karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Ihmisen lajityypillinen käyttäytyminen

 

Aristoteles sanoi pari tuhatta vuotta sitten, että orjuus on välttämätöntä kunnes keksitään itseään ohjaavia koneita, jotka tekevät orjien työt. Painotus on ajattelun vapaudessa työn orjuudesta.

 

Erilaiset utopiat antavat viitteitä siitä mikä on ihmisen lajille tyypillistä käyttäytymistä. Tyypillistä on sosiaalisen käyttäytymisen korostaminen. Tämä tulee esille erilaisissa ihanneyhteiskuntakuvitelmissa kuten Platonin 'Valtiossa', Mooren 'Utopiassa', tai Skinnerin 'Walden Two:ssa'. Ihanneyhteiskuntia on myös kokeiltu käytännössä - esimerkiksi Neuvostoliitto oli eräänlainen ihanneyhteiskunta.

 

Nyky-yhteiskunnassa painotetaan työn tekoa yhteiskunnan rakentumisen perustekijänä – mahdollisimman nuorena töihin ja mahdollisimman vanhana eläkkeelle. Ihmetystä aiheuttavat syrjäytyneet ja sairastuneet – miksi työ ei tarjoakkaan hyvinvointia ja onnellisuutta, ja miksi jotkut eivät löydä paikkaansa työelämässä. Mielenterveyden ongelmat ovat yksi keskeinen syy ennenaikaiselle eläkkeelle jäämiselle.

 

Tarina alkaa koulusta. Koulu ei tarjoa lapselle mahdollisuuksia omaehtoiseen opiskeluun. Opittavat asiat on palasteltu oppiaineisiin ja ne on jaettu pienempiin osiin läksyihin, joiden yhteydet toisiin palasiin on lähes täydellisesti häivytetty. Oppimisen motivaatio syntyy miellyttämisestä ja uskosta tulevaan menestykseen kun tekee läksynsä hyvin ja oikein. On kuitenkin oppilaita, useimmiten poikia, joiden aktiviteetit suuntautuvat eri tavoin ja koulutyö saattaa jäädä sivuseikaksi. On myös oppilaita, useimmiten tyttöjä, jotka ahkerasti yrittävät oppia kaiken ja saada hyviä numeroita. Koulun tarjoama maailma on kuitenkin pirstoutunut siten, että se ei tarjoa tukea näiden oppilaiden henkiselle kehitykselle ja se saattaa johtaa varhaiseen uupumukseen.

 

Toisaalta koulu on hyvää harjoitusta työelämään, jossa työt palastellaan ja työntekijästä tehdään järjestelmän osa, joka on korvattavissa koska tahansa toisella samanlaisella. Laatujärjestelmä kertoo missä prosessin osassa työ on. Kun tällaisessa ympäristössä yrittää tehdä työnsä hyvin seurauksena voi olla burn out.

 

Lajityypillisesti ihminen on sosiaalinen elän, joka viihtyy laumassa. Sen lisäksi ihminen on utelias – haluaa käyttää aivojaan ja tahtoo muokata ympäristöään. Paperille piirretty lukujärjestys tai prosessikaavio ei anna kovin paljon virikkeitä ajattelulle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle.

 

Onneksi ihminen sopeutuu helposti monenlaisiin olosuhteisiin ja monet selviävät puuduttavissakin töissä vuosikausia, jotkut jopa eläkeikään saakka. Toiset uupuvat välille saaden erilaisia oireita ja sairauksia. Korutonta kertomaa on eläkkeelle siirtymisen keski-ikä, jota pudottavat nuoret ja keski-ikäiset eläkeläiset.

 

Sosiaalisissa tilanteissa ihminen liittyy erilaisiin ryhmiin, joita johtavat ihmiset, jotka tiivistävät ja yksinkertaistavat ryhmäläisten ajatusmaailman. Ryhmistä muodostuu helposti me ja nuo -ryhmiä. Nämä ryhmät voivat syrjiä toisiaan, olla vihamielisiä. Ihmiset yksilötasolla voivat myös suhtautua vihamielisesti kaikkiin tuntemattomiin ihmisiin, esimerkiksi naapureihin. Näitä ilmiöitä on lieventänyt kulttuurin kehittyminen, joka on luonut rajoja käyttäytymiselle.

 

Ihmiselle on tyypillistä etsiä vaikuttavia virikkeitä esimerkiksi vaarallisista harrastuksista tai päihteistä. ”Pään sekoittaminen” tavalla tai toisella on hyvin yleistä. Ilmiö esiintyy myös muillakin eläimillä kuten norsuilla ja delfiineillä.

 

Jos haluamme ymmärtää syrjäytymistä, työuupumusta tai mielenterveysongelmia, niin meidän kannattaa tarkastella sosiaalista ympäristöä – antaako koulu, työ tai vapaa-aika mahdollisuuden muodostaa ystäväpiirin, joka voi toimia viiteryhmänä ja tukena yksilölle. Toiseksi kannattaa tarkastella sitä, tarjoaako koulu, työ tai vapaa-aika ajatuksellisia uteliaisuutta tyydyttäviä virikkeitä ja muodostuuko niistä hallittava kokonaisuus ihmisen kannalta. Kolmanneksi kannattaa miettiä mistä mahdolliset ongelmat esim. päihteiden käytössä johtuvat vai palautuvatko ne kahteen edelliseen. Neljänneksi millainen fyysinen ympäristö on töissä tai kotona. Vastaako se yksilön tarpeisiin myös lajityypilliseltä kannalta vai onko se pelkästään osa ”kanahäkkiä”.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Isaac Asimov ennusti 50 vuotta sitten, että "Ihmiskunta tulee kärsimään suuresti sairaudeksi muuttuvasta tylsistymisestä. Tämä sairaus leviää vuosi vuodelta yhä laajemmalle yhä voimakkaampana. Tällä tulee olemaan vakavia henkisiä, emotionaalisia ja sosiologisia seurauksia. Väitänkin, että psykiatria tulee olemaan ehdottomasti tärkein lääketieteen ala vuonna 2014."

Ennuste näyttää validilta kun katsoo mielenterveysongelmien määrää vaikkapa mielialalääkkeiden kulutuksen kautta. Näytää siltä, että nykyaikainen yhteiskunta ei tarjoa ihmisille riittäviä älyllisiä, toiminnallisia tai sosiaalisia haasteita. Burn out ja born out ovat termejä, jotka on lakaistu maton alle erilaisin toimenpitein, mutta työuupumus ja syrjäytyminen lisääntyvät Asimovin ennustuksen mukaisesti. Kysymys kuuluu tylsistetäänkö, työuuvutetaanko ja syrjäytetäänkö meidät koulun, työelämän, vapaa-ajan, kodin tai jonkin muun mekanismin avulla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jos jokaista avointa työpaikka kohden on kymmeniä työnhakijoita, niin ei ole mikään ihme, ettei kaikille työkykyisille ja -halukkaillekaan löydy työpaikka. Heistä, jotka joutuvat tekemään työt osattomaksi jätettyjenkin puolesta, monet uupuvat.
Myös nykyisin jo varsin yleiseltä näyttävä ajattelun dikotomisoituminen vaikuttaa henkiseen tylsistymiseen, johon jo tänäänkin tärmäsin tällä foorumilla eräässä kommentissa.
Työ on keskeinen ihmisen lajityypillinen toiminto. Jos robotit hoitaisivat yhteiskunnan välttämättömän työn omatoimisesti, ei ihmisen tarvitsisi edes ajatella.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Työn luonne on muuttunut. Tästä esimerkkinä Helsinki. Helsinki on asiantuntijoiden kaupunki. Noin puolessa kaikista työpaikoista palkattuna on erityisasiantuntija tai asiantuntija. En tiedä laskisiko Aristoteles asiantuntijan töitä töiksi vai olisivatko ne vapaiden miesten ajankulua. Tällä tahdon sanoa sen, että työn ja vapaa-ajan raja tuppaa hämärtymään. Tulevaisuudessa robotit tekevät yhä suuremman osan töistä ja se määrittää uudelleen vapaa-aikaa. Onko koti television katsomiskeskus vai voiko siellä tehdä muutakin?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

