*

karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Kaikenmaailman dosentit …

Peruskysymys on: pitääkö tieteellisen tutkimuksen tulokset ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä? Kyllä, mutta pitäisi myös pystyä arvioimaan tulosten merkityksellisyys käytännön kannalta. Tieteellinen tutkimus kohdistuu usein suhteellisen kapeaan sektoriin. Puhutaan huippututkimuksesta. Tavoitteena on päästä mahdollisimman pitkälle, syvälle ko. aihealueen tutkimisessa. Tästä seuraa, että kapea-alainen huippututkija ei välttämättä ymmärrä ulkopuolisen maailman kokonaisuutta. Sama pätee entisiin menestyneisiin yritysjohtajiin. Maailma ei välttämättä toimi samoilla kaavoilla kuin kaupallista toimintaa harjoittava yritys.

En ole kaikkien alojen asiantuntija, mutta olen seurannut kirjoituksia ja keskusteluja, joita käydään omalta alaltani, muiden alojen asiantuntijoiden toimesta. Rehellisesti sanoen usein näissä näkemyksissä ei ole ollut siteeksikään totuutta, mutta paljon varmoja mielipiteitä.

Oman ongelmallisuutensa tieteen tulosten hyödyntämiseen tuo erilaisten teorioiden selitysvoima. Teoriasta ei tee selitysvoimaista se, että joku tiedejulkkis kannattaa sitä. Tieteellisistä teorioista ja tutkimustuloksista on pitkä matka käytännön sovelluksiin.

Ihmistieteissä taloustieteet mukaan lukien unohdetaan usein tieteen tulosten luonne – asioista usein vasta keskustellaan. Insinööritieteissä asia selvempi – tieteen tulokset ovat valmiita, kun tuote on markkinoilla.

Maallikko on ymmällään, kun esimerkiksi samasta taloustilanteesta on täysin vastakkaisia tutkijoiden mielipiteitä. Kuitenkin tämä kertoo sen, että ilmiötä ei ole perusteellisesti selvitetty tai muuttujia on niin paljon, että niitä ei voida kaikkia kontrolloida – siksi keskustelu käydään tutkijanimien tasolla - ei ilmiöiden tasolla. Poliitikoille jää tehtäväksi valita ”oikea” mielipide.

Tosiasioihin perustumaton heikko argumentaatio johtaa tieteen arvostuksen vähenemiseen. Metatutkimuksilla – tutkitaan jo tehtyjä tutkimuksia ja yritetään löytää niistä yhteneväisyyksiä, paikataan tätä problematiikkaa. Arvostuksen vähenemiseen vaikuttaa myös oppiaseman varassa lausutut huonosti perustellut mielipiteet.

Teoriat ovat käytännön ilmiöistä tiivistettyjä kuvauksia. Siksi teoria ja tieteen tulokset pitäisivät olla sopusoinnussa käytännön ilmiöiden kanssa. Tästä käytetään usein käsitettä ekologinen validiteetti. Jos ihmisten kokemukset ja tieteen tulokset ovat ristiriidassa – tieteen tulokset ovat vain paperia.

Tutkijat ovat myös sidoksissa omiin tausta-ajatuksiinsa. Asiat nähdään tietystä näkökulmasta ja sillä on vaikutusta tutkimusaiheiden ja -menetelmien valintaan. Voisin kuvitella, että puolueen jäsenen on vaikea saada puolueen kannanottojen vastaisia tutkimustuloksia. ”Oikeanlaisten” tutkimustulosten saaminen saattaa olla myös rahoituksen saamisen ehto. Tästä näkökulmasta tieteen tuloksiin tulee yksi uusi muuttuja.

Tieteen tulokset ja keskustelijat luovat pohjaa argumentaatiolle, mutta päätösten oikeellisuutta ne eivät takaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

On ollut jotenkin hämmentävää seurata ns. tieteellistä keskustelua, jossa väitteet perustuvat Stetson-Harrison menetelmällä (vedetään hatusta) saatuihin tuloksiin. Toisaalta vedotaan tiedejulkkiksiin, joilta pumpataan ulos lausuntoja asioista, joihin heidän kompetenssinsa ei riitä.

Tiede on prosessi ei tulos - jossain lopputuloksena häämöttää totuus.

Käyttäjän raffu kuva
Rafael Rantala

Niin ja sovinnaisuudella rajoitetaan tutkimusta tai ei saa tiettyjä asioita edes nostaa esiin/tutkia kun jo nousee jonninmoista korttia median ja somen riveistä, jolla objektiivisuus pyyhitään maan alle.

Eero Mattila

Hyvin kansantajuisesti kirjoitettu, kiitos!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kirjoituksen viimeinen virke tekee juuri sen mitä loppulauseen pitääkin: tiivistää viestin. Jos kansantaloudellinen ongelma esitetään vaikkapa kymmenelle dosentille, luulen että erilaisia ratkaisuja saadaan ainakin viisi. Ja jos nämä viisi erimielistä dosenttia kootaan pöydän ääreen keskustelemaan aiheesta, en todellakaan usko palaverin päättyvän yksimielisyyteen! Tämän faktan Kari onkin todennut jo tekstissään: "Maallikko on ymmällään, kun esimerkiksi samasta taloustilanteesta on täysin vastakkaisia tutkijoiden mielipiteitä."

Nyt ollaankin ongelman ytimessä, joka on (poliittisen tai jopa kansallisen) johtajuuden puute. Pitäisi valita tie, jolle lähdetään. Pioneeriryhmä edellä, muu osasto perässä ja jälkipään valvojat joukon hännillä huolehtimassa, ettei ketään jätetä. Toistaiseksi on vain pyöritty kiertoliittymää ympäri, ja ihmetelty kun yksikään tie ei näytä kaikkien mielestä tarpeeksi tasaiselta kuljettavaksi.

Elämän voi toki elää kiertoliittymässäkin, mutta tällä hetkellä Suomi on Euroopan neuvottomin ja sitä mukaa taantuvin kansantalous. Inhottava tosiasia, josta ei dosenttien keskusteluilla irtauduta, niin tyylikkäitä mielipiteitä kuin niissä epäilemättä esitetäänkin.

Tapani Lahnakoski

Hyvä kirjoitus!

Talouden alalla en ihmettele, jos erilaisia mielipiteitä tutkijoilla esiintyy. Taloustiede ei ole eksakti tiede ja se helposti politisoituu ainakin, jos asioista puhutaan julkisuudessa.

Toimittajat ovat myös tehokkaita suuntaamaan "tieteen" tuloksia haluamansa suuntaan. Säännönmukaisesti he valitsevat samoja asiantuntijoita, joiden ovat huomanneet olevan samaa mieltä itsensä kanssa. Ei niin suurta väliä, vaikka asiantuntija olisi valtion tukiaisilla pyöritetyssä bisneksessä mukana ja pääsee siten ajamaan omaa asiaansa. Toimittajien ihannoima tuulivoima on tyyppiesimerkki, jonka tiimoilta aina käytetään samoja LUT:n "asiantuntijoita". Yhdeltäkään sähköverkkojen asiantuntijalta ei kannata kysyä mitään.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Aika monet tahot näkevät tieteen tulosten vääristelyn, tuloksiin vaikuttamisen yms. mahdollisuutena edistää omaa asiaansa. Medioilla on tapana nostaa esiin asioita, jotka ovat myyviä ja useinmiten johtavat lukijaa harhaan pääasiasta.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Itseäni on ihmetyttänyt, kuinka (luonnon)tieteellä yritetään nykyisin melko usein "debunkata" niin filosofia kuin uskonnotkin. Ja samalla syntyy sellainen vaikutelma, ettei tuolla tavoin toimimalla tehdä oikeutta sille luonnontieteellekään, kun siitä yritetään rakentaa kaiken mahdollisen toteuttava sveitsiläinen linkkuveitsi. Hassua kyllä, vaikuttaa siltä ettei monet vakavasti otettavat luonnontieteiljät itse edes harrasta tuota vaan tuo harrastus on suosittua joidenkin tunnettujen tieteen popularisoijien ja heidän faniensa keskuudessa. Esimerkiksi Richard Dawkins nauttii kovasti omien varmojen mielipiteidensä esittämisestä "tieteellisinä tosiasioina". Keskustelu on rakennettu jo valmiiksi niin, että vasta-argumentointi on erittäin hankalaa koska sen pitäisi perustua "ei-faktoihin", jonkinlaiseen huuhaahan koska Dawkins itse on positioinut itsensä absoluuttisten faktojen esittäjäksi. Tyypillistä myös on, että kun hän ampuu jossain kohtaa ohi, hän syyttää ihmisiä tunnereaktioista vaikka asioista pitäisi keskustella "rationaalisesti". Siis hänen itsensä määrittelemällä rationaalisuudella, jossa arvotkin tulevat ikään kuin tyhjästä, tai sitten luonnontieteen tuloksista käsin (vaikka tätä ei osata riittävästi perustella). Olenkin samaa mieltä Mary Midgleyn kanssa siitä, että Dawkins ja hänen hengenheimolaisensa harjoittavat lähinnä älyllistä imperialismia, pyrkimystä alistaa kaikki tieteenalat ja näkemykset yhden tietyn teorian ja/tai maailmankuvan alle. Tuollainen tieteellisen diversiteetin vastaisuus tuskin on eduksi tieteellekään. Yksisilmäinen debunkkaus-retoriikka jossa vastapuolen näkemykset esitetään "huuhaana" ei ole todellista keskustelua josta olisi mahdollista tuottaa synteesi vaan eräänlaista näennäiskeskustelua, yhteen ainoaan totuuteen perustuvan hypertodellisuuden rakentamista. Jonkinlaisena kaunokirjallisena jatusleikkinä tuollainen on toki ihan hauskaa pohdittavaa. Jos siirtyisimme täydellisen deterministiseen, eliminatiiviseen materialismiin perustuvaan todellisuuskäsitykseen, olisi hauska nähdä kuinka kävisi esimerkiksi Suomen historialle. Mitkä siinä olisivat ehdotonta "faktaa" ja mikä silkkaa "huuhaata"? Kestäisikö vaikkapa suomalaisten oma käsitys erillissodasta vai jyrättäisiinkö sekin kumoon ja heitettäisiin kaatopaikalle?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset