karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Pakkoterveys ja pakkohyvinvointi kieltää yksilöllisyyden

 

Tipaton tammikuu päättyi, uudet ravitsemusneuvottelukunnan ruokasuositukset tulivat voimaan, viinaralli Virosta puhuttaa ja olutta pitäisi laimentaa. Kaikissa näissä ilmiöissä on virallisesti kysymys terveydestä ja hyvinvoinnista. Toinen asia, mikä aina mainitaan näkyvästi näissä yhteyksissä, on raha.

 

Hyvinvointivaltiossa huolehditaan ihmisistä, ainakin periaatteessa. Yhteiskunta tarjoaa koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaaliturvan yms. Hyvinvointiyhteiskunnan laajennuksina on perustettu erilaisia laitoksia, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin -laitos, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja sitten on neuvottelukuntia, kuten ravitsemusneuvottelukunta, erilaisia alkoholipoliittisia ohjelmia ja instansseja. Nämä laitokset tekevät hyvää tutkimista ja saavat selville arvokkaita asioita.

 

Erilaisten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien asioiden siivellä on kehittynyt ihmisten joukko, jotka uskovat tietävänsä, mikä on ihmisille hyväksi. Siis ihmisiä, jotka voivat osoittaa sormella ihmisiä ja sanoa sinä siellä et tiedä, mikä on sinulle hyväksi – sinun täytyy heti muuttaa tapasi tai kerromme poliitikoille ja ne säätävät sitten lain ja sinut saadaan 'kuriin' ja kaidalle polulle.

 

Pakko terveyttä ja -hyvinvointia voi tarkastella useasta näkökulmasta. Seuraavassa pari näkökohtaa:

 

1. Filosofinen. Vapaa tahto vastaa kysymykseen mitä ihminen voi tehdä. Meillä länsimaisessa kulttuurissa on yleisesti hyväksytty, että ei saa vahingoittaa muita, pitää noudattaa lakeja ja moraalisesti pitää toimia 'oikein'. Muu toiminta kuuluukin sitten vapaan tahdon piiriin.

 

Hyvinvointiyhteiskunnan myötä on tullut uusia vaatimuksia, jotka rajoittavat ihmisen valintoja, vapaata tahtoa. Tärkein näistä on velvollisuus tehdä työtä. Työtä tekemättömät katsotaan vapaamatkustajiksi. Ajatus lienee peräisin siitä, että yhteiskunta on jakautunut kahtia: maksajiin ja tulon siirtojen saajiin. Suuri osa ihmisistä saa läpi koko elämänsä enemmän kuin maksaa veroja yms. maksuja. Toinen rajoitus vapaalle tahdolle on terveysvaatimus – kunnollisen kansalaisen pitää olla hyväkuntoinen, hyvän näköinen ja halukas muuttamaan elintapojaan annettujen ohjeiden mukaan.

 

Toisaalta onko oikein, että ihmisen liikkumatilaa rajoitetaan tarpeettomasti erilaisilla työhön, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvillä ohjeilla vain siksi, että noudattamatta jättäminen saattaa aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle. Nykynäkemyksen mukaan hyvinvointiyhteiskunnan kansalaisen tulee pitää huolta työkyvystään. Hyvään työkykyyn vaaditaan päihteiden ja haitallisten nautintoaineiden välttämistä ja kaikkien virallisten tai puolivirallisten instanssien suosituksien ja ohjeiden noudattamista. Lisäksi pitää ottaa huomioon ilmaston muutos ja muut ympäristönäkökulmat. Edellämainituista johtuen vapaan tahdon rajat ovat lähes totaalisesti kaventuneet.

 

2. Käytännöllinen. Entä jos pahat tavat alkoholi, lihan syöminen, puiden ja kynttilöiden polttaminen ja lisääntyminen ovatkin niitä, joiden avulla ihminen selviää arkipäivästä ja elämästä. Esimerkiksi alkoholin käyttöä ei näytetä saavan 'kuriin' saatavuutta rajoittamalla ja hintaa nostamalla. On ehkä vaikea tutkia sitä, miten alkoholi tulee osaksi elämää. Arvattavasti syrjäyttäminen kouluvaiheessa, mallioppiminen, hyvänolon tunne, pako todellisuudesta yms. ovat niitä asioita, jotka ovat alkoholinkäyttöön vaikuttavia tekijöitä. Kuitenkin väittäisin, että suurin syy 'epäsosiaaliselle' ja hyvinvointiyhteiskunnan vastaiselle toiminnalle on vapauden kaipuu.

 

Entä, jos puututtaisiin – väärä sana. Entä, jos muutettaisiin olosuhteita sellaisiksi, että ihmisille ei tule mieleen käyttää alkoholia tai muita päihteitä. Aamulla herätessään kansalainen näkisi edessään toiminnan täyteisen mukavan päivän ja tarttuisi innostuneesti uusiin haasteisiin. Nyt aamulla herättäessä useilla on edessään tylsä koulu- tai työpäivä, jonka kestää, kun tietää illalla tai viikonloppuna pääsevänsä kavereiden kanssa bilettämään ja juomaan päänsä täyteen.

 

Oppilaiden tukeminen maksaa, mutta jo opettajien puheissaan ja esimerkillään antamaa mallia muuttamalla saataisiin jotain vaikutuksia ilmaiseksi – sama vaikutus olisi saatavissa työpaikalla. Elämän saa mielenkiintoisemmaksi lisäämällä toimintaa ja haasteita. Tärkeässä asemassa on niin työnjohto kuin opettajatkin. Tylsistyminen (bornout) on yksi aikamme pahimpia sairauksia.

 

Alkoholilla on paljon positiivisia vaikutuksia – se kruunaa hyvän aterian ja vapauttaa keskustelun. Kuvitelkaa nuoren perheen iltaa, kun lapset on saatu nukkumaan. On sytytetty kynttilät, pöydälle nostetään pullo viiniä, on maukasta lihaa ja aikaa keskustella. Ilta saattaa jatkua kumppanin hyväilynä. Tällaisessa tilanteessa ihminen saattaa kokea olevansa onnellinen. Paradoksaalista kyllä kaikki asiat, joita nuoripari oli tekemässä olivat tavalla tai toisella epäsuotavia tai kiellettyjä. Kynttilät saattavat aiheuttaa palovaaran tai ainakin niistä tulee pienhiukkasia, jotka vievät terveyden. Alkoholijuoma on pahasta terveyden kannalta – saattaa aiheuttaa riippuvuutta tai ainakin se on moraalisesti tuomittavaa. Lihan syönti on epäeettistä, se edistää ilmastonmuutosta tai ainakin se on epäterveellistä. Liialliset hyväilyt saattavat johtaa lisääntymiskäyttäytymiseen eikä lapsen synnyttäminen ole ympäristöteko. Ihmisen onnellisuus on vastoin kaikkia säännöksiä.

 

3. Teoreettinen. Voisiko olla, että 'paheiden' aikaansaamat hyödyt olisivatkin kokonaisuutena suuremmat kuin haitat. En muista nähneeni yhtään tutkimusta, jossa olisi rehellisesti selvitetty esimerkiksi alkoholin tuottamia hyötyjä ihmisten kokemuksen tasolla – mikä olisi se lasku, jos nämä hyödyt menetettäisiin. Tällaisesta tutkimuksesta olisi hyötyä erilaisten yhteiskunnan muutosten toteuttamisessa, jotta tarpeettomat haittatekijät poistuisivat. Ihmisen elämä on kuitenkin oma eikä ole väärin tavoitella vapautta ja onnellisuutta.

 

Olisiko aika muuttaa tarkastelukulmaa. Yksittäinen ihminen ei ole keskiarvo kaikista muista, vaan yksilö omine tapoineen ja tarpeineen. Jokaisella on oma terveytensä ja jokainen saa hyvinvointinsa omalla tavallaan. Elämän laatu on yksilöllisyyden ja yhteisön lopputulos.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Virallisesti terveys ja hyvinvointi perustuu keskiarvoisen ihmisen elämiseen. Keskiarvosta poikkeaminen on kuin olisi yhteiskunnan ulkopuolella. Seuraavassa joitain keskiarvoisten ihmisten mieltymyksiä, mutta jos … Entäs jos ei voi syödä kalaa. Entäs jos ei saa alas sitä kossupulloa kerran viikossa. Entäs jos ei ole turhan (alkoholin) takia pois työstä. Entäs jos ei halua kokeilla pilven polttamista. Entäs jos ei olekaan ylipainoinen eikä pode metabolista oireyhtymää. Entäs jos ei tule onnelliseksi kuntosalilla.

Ohjeet ja yksilöllisyys ovat vahvassa ristiriidassa – jossain sivulauseessa kerrotaan mahdollisista poikkeamista. Esimerkiksi ruokasuosituksissa sanotaan, että ohjeet on tehty pääasiassa laitoskeittiöitä varten - ei kotitalouksia. Tekstistä voi päätellä, että koululaiset, työntekijät sairaat ja vanhukset ovat keskiarvon mukaisia ihmisiä – ei ihme, että koululaiset, vanhukset yms. valittavat ruoasta tai kohtelusta.

Yksilöllisyys on vaikea yleispätevien ohjeiden kannalta, mutta ei varmaankaan ylitsepääsemätön – jos olisi yritystä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Tipaton tammikuu päättyi..."

- Toden totta, näin on! Tällä kertaa muistin kaikissa käänteissä kieltäytyä alkoholijuomista. Viime vuonna "jouduin" puolenkuun paikkeilla siemaisemaan tervetulomaljasta jotain prosenttipitoista, ja siitä seurasi pitkänpuoleinen morkkis: enkö tosiaan kykene olemaan 31 päivää ilman?

Aihetta "pariskunnan kynttiläillallinen" bloggaaja käsittelee hauskasti. Kielletyt leikit - tsot tsot!

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Loistavaa pohdiskelua! Minun mielestäni Suomessa on vähän sellainen ongelma, että elämästä nautiskelu ja terve hedonismi nähdään automaattisesti pahana ja turmiollisena, vaikka nimenomaan siitä voisi löytyä ratkaisu moneen ongelmaan. Hyvä ateria, pari lasia viiniä, nautiskelu vaikkapa tähtitaivasta tuijotellen, jostain ihanasta unelmoiminen, tulevan ulkomaanmatkan suunnittelu, juustojen napostelu hömppäsarjaa telkkarista katsellessa, loraus kermaa arkiseen jauhelihakastikkeeseen, varpaankynsien lakkaaminen maanantai-iltana, lojuminen vaahtokylvyssä, aamuyöhön juhliminen ystävien kanssa, sunnuntainen loikoilu, tyttömäinen turhamaisuus, hikilenkin päälle juotu kylmä olut ja tissuttelu helteisenä kesäpäivänä purjeveneen kannella... jos niistä saa elämäänsä onnea ja iloa ja syyn tehdä niitä ei niin kivoja asioita, niin nautintojen rinnalla joku virallispönötyslaitoksen virallisterveellissuositus on vaan yksinkertaisesti ihan älyttömän väärin.

Ihmisen elämä on mielestäni silloin hyvä, kun ihminen saa elää sellaisen elämän ja sellaisilla elämäntavoilla, joista tulee onnelliseksi ja joilla ei aiheta pahaa toisille. Joku kokee olevansa terve ja hyvinvoiva levittäessään 10% rasvaa sisältävää flooraa ruisleivän päälle. Itse tykkään nautiskella ruisleipäni voin kanssa, silloin harvoin kun leipää syön. Joku tavoittelee pitkää ikää, itse ajattelen, että jos elämä on hyvä ja hauska, niin ei minua haittaa, jos kuolen 70-vuotiaana, kunhan vaan terveenä ja onnellisena saisi elää.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Kaksi käsitettä, jotka ovat tärkeitä ihmisistä puhuttaessa ovat onnellisuus ja elämän laatu. Kympaakaan ei määrittää absoluuttisesti, koska keskeistä on yksilön kokemus. Elämän olosuhteet voivat olla mitä tahansa.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Noinhan se on. Kyllä minä uskon, että terveys on ihmiselle tietynlainen onnellisuuden tae, siis jos pitää itsestään huolta, on onnellisempi. Mutta sekin, mikä on itsestään huolenpitoa, on aika subjektiivista. Toinen kokee, että on pitänyt itsestään huolta, kun vatsalihakset näkyvät, toinen (itse kuulun tähän ryhmään) kokee, että on pitänyt itsestään huolta, kun päänuppi toimii ja olo on onnellinen. Itselleni se on se tietynlainen nautiskelu, johon kuuluu esim. pitkät kävelylenkit siinä missä hyvä seura, viini, estetiikka ja ruoka.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

En kiistä terveyden merkitystä - varsinkin näin 66 vuotiaana, mutta haluan hoitaa sitä omalla tavallani. Minä tykkään hyötyliikunnasta erilaisten asioiden rakentelusta, puiden, hakkeen tekemisestä yms. Elämäntavoissa olen kohtuuden kannattaja. Tiedetilalla (on minun eläkepäivien harrastus ja työ) riittää kaikkea museon vanhojen tietokoneiden kanniskelusta, puutarhan hoitoon ja uusien asioiden kokeiluun. Kun muuta en keksi kirjoitan blogin siitä, mitä viimeksi olen ihmetellyt.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Kyllä, tarkastelukulmaa tulisi muuttaa. Mikä ihmeen ihannevaltio tai esimerkki Suomi ylipäätänsä haluaa olla maailmalle tai miksi sen tarvitsisi olla jonkun tien näyttäjä tai ylipäätään tunnettu maa terveistä kansalaisitaan tao jostain PISA menestyksestä. Onko ego todella niin mitätön, että tarvitsemme tämän kaltaisia menestyksiä, jotka eivät ole edes maailmalla mitenkään tunnettuja.

Onnellisuutta ei Suomesta tahdo enään löytyä miltään rintamalta, kaikki määriltellään rahassa tai niissä valheellisissa komiteoissa tai mietinnöissä, joita media tukee - tosin usein ristiriitaisesti mutta vastalauseita on turha esittää "THL:n tuloksia vastaan tai Itä- Suomen yliopiston tutkimuksia vastaan." = karrikoitu esimerkki

Onni on koko kansan oikeus, eikä sitä voida määritellä missään komiteoissa ja erilaisia tarkkailusäädökisiä lisäämällä. Onnen peruslähtökohta on rakkaus ja tässä tapauksessa se, että Suomen kansalainen kokee luottamusta siinä valtiossa missä asuu eli nyt Suomessa. Vastuu ja luottamus ovat avain sanoja, ja ne pitää myös näkyä tekoina. Nyt tämä kansa on mollattu täysin pilalle, lokeroimalla ja osoittamalla sormella. Ehkä se on oikein, koska jokuhan nuo kaksistaa tuonne eduskuntaan on äänestänyt !

Tiedän, että me olemme minun konteksistani käsin ( uskossa Jeesukseen Kristukseen ) kaikki mielisairaita mutta olisiko sittenkin jossain peili josta Suomikin voisi peilata itseään ja nähdä todelliset surulliset kasvonsa. En kuulu mihinkään hihhuleihin ja en kannta mitään sellaisia rajoitteita joita yleensä liitetään uskossa oleviin. En siis halua kiristää alkoholipolitiikkaa, haluan kannabiksen vapautusta, koska haluan sen ympärille pesiytyneen laajan rikollisuuden vähenevän, joka näkyy jo poliisin toiminnassakin. Ja toisena pointtina halua vähemmän holhousta ja enemmän vastuunottoa mutta sitä ei voi ottaa, jos on jo lokeroitu !!

Suomen terveydenhuolto on leikannut kaikki toimivat lääkkeet ja suosittelee niitä lääkkeitä, jotka ajavat sijoittajien etuja - ei potilaan. Unilääkkeiksi meillä määrätään skitsofreniaan tarkoitettuja lääkkeitä etc. Ravinnon terveellisyydestä tuodaan esiin teollisuuden itsensä tekemiä tutkimuksia - ylipäätänsä elämme valtavassa valheen kuplassa.

Helsingin yhtenä merkittävänä asunto - ongelman ytimenä on yksiöiden ja kaksioiden hirveät hinnat, asunnot menevät sijoittajile, jotka ovat välillisesti KELA vuokratukien suurimpia väärinkäyttäjiä. Suurena ongelmana on myös selkeä yleinen hintakupla.

Hallituksen toimet pikalainoissa ja ihmisten velkaantumiskierteessä ovat olleet täysin ponettomia, jos niitä on edes ollutkaan, ilmeisesti on monen omat sormet likaantuneet pelissä. Huonosti on mennyt myös maahanmuuttajien kotouttaminen, vaikka esimerkkejä löytyy naapurimaista. Kaikki mikä on voitu pimittää on pimitetty ja näin lietsottu vihaa - ja sitten syytetään rasismista, siis itseaihetettua rasismiako? Kyllä osittain näin.

Kuinka voisi sitten toimia kansanäänestys valtiossa, jossa kansa on sumutettu täysin pihalle omasta elämästään ? Valtiossa, jossa todellisen tiedon saanti on vaikeaa ja valtiossa, jossa ruokakauppaa ohjaa pari toimijaa ja jossa siis ei ole kilpailua ja jossa byrokratia ja kartellit kukoistavat, maassa, jossa pienyrittämistä vainotaan ja jossa nyt ajetaan säästämällä se vahäinenkin ostovoima alas siltä kansanosalta joka tähän kotimaiseen kulutukseen todella voisi vaikuttaa.

Hyvä kirjoitus, kiitos siitä.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Kuten kirjoitit - marssijärjestys menee tosiaankin niin, että ensin tulee raha ja talous, sitten byrokratia ja politiikka,kansalaiset, jos heistä on jotain hyötyä, valtaapitävien oma etu ja lopuksi kaukana jäljessä ihmisten onnellisuus ja hyvinvointi laajassa mielessä.

Käyttäjän MarkkuJohannesLikitalo kuva
Markku Likitalo
Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Olisiko aika miettiä, mikä on valtion, kunnan ja kansalaisen suhde. Pohjois-Koreassa kansalaisen on tarkoitys palvella yhteiskuntaa ja johtoa. Tämmöistä järjestelmää kutsutaan diktatuuriksi. Demokratiassa on myös diktatuuria, kun puhutaan ainoasta vaihtoehdosta. Toisaalta itsehän me halutaan olla almaisia ei asukasomistajia.

Jarmo Malinen

Eräs kolleega selitti viime viikolla minulle ideaansa "viheliäisyysindeksistä". Että kuinka on mahdollista, että Suomen kaltainen maa, jossa kaikenlaiset pisatestit ja julkisen liikenteen tyytyväisyyskyselyt osoittavat taivaallisia lukuja... niin kuinka on mahdollista, että suomalaiset ovat niinkin kyrpiintyneitä omaan elämänmuotoonsa, ja kehitysmaiden asukkailta saadaan korkeampia arvoja onnellisuusindikaattorein.

Ongelma on tietenkin siinä, että nämä pisatestit ovat hakoteille joutuneita mittareita. Ihminen on kaiken mitta, ei pisatesti. Suomalainen elämänmuoto on tuhansine sinänsä suppeasti nähtynä hyvää tarkoittavine sääntöineen ja rajoituksineen, tolppapoliiseineen, seurantajärjestelmineen, pölkkyopettajineen, hallintoannukoineen, neukkukuutioineen, ihmistenrahtausjärjestelmineen, pisteveroineen, naapurikyttääjineen, ilmastoineen ja maataloustuotteineen kerrassaan viheliäinen olotila.

Meitä ei lainkaan auta onnelliseksi se, että elämäämme säädellään standardein, jonka mukaan ilmansuodattimet on vaihdettava puolivuosittain. Ongelma on nimenomaan siinä, että järjestelmä tuottaa tasaisena virtana loukkauksia kansalaisiaan kohtaan. Tieto puhtaista ilmansuodattimista ei mitenkään pysty hyvittämään yhtäkään kansalaiseen kohdistunutta loukkausta. Ihmisen psyyke nyt vain on rakennettu niin.

Yhteiskuntia pitäisi näinollen arvottaa mittaamalla kuinka monta kertaa vuorokaudessa koko yhteiskunnan elinpiiri laajasti ymmärrettynä (alkaen pysäköintiannukoista, bussikuskeista ja pekkapuskasta, päättyen tolppapoliisien ohiajoon) loukkaa kansaista. Tämä luku olisi kansakunnan "viheliäisyysindeksi".

Ongelma on siinä, että loukkauksia tuottava systeemi on Suomessa niin "totaalinen". Totaalinen samalla tavalla kuin "totaalinen sota" on totaalinen.

Uskon, että Suomi sijoittuisi viheliäisyysindeksillä mitattaessa samoille sijoille kuin pisatestillä.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Taisin jossain aikaisemmassa blogissani ottaa kantaa onnellisuutta ja yhteisöllisyyttä hajoittaviin valvontamekanismeihin. Lyhyesti sanottuna Stasi olisi kateellinen. Yksilön elämäntavan katsominen jostain muusta viitekehyksestä antaa tulokseksi - ei noin voi elää. Toisaalta usein täytyy elää tavalla, joka herättää pahennusta. Terveys, hyvinvointi ja onnellisuus voivat toteutua monin eri tavoin.

Toimituksen poiminnat