettaviksi. Hetken mietittyään psykologi käski maalata laatikot vihreiksi ja yllättäen valitukset laatikoiden painosta loppuivat. Jokainen voi miettiä mitä se tarkoittaisi politiikkaan sovellettuna.

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Hawthorne street on ainakin kymmenen kilometriä pitkä katu Los Angelesissa. Klassiset työnpsykologian kokeet tehtiin Illinoisissa. Samalla saatiin tietoa ihmisten käyttäytymisestä - ihmiset toimivat paremmin, jos heidät otetaan huomioon tavalla tai toisella. Hawthornessa muunneltiin työoloja, mutta sama toimii esimerkiksi politiikassa. Ne ryhmittymät, joita usein on nimitetty populisteiksi, ovat menestyneet hyvin viimeaikaisissa vaaleissa. Resepti on yksinkertainen poimitaan ihmisille tärkeitä asioita ja aletaan toteuttaa niitä. Menetelmä nykyisen sosiaalisen menetelmän kaudella on kenen tahansa käytettävissä - sulautuminen 'valtaeliittiin ei riitä'. Kansalaisilla on myös mahdollisuus kertoa asiansa omalle ehdokkaalleen.

Jouko Suvanto

Hawthornen tehtaat sijaitsivat Illinoisissa, Ciceron kaupungissa, lähellä Chicagoa. Siellä Los Angelesissa on tehty kyllä ihan muita kokeita... https://en.wikipedia.org/wiki/Hawthorne_Works

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Saatatpa olla oikessa Los Angelesissa on Hawthornen kaupunginosa. Kokeet tehtiin Illinoisissa. Kiitos korjauksesta.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Jonkinlainen vastamekanismikin on olemassa. jos demokratiaa ei muutettaisi tai se ei muuttuisi, se kuolisi? Ja establishmentti on nimensä mukaisesti muutoksen vastainen. Kaikki namikathan on säädetty täsmälleen ainoaan ja oikeaan asentoon. Populismi on taas hyvinkin irrationaalinen tuskastuminen muuttumattomuuteen, ja sen takana on lähes aina jokin patoutunut ja hiljalleen kasvava voima. Jos populistista suokaasun pulpahdusta ei koskaan tulisi, niin siinä sinikylkinen rauta alkaisi repeytyä vähän myöhemmin.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Ihmisten ja valtaapitävien välinen suhde on paradoksaalinen demokraattisessa maassa. Toisaalta ihmiset äänestävät päättäjät valtaan, mutta ovat tyytymättömiä äänestämiinsä ihmisiin. Monipuoluejärjestelmässä tyytymättömät ovat ilmeisesti eri puoluetta äänestäneitä, kuin mikä päätyi hallituksiin.

Se ei sulje pois sitä, että politiikassa voisi ottaa huomioon tarkemmin ihmisten pyrkimykset - kun nyky tekniikalla se on mahdollista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset