karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Kansalaisopisto nyt

Kansalaisopistoväki piti tammiseminaariaan Raumalla 28.1-29.1.2016. Tammiseminaari on vuotuinen tapahtuma, jossa kansalais- ja työväenopistojen rehtorit ja henkilökunta kohtaavat toisiaan. Ohjelma koostui luennoista ja työpajoista sekä vapaamuotoisista tapaamisista. Kulttuuritarjontana oli musiikkia ja raumankiälisiä runoja.

Seminaarin luennoissa yksi teema käsitteli tulevaisuutta, toinen kansalaisopiston taloudellista merkitystä ja kolmannessa tarkasteltiin markkinointia, asiakkuutta ja markkinointiviestintää. Lisäksi kuultiin ministeriön ajankohtaiskatsaus. Työpajojen aiheet liittyivät kansalaisopistojen ja yliopistojen yhteistyöhön, erilaisiin hankkeisiin ja niiden rahoitukseen sekä opistojen opiskelijoihin.

Seminaarin visioita olivat maailman, kuntien ja kansalaisopistojen muutospaineet. Mitä suurempia paineita sitä enemmän innovaatioita (Troed Troedson).

Maailma ei ole lineaarinen (tulevaisuudentutkija Ilkka Halava) eikä se välttämättä rakennu vanhojen työmuotojen pohjalle (kirjailija, tulevaisuudentutkija Troed Troedson). Kehitys on distruptiivista – vanhat tuotantomallit ja ansaintalogiikat korvautuvat uusilla. Maatalousyhteiskunnan välineillä ja ideoilla ei selvitä tämän päivän yhteiskunnassa, sama pätee viime vuosikymmenen ideoihin. Uudet innovaatiot, kuten hotelliketju, jolla ei ole yhtään hotellihuonetta ja taksiautofirma, jolla ei ole yhtään autoa mullistavat paitsi majoittumisen ja matkustamisen myös tavan ajatella. Ylhäältä ohjattu toiminta muuttuu kansalaisten yhteistoiminnaksi. Tästä oli myös kysymys matkapuhelinkaupan murroksessa: Nokia edusti keskitettyä suunnittelua, mutta Apple antoi käyttäjille mahdollisuuden tuottaa ja valita sovelluksia.

Tulevaisuus tarvitsee nopeita ja joustavia, toisenlaisia ratkaisuja. Halava kehotti kansalaisopistoja valmistautumaan uuteen nousuun. Kansalaisopistot törmäävät ja vastaavat uusiin haasteisiin, jotka ovat peräisin mm. ihmisten vapaa-ajan lisääntymisestä ja maahanmuutosta. Kansalaisopistojen vahvuus on juuri siinä, että ne ovat joustavia ja nopeita reagoimaan muuttuviin tilanteisiin. Itse asiassa kansalaisopistot ovat ainoita oppilaitoksia, joilla periaatteessa on mahdollisuus nopeaan tilannearviointiin ja toiminnan muutokseen.

Kunnissa on tapahtumassa paljon muutoksia, jos ja kun kuntien tehtävät supistuvat – SOTE ja monet muut asiat siirtyvät uusiin hallintoyksiköihin. Tästä seuraa, että jäljelle jääneet toiminnot korostuvat. Yliopistonlehtori Jenni Airaksinen jäsensi tulevaisuuden kuntien palvelutoimintaa neljän roolin kautta hyvinvointirooli, elinkeinorooli, yhteisöjen alusta -rooli ja perinnerooli. Näiden roolien painotus ratkaisee sen, miten kunta selviytyy tulevaisuudessa – kukoistaako se vai riutuuko se. Tulevaisuuden kunnan vision (Halava) voi rakentaa myös siten, että koko Suomi on yksi iso kunta, jonka tietoliikenne on verkottanut yhteen.

Tulevaisuuden kunnassa ei ole SOTEa – toiminta keskittyy ennaltaehkäisyyn ja ihmisten hyvinvointiin. Yksi keskeisimmistä hyvinvointipalveluiden tuottajista on kansalaisopisto (Airaksinen).

Mielenkiintoinen oli myös professori Jyri Mannisen luento kansalaisopiston opiskelun tuottamien hyötyjen taloudellisesta merkityksestä. Rahallisiksi arvoiksi muutettavia hyötyjä ovat mm. elintapamuutokset (tupakointi ja alkoholi), terveysvaikutukset, vaikutukset ansiotasoon, bruttokansantuote yms. Kansalaisopistojen vaikutukset voi tiivistää lukuun, joka kertoo sen millaista tuottoa yhteiskunta saa sijoitukselleen. Yhden euron sijoitus tuottaa 3,4 – 5,6 euroa (virhemarginaali 25%).

Dosentti Pirkko Vuokon luento markkinoinnista antoi ohjeeksi isot kuuntelevat korvat ja kohderyhmien tuntemisen. Toisaalta voisi pohtia ovatko kansalaisopistossa opiskelevat ihmiset oppijoita vai opiskelijoita – ovatko he asiakkaita, asukasomistajia vai opistolaisia. Kansalaisopistot ovat ajassa eläviä oppilaitoksia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Monet ihmiset ovat kansalaisopistofaneja. He ovat löytäneet henkisen kodin, samanhenkisiä ihmisiä opintopiireistä ja kursseilta. Heille opintopiirin kokoontuminen on viikon paras tapahtuma.

Kansalaisopisto on kaikkia kansalaisia varten, siksi toisten mielestä opisto on pelottava – ei voi ennustaa ketä muita tietylle kurssille tulee. Opistoon voi kuitenkin tulla porukalla ja rakentaa oman sosiaalisen ympäristönsä tukemaan opiskelua.

Kansalaisopistossa voi kertoa itsestään opintokavereille tai olla kertomatta. Opistossa kaikki oppijat ovat samanarvoisia.

Käyttäjän nurmenmarkku kuva
Markku Nurmi

Kari Kotiranta on tämän palstan linjasta poikkeava bloggaaja.

Jälleen hänen tekstinsä sisältää paljon ajankohtaistietoa vapaan sivistystyön nykytilanteesta. Positiivisesta ilmiöstä hän voi kirjoittaa niin, ettei tarvitse vähätellä ketään eikä synnyttää ristiriitoja.

Kai siksi hän harvoin saa blogeihinsa kommenteja.

Hänen kanssaan voi kuka tahansa kansalaisopistoliikettä tunteva vaivatta olla samaa mieltä.

Haluan kiittää Karia tärkeän asian esillä pitämisestä. Samalla hämmästelen sitä, miksi kuulen ja luen Karin blogeja vasta nyt, kun olen ollut vuoden verran eläkkeellä kansalaisopiston rehtorin hommista, joissa aloitin vuonna 1984. Yli 20 Tammiseminaaria ja kaikki opistoliiton liittokokoukset tuli käydyksi, joita tuona aikana järjestettiin.

Toimituksen poiminnat