*

karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Talouden oireiden mukaista hoitoa

 

Mikäli on uskominen päättäjiä, niin Suomen talous on kuralla. Noin järjellä ajatellen asiassa on perää: velkaa on liikaa, suurella osalla ihmisiä ei ole työtä, teollisuuden vienti sakkaa yms. - näyttää varsin lohduttomalta.

Kaikki nuo taloutta kurjistavat asiat ovat itse asiassa oireita henkisestä laiskuudesta ja ihmisten pohjattomasta halusta saada lisää asioita, joilla tyydyttää yksilöllisiä tarpeitaan. Oireet realisoituvat erilaisten instituutioiden ja organisaatioiden kautta.

Demokratia sinänsä on paras mahdollinen hallintojärjestelmä, mutta siihen jo käsitteenä on sisäänrakennettu onneton ominaisuus. Iskulause luuluu: ”äänestämällä vaikutat” - lähtökohtana on oman hyvinvoinnin maksimointi. Sen seurauksena ehdokkaat ennen vaaleja lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Ihmiset äänestävät luonnollisesti niitä, joilla on parhaat ja yhteiskunnan kannalta kalleimmat vaalilupaukset. Vaalien jälkeen täytyy ainakin joitakin näistä lupauksista toteuttaa ja se johtaa velkakierteeseen, jos talous ei tuota tarpeeksi veroeuroja uudistusten maksamiseen. Tästä näkökulmasta paljon parjattu takinkääntö vastuuseen jouduttaessa on suoraselkäistä asioiden uudelleen arviointia.

Demokratian ongelmat ovat pysyviä – en usko, että tulevaisuudessakaan löytyy ehdokkaita, jotka uskaltaisivat sanoa äänestäjille: valtaan päästyäni laitan talouden kuntoon ja siksi leikkaan eläkkeitä, palkkoja, koulutusta yms. Onneksi ministeriöissä on virkamiehiä, joilla on käytössä tilastoja ja tietokoneita.

'Pyhä' työttömyys on keskeinen politiikan väline. Mitä seuraisi, jos maassa olisi täystyöllisyys ja työllisyysaste lähentelisi 75%. Ei voisi rakentaa työllisyysohjelmia, ei maksaa yrityksille tukia työllistämisen perusteella, kolmannelta sektorilta puuttuisi työvoimaa eikä voisi kauhistella bilettäviä lorvivia nuoria – eivätkä poliitikot voisi olla hoitavinaan työllisyyttä erilaisten kohdemäärärahojen, omille etupiireilleen jaettavien tukien avulla.

Työttömyys on oire, jota ei voi hoitaa kohdistamalla toimenpiteitä työttömiin ihmisiin. Oikeastaan ainoa tehoava ihmisiin kohdistuva väline olisi perustulo. Sitä odotellessa olisi syytä miettiä, mistä työttömyys on peräisin.

Virallinen selitys koostuu talouden kilpailukyvyttömyydestä, korkeista palkoista, pitkistä etäisyyksistä, liian lyhyestä työajasta, pakotteista jne. Kaikilla näillä on varmaan merkitystä jostakin näkökulmasta katsottuna. Konkreettisen kuvan suomalaisten tuotteiden menestyksestä saa kaupassa.

Suomessa tehtyjä tuotteita ei löydy hyllyiltä muuta kuin elintarvikepuolella ja niistäkin puolet taitaa olla ulkomailta tuotuja. Miksi Suomessa tehdyt tuotteet eivät tule kauppojen hyllyille – ehkä siksi, että niitä ei ole tai siksi, että ne ovat huonoja. Jos hyllyiltä sattuu löytämään suomalaisen tuotemerkin, niin valmistusmaa on joku muu kuin Suomi. Tuotteita ei kannata tehdä Suomessa – miksei - robotteja voi käyttää täälläkin.

Tuotanto ja suunnittelu Suomessa herättää pari kysymystä, jotka ovat olennaisia työllisyyden kannalta. Onko osaamisen taso Suomessa niin matala, että keksintöjä, uusia oivalluksia ei synny? Onko teollinen tuotantokoneisto rapautumassa valtion tuilla pystyssä pysyväksi reliktiksi? Onko henkinen ilmapiiri jotenkin osaamisen ja yrittämisen vastainen?

Suomessa on panostettu vankasti kädentaitoihin, siis ammattikouluihin, joista on haettu mallia myös yliopisto-opiskeluun, joista on tullut ammattikouluja. Yliopistojen hallituksissa yritysjohtajat suunnittelevat koulutusohjelmia, jotka tuottavat lyhyen ajan työntekijöitä heidän edustamiinsa suunnittelutehtaisiin. Ehkä tätä trendiä kuvaa kolme sanaa Meego, Nokia ja Microsoft. Perusopetuksesta karsitaan, jotta voitaisiin tyydyttää toimeksiantajien tarpeita. Mihin unohtui sivistys?

Suomen kaltaisessa maassa tarvitaan keksintöjä, yliopistotason Pelle Pelottomia ja ideoiden toteuttajia. Koulutusta ja työllisyyttä on ajateltu suuryritysten kautta kuten Microsoftit, Nokiat, Nokian renkaat, paperiteollisuus jne. Ne ovat tärkeitä Suomen kansantaloudelle, mutta työllisyyden kannalta keskeisempiä ovat pienehköt innovatiiviset yritykset. Niiden tukeminen lähtee peruskoulutuksesta: ammattiopistoissa, -korkeakouluissa ja yliopistoissa. OECD-maiden kymmenen kärjen keskiarvo korkeakoulutettujen osuudelle 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä on noin 50 prosenttia – Suomessa vastaava luku on 39%.

Liberalistisessa ajattelussa keskeinen ajatus on, että yksilö keräämällä itselleen hyvää säteilee sitä myös ympäristöönsä. Ajatus on toiminut suhteellisen hyvin näihin päiviin saakka – mutta nyt globalisaation myötä tilanne on toinen. Se hyvä, joka tällä tavoin kertyi yhteiskuntaan, onkin kansainvälistä omaisuutta. Sitä ei sijoiteta siihen kosken rannalla olevaan tehtaaseen, vaan etsitään parempaa tuottoa veroparatiisien sijoitusyhtiöistä tai rakennetaan se tehdas vaikkapa Viroon tai Kiinaan.

Isänmaallisuus ei ole peruste rahan liikkeille, vaan yhteiskunnan tulisi olla kilpailukykyinen, jotta raha kotiutuisi Suomeen. Vaihtoehtona ei taida olla rajojen sulkeminen ja omaisuuksien kansallistaminen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Valtakunnan politiikka on toiminnan muoto, jossa yleisiä toiminnan edellytyksiä kuten lainsäädäntöä tai talouden rajaehtoja muuttamalla pyritään parantamaan ihmisten hyvinvointia. Toiminnan pitäisi olla ns. ylätason toimintaa, josta voidaan johtaa käytännön toimenpiteet.

Näyttää kuitenkin siltä, että ihmiset odottavat politiikalta suoraa vaikutusta omiin elinehtoihinsa. Työllisyys on hyvä esimerkki - hallitukset eivät pysty vaikuttamaan suoraan työpaikkojen syntymiseen, vaan vaikutus tapahtuu toiminnan ehtoja muuttamalla.

Toimituksen poiminnat