karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Paluu lapsuuden maisemaan – harsintahakkuu

  • Metsää hakkuun jälkeen
    Metsää hakkuun jälkeen
  • Poikki ja pinoon
    Poikki ja pinoon

 

Metsä on minulle maalaislapselle ollut välttämätön paha. On tarvittu polttopuita, tarvepuita ja rakennusmateriaalia. On ammuttu hirviä, jäniksiä ja metsäkanalintuja. On poimittu marjoja, sieniä ja kerätty koristemateriaalia. Lähes kaikkiin metsänkäyttötapoihin on liittynyt omat inhottavat piirteensä. On ollut pakko kaataa ja sirkkelöidä puita, on ollut pakko syödä hirvenlihaa lähes joka päivä ja on ollut pakko poimia marjoja. Kaupungissa ollessani öljylämmitys tuntui ihanalta - vapaudelta, lenkkimakkara maistui taivaalliselta ja etelän hedelmät olivat herkkua.

 

Nyt kotitalon pihapiirissä oli hakkuukypsiä metsälänttejä. Talousperusteisen metsänhoidon ehdotus oli aukkohakkuu – mutta miltä näyttäisi pihapiirissä risukot ja aukot metsän sijasta. Ajatus aukoista ei oikein houkutellut – varsinkin kun lähistöllä on yksityinen luonnonsuojelualue.

 

Keuruun metsänhoitoyhdistyksen neuvoja, Riikka otti haasteen vastaan ja suunnitteli harsintahakkuun. Metsään jätetään puita niin paljon, että se näyttää metsältä hakkuun jälkeenkin. Rantamaisemaa avarretaan – poistetaan yli-ikäiset koivut. Lapsuuden kiipeilypuut ja tunnearvoa sisältävät puut jätetään rauhaan. Lisäksi toivomuksena oli haapojen suojelu.

 

Hakkuun onnistuminen vaati hyvän suunnittelun lisäksi ammattitaitoisia metsän korjaajia. Ei riitä, että saa puun poikki ja kasalle, vaan täytyy olla kokonaisnäkemys jäljelle jäävästä metsästä. Jäljelle jäävien puiden pitäisi pysyä ehjinä kaato- ja keruuprosessissa. Pitää suunnitella kulkuväylät puiden ja kivien välistä. Kaikki tämä onnistui yli odotusten.

 

Suurin osa hakkuualueesta oli peltoja ja haka-alueita, jotka paketoitiin ja metsitettiin 1970-luvulla. Välissä oli alueita, joista aikoinaan kerättiin polttopuita.

 

Lapsuuden maisemassa oli koivikoita, pieniä kuusia ja nuorta metsää, josta isä sanoi, että tuota pääset hakkaamaan 50 vuoden kuluttua. Lehmät ja lampaat laiduntivat niityllä ja metsän siimeksessä.

 

Hakkuun jälkeen kotipihasta katsottuna tuli outo tunne – ikäänkuin olisi palannut ajassa taaksepäin. Metsä oli yhtä matalaa ja harvaa kuin 50-vuotta sitten. Nyt voi sanoa lapsille ja lastenlapsille – tästä pääsee hakkaamaan 30 vuoden kuluttua.

 

On kolme syytä, miksi haluan kertoa tämän tapahtuman. Ensinnäkin metsänhoitoyhdistyksestä saa apua ongelmallisissakin hakkuissa. Toiseksi ammattilaiset ovat ammattilaisia moton ja ajokoneen ratissa. Kolmanneksi ja tärkein syy on se, että metsään liittyy paljon arvoja, jotka eivät ole mitattavissa rahassa. Tärkeää on maisema, luonnon monimuotoisuus, virkistäytyminen ja muistot.

 

Uudet metsälait antavat metsänomistajalle uutta liikkumavaraa metsänhoidossa. Ei ole pakko tuhota lapsuuden muistoja tehokkuuden ja tuoton maksimoimiseksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Metsä on tärkeä elementti Suomen taloudessa, mutta sen merkitys muuttuu ajan mukana. Tänä päivänä ei tiedetä, mitä 10 – 20 vuoden kuluttua tarvitaan. Metsänhoito on aina valjastettu palvelemaan suhdanteita. On ollut terva-aika, tukkipuu-aika, sellu-aika jne.

Osa puuta käyttävästä teollisuudesta on muuttanut maihin, joissa on nopeakasvuisia puita. Osa sahateollisuudesta voi kohtuullisen hyvin Suomessakin. Energiapuu on jäämässä kivihiilen jalkoihin ja puun polttamista demonisoidaan. Uusia suunnitelmia on, mutta käytännön toteutukset odottavat ratkaisuja.

Puun kasvattamisesta on tullut riskaabelia, koska ennusteet tulevaisuudesta ovat huonoja ja puun kasvattaminen kestää vuosikymmeniä.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Hieno esimerkki hyvin suunnitellusta harsintahakkuusta; näin sen pitäisi olla pääosassa Suomea. Kokonaistuottokin METLA:n mukaan on n. 25 % korkeampi kuin avohakkuussa. Lisäksi tärkein; metsä jää metsäksi ihmisille, eläimille, linnuille, madoille, hyönteisille, mutta myös pienilmastolle.

Veikka Mattila

Oli mielenkiintoista ja elähdyttävää lukea harsintahakkuutarinastasi. Tosiaan nykyisen metsälain pitäisi antaa paremmin eväitä monipuolisempaan metsänhoitoon.

Kirjoitin itse metsien monimuotokäytöstä Sampsa Katajan ehdotuksen jälkeen ja metsäteollisuuden piilevän ahneuden takia: http://veikkamattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1612...

Käyttäjän raffu kuva
Rafael Rantala

mutta metsänhoidon pakottaminen aina tietyn mallin mukaan on just se, mikä tappaa monimuotoisuuden. Auta armias kun EU pääsee määräämään Suomenkin metsänhoidon vaikka Espanjan metsien mukaan. Paikallistason tuntemus sattuu vaan voittamaan kaikki makrotason määräykset. Ihan palstan mukaan kun suolle ei ängetä vaikka pakosta mangrovea tms.
No mutta tod. näk. nykyinen meno keskittää metsänhoidon aina vaan isompiin yksiköihin, koska eiköhän metsään kohdisteta lisäveroja, jotka pakottavat myynteihin isommille pelureille.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Tuollainen harsintahakkuu on haastavampi kaikkien hakkuuseen osallistuvien kannalta. Toteutuksista ei ole paljon kokemusta, mutta näytää siltä, että ainakin Keuruulla halutaan oppia uusia käytäntöjä.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Joutuuko tekemään istutuksia vai voitko luottaa luontaiseen taimien kasvuun?

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Harvahkoa metsää jää väkisin kulkuväylien lähelle ja on länttejä, jossa ei jäänyt ihan riittävästi puita. Maasto on kuitenkin sellaista, että taimettuu luonnostaan metsäkoneiden aiheuttamiin kulumiin - tavoitteena on sekametsä, niinkuin nytkin on. Katsotaan kun kevät ja kesä tulee ja energiaksi menevät oksat saadaan haketettua. Hakepuut kerään itse metsästä ja jätän suurimman osan materiaalista metsään lannoittamaan ja monipuolistamaan ympäristöä.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Hatunnosto sekä tilaajalle että toteuttajille!

Meidän on tehtävä kovasti töitä, jotta tuon metsän laatupuu lähtee aikanaan maailmalle suomalaisina huonekaluina, soittimina tai esivalmistettuina komponentteina muualla rakennettaviin kokonaisuuksiin.

Metsässä on paljon hyödyllistä tekemistä suomalaisille päille ja käsille. Kauniissa metsämaisemassa ei edes tarvitse tehdä mitään, kunhan nauttii ja osaa arvostaa näkemäänsä.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Nykyisin puut luokitellaan tarkasti käytön mukaan. Hakkuun tuloksena oli 14 erilaista puulaatua ja käyttökohteita ainakin tukkina - siis lautaa, parruna, kuitupuuna, vaneripuuna, energiapuuna jne.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Japanilaiset soitinkuusen ostajat kävivät 80- luvulla ostamassa erittäin hitaasti kasvanutta kuusta jopa 60 cm:n pätkissä hintaan 600 mk / m3 = 100 € / km3

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Olisi varmaan vieläkin kehittämisen varaa erikoispuun löytämisessä ja käyttämisessä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #11

Hyvä ja kiinnostava kirjoitus!
Täällä Tampereella näköjään kaupungin ulkoistama puistometsänhoitaja osaa bongata upeimmat erikoispuut kaadettavaksi kaupungin puistoista ja yksityispiholta.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen Vastaus kommenttiin #11

Olet täsämälleen oikeassa.

Esimerkkejä:

Viulu:
Kansi on kuusipuuta, sivut, kaula ja pohja vaahteraa. Mustat osat ovat ebenpuuta.

Piano:
Samoja puumateriaaleja löytyy myös pianosta. Laatupianojen kaikupohja on kuusesta.

Akustinen kitara:
Samoja puulajeja. Kuusi on erittäin tärkeä värähtelyominaisuuksiensa vuoksi "kaikupohjissa".

Suomesta löytyy näihin tarkoituksiin mm. kuusi, vaahtera, pihlaja

Toimituksen poiminnat