*

karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Pakko työllistää?

Keskustelussa työttömyydestä ja yrittämisestä on unohdettu pari keskeistä asiaa: työllistäminen ei ole pakollista eikä hallitus ole työnantaja. Työpaikkoja syntyy tarpeesta tuottaa palveluita tai erilaisia hyödykkeitä. Jos tarvetta ei ole, niin ei tarvita tekijöitäkään.

Suomalainen yhteiskunta toimii ”monopolien” ehdoilla – työsopimukset tehdään suuryritysten ja suurliittojen välillä. Pienyrittäjät ovat tässä prosessissa saranoiden kitinää. Seurauksena on, että he käyttävät aktiivisesti oikeuttaan olla työllistämättä. Työn teon määrä mitoitetaan siten, että töistä selvitään ”omalla porukalla”.

Monilla pienillä yrityksillä olisi kasvunäkymiä – palvelut ja tuotteet tekevät kauppansa, mutta laajentaminen, uuden työntekijän palkkaaminen kasvattaa yrittäjäriskin moninkertaiseksi. Epäonnistuminen voi olla yrittäjäperheen tuho. Toisaalta onnistuminen saattaa avata uudenlaisen maailman.

Yhteiskunnan käsitys epäonnistumisesta on vähintäänkin nurinkurinen – yrittäjä joutuu tai on sosiaaliturvan ulkopuolella ja kohtalona on mahdollinen vuosikymmenien velkavankeus sekä avioero. Uudelleen aloittaminen on vähintäänkin vaikeaa.

Hallitus, kunnat ja yritykset luovat visioita siitä millainen Suomi on vuonna 2020 tai jonain muuna vuonna. Nyt pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät suurimman osan suomalaisista, mutta suurimmalta osalta pienyrityksistä puuttuu visio siitä, miten yhteiskunnan päätökset vaikuttavat niiden tulevaisuuteen. Jos oikeasti halutaan nostaa työllisyysastetta, täytyy luoda uusi visio pienille yrityksille – palkkaamalla lisää työntekijöitä täytyy oikeasti olla mahdollisuus parantaa yrittäjien omaa ja heidän perheidensä asemaa. Tässä kuviossa ei ole merkitystä prosentin murto-osilla työnantaja- tai työntekijämaksuissa – merkitystä on sillä kuinka yhteiskunta suhtautuu yrittämiseen.

Pienyritykset selviävät useimmiten omillaan, kunhan yhteiskunnan toiminta ei haittaa kohtuuttomasti toimintaa. Karkeasti ottaen 55 vuotiaan ei kannata perustaa yritystä, johon liittyy joku lupamenettely, koska selvänkin asian luvittaminen saattaa kestää niin kauan, että yrittäjä ehtii eläkkeelle. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi rakennuskaavamuutokset. Toinen yhteiskunnan aiheuttama ongelma on tarkastusmaksut, jotka yritystä aloitettaessa saattavat tuntua kohtuuttomilta. Virkamies ei inahdakaan pöytänsä takaa alle satasella. Byrokratia maksaa ja maksajina ovat viime kädessä ne, joiden työpaikkaa ei synny.

Monien säännösten takana on suuryritysten etu. Niiden kannalta on tärkeää, että kaikissa yrityksissä noudatetaan samoja sääntöjä ja että sääntöjen noudattamisesta syntyy tarpeettomia kustannuksia. Pienyrityksellä ei ole varaa palkata lakimiestä, hygieniapäällikköä tai tietohallintopäällikköä tai jotain muuta erikoisammattilaista – siis henkilöitä, jotka tukevat varsinaista toimintaa. Yrittäjä joutuu sukeltamaan kaikkiin näihin rooleihin. Ongelmaksi voi tulla, että viranomaiset vaativat neuvottelukumppaneikseen juuri näitä ammattilaisia. Näin saadaan pudotettua pienet yritykset pois ja monopolit voivat vapaasti toimia omilla ja EU:n ehdoilla.

Kateus yrittäjien kesken ja yrittäjiä kohtaan aiheuttaa yhteistyön puutetta. Esimerkiksi voitaisiin sopia, että toinen yritys hoitaa alihankintana esimerkiksi tietohallinnon yms., jolloin aikaa varsinaiselle toiminnalle jäisi enemmän. Usein esteeksi tulee kateus ja luottamuksen puute - tarvitaan siis luottamusta ja yhteistyötä.

Luottamus ja yhteistyö sekä ennustettavuus ovat osa visiota, jonka avulla syntyy myös uusia työpaikkoja. Näitä visioita tarvitsevat ennen kaikkea yksin yrittäjät ja pakosta yrittäjät.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Työttömyyttä voi tarkastella monesta näkökulmasta - yksi näkökulma on pienyritysten asema. Pakosta yrittäjäksi joutunut saattaa huomata, että häntä koskee samat säännökset kuin alalla toimivaa suuryritystä. En tarkoita turvallisuuteen liittyviä säännöksiä, vaan säännöksiä, joita byrokratia soveltaa.

Kun on yrittäjä, niin saatta huomata, että ei ole sosiaaliturvaa eikä kuluttajasuojaa. Monet maksut ovat kalliimpia, kuten kiinteistövero ja tarkastusmaksut kuten palotarkastus. Lisäksi naapurit katsovat suurennuslasilla - tekeekö tämä yrittäjä jotain vilppiä. Moni onkin valinnut "viisaammin" helpomman tien ja hakeutuu työttömäksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset