karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Vanhuuteen varautuminen

Poliitikot ja muut yhteisten asioiden hoitajat puhuvat vanhusten huollosta laitoksissa tai tai vanhusten kotihoidosta, mutta oikeastaan keskeisin asia vanhuuteen varautuminen on unohdettu. Tilanne on vähän sama kuin se, että 20-vuotias ei nää, että elämässä olisi mitään hauskaa 40 ikävuoden jälkeen. Vanhaksi ja ”raihnaiseksi” tuleminen mielletään samanlaiseksi ”onnettomuudeksi”, jolle ei voi mitään.

Olen melkein 68 vuotta vanha, mutta suhteellisen hyvässä kunnossa. Olen päivätoiminnassa, jota kutsutaan myös työksi. Jos haluan mennä naapuriin, kävelen sinne polkua pitkin metsän halki. En välttämättä tarvitse tietokonetta tai muita nykypäivän vempaimia. Sosiaaliset suhteet hoituvat muutenkin, ja elämä menee omia latujaan.

Minulla on kuitenkin tietokone, nettiyhteys, robottipölynimuri, kauko-ohjattava lamppu yms. Olen varustautunut siihen, että minusta tulee vanha.

Nyt voisin vielä kyykistellä sängyn vieressä ja imuroida tavallisella pölynimurilla, mutta en näkisi kaikkiin koloihin. Robotti-imuri pyörii vähän aikaa sängyn alla, ja homma on hoidettu. Se melkein ymmärtää kun sille sanoo, että mene tuonnekin nurkkaan – ainakin se ymmärtää kääntyä kun laitan jalkani eteen.

Asunnossani on valojen katkaisimet sijoitettu siten, että nukkumaan mennessä täytyisi ensin sammuttaa valo ja sitten kompuroida huoneen toiselle puolelle sänkyyn. Ei hätää – nykyään saa 15 eurolla kauko-ohjattavia pistorasioita. Jalkalamppu on kytketty sellaiseen ja kaukosäädin on sängyn vieressä – saan valon päälle tai pois milloin haluan. Kattovalaisimiinkin saa kauko-ohjattavia lamppuja – tosin en ole vielä kokeillut niitä. Liikkeestä syttyvät lamput eteisissä lisäävät myös mukavuutta ja turvallisuutta.

Tietokone, se aikaa vievä turhake, on ikääntyvän paras kaveri. Saattaa olla, että jonain päivänä en jaksa mennä jalan naapuriin ja ajokortinkin poliisi on käynyt hakemassa parempaan talteen – tietokone pelastaa. Minulla on muutama sata Facebook-kaveria. Osa on perhettä ja lähipiiriä, osa on ystäviä lapsuuden ajoilta ja paljon on ihmisiä, joihin olen tutustunut elämän varrella. On ateisteja, kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, valkoisia, mustia jne. - ihmisiä jotka elävät maailmassa ja ihmisiä, joiden ajatuksia on mukava lukea. Facebook on mahdollisuus pitää yllä myös sellaisia kontakteja, jotka eivät olisi muuten mahdollisia. Blogit ja kuvapalvelut antavat uudenlaista näkökulmaa.

Skype on lastenlasten kanava. Kun perhe on vaeltanut ympäri maapalloa, on mukava nähdä lastenlasten tekemisiä reaaliajassa. Skype on myös hyvä juoruilukanava – se sallii pitkät puhelut ilmaiseksi.

Olen hurahtanut pieniin tietokoneisiin kuten Arduino ja Raspberry Pi. Ne ovat halpoja – muutaman kympin hintaisia. Ne pystyvät tekemään ihmeellisiä asioita. Niiden avulla voi rakentaa itselleen älykodin. Haaveenani on, että kun sanon ”valot keittiö”, keittiöön syttyy valot tai kun ovikello soi, ovisilmän kuva ilmestyy telkkariin. Oven voin tietysti avata sanomalla ”tervetuloa vieras”.

Vanhuuteen varautumista on myös kuvitella sitä, miten pärjää, kun voimat ovat vähissä. Monissa tapauksissa hyvinkin pieni apu fyysisessä tai mielen ympäristössä voi parantaa ratkaisevasti elämänlaatua. Kun varaudumme vanhuuteen, olemme oman elämämme subjekteja – tiedämme, mitä haluamme. Tiedämme, mikä on meille hyväksi.

Jos emme varaudu vanhuuteen, meistä tulee objekteja – toiminnan kohteita. Hoitohenkilökunta tuo kotiimme laitteita, joiden merkitys on meille tuntematon.

Onneksi Euroopan Unionin tavoitteena on parantaa ikäihmisten elämänlaatua. Sastamalan Opisto, Tiedetila ja monet muut ovat mukana tässä prosessissa ja toivomme mukaan ihmisiä, jotka kokevat asian omakseen ja haluavat olla rakentamassa parempaa vanhuutta siihen ennakkoon varautumalla. Eikä haittaisi vaikka mukaan ajatukseen tulisi muutama poliitikkokin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Ihmisen maailma on elämistä tässä ja nyt. Teini-ikäinen ei näe mitään hauskaa aikuisena. Aikuisiässä oleva ihminen näkee vanhuuden tylsänä ja onnettomana. Varautuminen eri elämänvaiheisiin on satunnaista.

Oppivelvollisuus auttaa ammatin saamisessa, eläkejärjestelmä pakottaa "säästämään" vanhuutta varten. Ilman näitä pakkoja yhteiskunnan kehitys olisi pysähtynyt.

Taloudellisia asiota voidaan säädellä, mutta henkinen varautuminen eri elämänvaiheisiin on oma asia. Kuitenkin vaalimalla ihmissuhteita ottamalla avuksi teknologiaa, niin tylsästäkin vanhuudesta voi saada nautittavaa.

Yli 100 vuotiaatkin näyttävät olevan onnellisia - jos ovat ottaneet vanhuutensa henkisesti hallintaan. Toisaalta ne, jotka eivät ole ottaneet, ovat kuolleen paljon ennen 100-vuotisjuhlia.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olet täysin oikeassa - varautuminen vanhuuteen on viisautta ja meille tämän päivän vanhoille se on myös helpompaa kuin ennen tätä tekniikan huimaa kehitystä.
Toisaalta pääkullan mukana pysymiseen on vaikea varautua muuten kuin käyttämällä päätään aktiivisesti, mutta dementia ja muut vaikeat sairaudet voivat senkin tuhota turhan nopeasti. Siihen ei ole sitten enää mitään tehtävissä. Voi vain toivoa, että systeemi hoitaa välttämättömät tarpeet.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Dementiankin alkamista voi siirtää vuosilla käyttämällä aktiivisesti päätään ja pitämällä yllä sosiaalisia kontakteja.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

"Monissa tapauksissa hyvinkin pieni apu fyysisessä tai mielen ympäristössä voi parantaa ratkaisevasti elämänlaatua."

Olen ansaitulla varhaiseläkkeellä. Kas kun tuo täyspäinen työkyky ei aina katso ikää. Mittarilukemalla, kilometreillä on myös merkitystä.

Olen tehnyt vammaisten auttamisjuttuja sen minkä tuo varhaiseläke antaa periksi. No täyspäiväisenä se ei enää onnistuisikaan, eikä noitakaan töitä ole riittävästi, jotta tienesteillä eläisi.

Joka tapauksessa omat nivelet alkavat olemaan siinä kunnossa, että nostojutut sun muut eivät onnistu. Liian vaarallista asiakkaalle ja olen pikkuhiljaa niistä jutuista luopunut.

Vanhusten kanssa kylläkin ja toimii kunhan vain henkilökemiat ovat kunnossa.

Tosi mukavaa työtä ja kun bensan hintakin on laskenut jää jotain käteenkin:).
Kaltaisiani on paljon. Omaa autoa ja mahdollisuus irtautua koska tahansa kun työ niin vaatii. (Toki on force majore tilanteita)Voi priorisoida aikataulut omalla järjellä. Ei maksa paljoa yhteiskunnalle, mutta helpottaa monelta osin vakituisten työpaineita

Kaltaisiani on paljon ja suosittelen hakeutumaan vanhusten vapaa-ajan avustus hommiin, jos tarvittavat palikat on olemassa. Meinaan siitä saa aitoa aitoa työniloa.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Yhtä oikeaa tapaa aktivoida itseään ei ole. Toisille sopii vapaaehtoistyö, toisille kuorolaulu, mutta tärkeää on löytää oman aktiivisuutensa lähde.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Tuota,tuota. En sanoisi juttuani itseni aktivoinniksi. Kyllä se työtä on ja näin pitääkin. Vanhusten aktivointia ja auttamista.

Sanotaan näin, kun en enää viitsi, jaksa ihan miten vain. Löydän kyllä omat kiksini.

Toimituksen poiminnat