karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Seniorit, tietokoneet ja elektroniikka

 

Usein kuulee sanottavan, että ikäihmiset eivät ole pysyneet mukana yhteiskunnan kehittymisessä – tällä tarkoitetaan lähinnä tietokoneiden ja internetin käyttöä. Ollan kuulemma liian vanhoja oppimaan uusia asioita. Itse asiassa keskustelun lähtökohtana on olettamus, että tietokonetaitojen saatikka elektroniikan käytön opettaminen vanhuksille on lähes mahdotonta.

 

Oma kokemukseni on toisenlainen. Seniori-ikäiset oppivat aivan tietokoneiden ja internetin käyttöä siinä kuin nuoremmatkin ihmiset. Avoin lähestyminen avaa portteja tietotekniikan ja oppimisen maailmaan sekä opettajille että oppijoille. Keskeinen käsite on motivaatio – täytyy tietää, mitä hyötyä opitusta on. Jos ei ole omaa yhteisöä tukemassa opiskelua, niin oppimishalu saattaa olla vähäinen.

 

Yhteiskunnassa on paineita vanhusten hoidon uudelleen organisointiin. Kotihoidosta on tulossa ensisijainen hoitomuoto. Keskustelu on painottunut organisatorisiin kysymyksiin – vähemmälle huomiolle on jäänyt vanhojen ihmisten elämän laatu ja sen arviointi. Ei ole mietitty sitä, miten hyvinvointia ja selviämistä voitaisiin parantaa kotioloissa. On ilmeistä, että auttavia käsiä on tulevaisuudessa vähemmän ja siitä seuraa, että kotihoidossa olevien ihmisten kontaktit muihin ihmisiin vähenevät.

 

Tietokoneet ja yksinkertaiset elektroniset laitteet voisivat parantaa tilannetta. Liikuntarajoitteet voivat estää 'ulos' menemisen, mutta sosiaalinen verkosto pysyy yllä tietokoneiden tai tablettitietokoneiden avulla. Tietokoneen avulla voi paneutua harrastuksiin, joista ehkä muuten joutuisi luopumaan.

 

Elektroniset laitteet voivat toimia myös virikkeiden antajina ja auttajina. Esimerkiksi siivousrobotti auttaa imuroinnissa ja antaa mahdollisuuden ohjata imurointia yksinkertaisesti laittamalla jalan eteen. Sängyn alustan ja lattian imurointi sujuu mainioisti. Imuroinnin seuraaminen ja robotin hoitaminen, roskien poisto katkaisee päivän – on mielekästä puuhaa. Japanilaiset hylje- ja koiralelut aktivoivat puuhailua ja nostavat esiin jopa tunnesiteitä. Ruoka-automaatti oven taakse jätettävän ruoan korvaajana saattaa olla hyvä asia – varsinkin kun pääsee suunnittelemaan oman ruokalistansa.

 

Kaupoista on ostettavissa ohjattavia pistorasioita (kolme alle 20 eurolla). Niiden avulla voi muuttaa kauko-ohjattaviksi laitteita, jotka alunperin eivät ole ollet kauko-ohjattavia. Tällaisia ovat esimerkiksi lamput ja lisälämmittimet. Niitä voidaan laittaa päälle ja pois.

 

Turvallisuuden varmistamiseksi seniori-ikäinen voi rakentaa järjestelmän erilaisista liike ja kosketusantureista. Tiedon voi välittää internettiin, josta se on jonkun luotetun henkilön katsottavissa. Järjestelmän rakentaminen vaatii motivaatiota ja kokeilemista. Kun jotkut seniori-ikäinen kiinnostuvat elektroniikasta, niin silloin kansalaisopiston elektroniikkappiiri on oikea paikka saada oppia. Nykyiset pienet tietokoneet, kuten Arduinot ovat halpoja (muutaman kympin) ja suhteellisen helppoja ohjelmoida. Lisäbonuksena saadaan aivojen aktivointia.

 

Paljon asioita on suunnitteilla – lähtökohtana on kustannusten säästäminen ja tehokas hoito. Tämä on kuitenkin usein ristiriidassa ihmisyyteen liittyvien tavoitteiden kanssa. Puheissa tunnustetaan vanhuksen elämän laadun tärkeys, mutta resurssit eivät anna myöten parhaan mahdollisen tilanteen luomiseksi. Siksi on tärkeää, että vanheneva ihminen on aktiivinen ja ottaa tosisissaan tietotekniikan ja elektroniikan mahdollisuudet jo siinä vaiheessa kun vielä jalka nousee ja aivot pelaa. Hyvän elämän vaihetta voi jatkaa omilla valinnoillaan.

 

Aivojen aktiivinen käyttäminen siirtää myös muistisairauksien alkamista ja etenemistä. Yhteiskunnan kokonaistaloudellisuuden kannalta saattaisi olla hyödyllistä lahjoittaa jokaiselle eläkkeelle jäävälle ikäihmiselle tablettitietokene tai vaikkapa chromebook. Mahdolliseen työssä opittuun tietokoneen käyttöön ei tulisi katkosta ja verkostot tulisi luotua ennen varsinaisten vanhuuden ongelmien ilmaantumista.

 

Kertokaapa mikä olisi teidän mielestänne tärkeää vanhenemisen omaehtoisessa hallinnassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Yhteiskunta muuttuu - hoivayhteiskunnasta siirrytään väistämättä elämänmuotoon, jossa vanhenevalle ihmiselle tarjotaan suurempaa vastuuta omasta elämästä. Tällainen kehitys vaatii uudelleen asennoitumista – tarvitaan selviytymisen taitoja, verkostoitumista ja aktiivista osallistumista. Nykyisellä tekniikalla verkoston ei tarvitse olla tässä ja nyt – keskustelu voi tapahtua mantereiden yli.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Kaikkein tärkeintä on edetä seniorin omilla ehdoilla eikä varsinkaan nuorempien sukulaisten tule luoda paineita tekniikan omaksumiseen eikä väkisin ostaa heille laitteita joden hyödyntäminen on vaikeata.

Seniorin opettaminen tietotekniikkaa hyödyntämään pitää lähteä tarpeesta joka toki voidaan luoda. Kuten esimerkiksi kuvapuhelut pikkupiltille.

Muutamia vuosia sitten kun puhelimet alkoivat alkaa pitää sisällään MP3 soittimen tuli asiakkaakseni vanha rouva, köyryselkäinen ja ryhmyisellä kävelykepillä kulkeva ja huiviin pukeutunut, melkein kuin sadun vanha noita akka :)

Hämmästyin aika lailla kun rouva reippaasti ilmaisi tarpensa hankkia puhelin jossa oli MP3 soitin.

Mielenkiintoni heräsi ja utelin rouvalta mihin sitä tarvitsee ja vastaus löi minut ällikällä. Rouva oli muutama vuosi sitten hankkinut tietokoneen ja oli opetellut muuntamaan CD-äänikirjoja MP3-muotoon ja halusi itselleen puhelimen jolla voisi kuunella näitä tiedostoja matkatessaas sukuloimaan linja-autolla Keski-Suomeen.

Rouvalla oli ikää 97-vuotta :)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Olen samaa mieltä on tärkeää, että vanha ihminen on subjekti eikä vain toimenpiteiden kohde. Erilaiset sukulaispojat, jotka opiskelevat tietojenkäsittelyä eivät kovin usein osaa asettua vanhemman ihmisen asemaan tietokoneen käyttäjänä. Heillä on taipumuksena katsella asioita omasta näkökulmastaan 'ostavat itselleen' tietokonetta.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Tulevaisuudessa vanhukset hallitsevat koneiden käytön yhä paremmin ja paremmin. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tyypillisesti he kaivannevat tulevaisuudessakin eniten inhimillisiä kontakteja lähimmäisiin, tuttuihin, hoitajiin ja muihin.

Uusin hallituksen kotihoitoinnostus ei valitettavasti lähde niinkään siitä, että vanhukset saisivat asua rakastamissaan kodeissa pitkään, tai että heille pyrittäisiin takaamaan omaistensa seuraa, vaan siitä, että näin kustannuksia voidaan laskea, ja kustannusten lasku tarkoittaa tässä pitkälti vähenevää työvoimatarvetta, ja siis myös lisääntyvää yksinäisyyttä.

Tekninen laite ei ole hyvä korvike inhimillisille kontakteille. Ehkä tulevaisuudessa meillä on nyös mileuummin tietokoneiden kuin ihmisten parissa viintyviä nörttivanhuksia, mutta pääsääntö on edelleen päinvastainen.

Teknisistä laitteista voi saada paljonkin apua huonokuntoistenkin vanhusten kotona asumisen mahdollistamiseen. Ja tämä on monelle vanhukselle mieleen. Moni yksinäinen tosin vaihtaai tosin kodin yksinäisyyden mieluustikin laitospaikkaan, koska siellä on (tai ainakin on voinut joskus olla) ihmiskontakteja.

Teknisissä laitteissa tärkeää on helppokäyttöisyys. Ne eivät korvaa koskaan inhimillisiä kontakteja. Helppokäyttöinen kuvapuhelin tarjoaa kontakteja, mutta ei sekään ole todellisen ihmiskontaktin arvoinen. Muut laitteen tukevat pääsääntöisesti vain selviämistä, ja voivat siis joko auttaa vanhusta selviämään kotona, tai sitten viranomaisia pitämään vanhukset eristyksissä ja ihmiskontaktien ulottumattomisssa kotona, pois tieltä kalliista laitoksista, ja itse itsensä hoitajina.

Kannatan siis uusia toimivia laitteita niille vanhuksille, jotka haluavat sinnitellä kotona, omatoimisina palveluasunnoissa tai omaistensa luona, ja kieltoa korvata inhimillisiä kontakteja koneilla, paitsi jos vanhus sitä erityisesti haluaa.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Olen samaa mieltä, että inhimillisiä kontakteja ei korvaa mitkään tekniset laitteet. Yhteiskunnallisessa keskustelussa olisi tärkeää ottaa huomioon ihmiset subjektina.

Toimituksen poiminnat