On totta, että työn ja vapaa-ajan raja häilyy. Vai olemmeko kaupallisten tahojen orjia kun kirjoitamme tänne ilmaiseksi ja joka sanamme seulotaan automaattien toimesta.
Minusta on huolestuttava että ajattelukin automatisoituu ja mallinnetaan yhteensopivaksi digimuotoon.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Oikeastaan pitäisi miettiä tarjoaako työ olosuhteet lajityypilliselle käyttäytymiselle.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Lajityypilliselle toiminnalle. Käyttäytyminen behavioristisen psykologian mielessä ei ole lajityypillistä toimintaa.
Ihminen suunnittelee päämääränsä päässään ennen kun toteuttaa sen.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Onhan siinä jotain nurinkurista, että kun tuo Aristoteleen toivoma tila on käytännössä lähes saavutettu, niin sepä ei kelpaakaan, vaan pitää keksimällä keksiä ihmisille uusia tarpeita, jotta talous pyörisi, ja ihmiset saataisiin työllistettyä.

Ihmisten tarpeiden pitäisi myös ohjautua niin, että ne saadaan rahallistettua. Jos lähdet naapurin kanssa kävelylle, se ei tuota kansantaloudelle mitään. Kuntosalilla käynti on jo parempi.

Ehkä Etelä-Euroopan talousongelmien yhtenä syynä onkin pohjoisen kaiken rahallistavan kulttuurin, ja etelän leppoisamman kulttuurin yhteentörmäys. Kreikassa ukot istuskelevat terassilla, ja pelailevat lautapelejä. Eihän sellainen peli vetele!

Taitaa tosin tämän kaiken rahallistavan kapitalistisen kulttuurin alkuperä kuitenkin olla Etelä-Euroopassa, nimittäin keski-ajan Italiassa, jossa pankkitoiminta, ja kahdenkertainen kirjanpito keksittiin.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

Työn korostaminen on nykyajan yhteiskunnan henki. Koskaan ennen ei kulttuurissamme työn tekeminen ole ollut yhtä vähän välttämätöntä, selviytymisen kannalta. Työ nähdään nykyään jopa velvollisuutena valtiolle: hallinnot asettavat kollektiivisia tavoitteita, joiden puolesta kaikkien on tehtävä hommia. Tämä on vastakohta vapaudelle ja sen tehtävänä on alistaa. Me ihmiset haluamme, että kaikki muut tekisivät maksimaalisen määrän töitä, mieluusti kehdosta hautaan. Me itse haluamme nauttia muiden työn hedelmistä.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Mielenkiintoinen kysymys on: miten me olemme joutuneet työkeskeiseen kulttuuriin. Onko se kristillis-marxilaista perinnettä, tulon jaon (työ/pääoma) sanelemaa vai kateutta omasta ja muiden hyvinvoinnista.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

Työkeskeisyytenä näkisin sen asian, että jos joku ei tee töitä, muut rahoittavat hänen elämänsä veroilla. Tämän seurauksena myös muita saajapuolella olevia helposti moralisoidaan ja painostetaan jne. Tulonsiirtojärjestelmä vain on tällainen, ja johtaa yksilöiden kontrollointiin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kivikaudella riitti 3-4 tuntia työntekoa,
Ihminen pyysi Jumalilta anteeksi kun metsästä tai vedestä otti ravintonsa.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen Vastaus kommenttiin #33

Luulen, että kivikaudella varsin suuri ellei suurin osa valveillaoloajasta kuului ruuan metsästämiseen ja keräilyyn :). Ainakin miespuolisella väestöllä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #48

Työaika-arvio perustuu muinaistieteilijöiden tutkimuksiin.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Astutpa pahasti harhaan tuossa,että työ nähtäisiin velvollisuutena valtioille...

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

En toki tarkoittanut, että kaikki näkisivät näin tai edes useimmat. Mutta näin hallinto haluaisi meidän ajattelevan. Tieteenkään vapaan maan ihmiset tuskin onneksi kokevat työn ainoastaan velvollisuutena valtiota kohtaan, mutta sen suuntaista painostusta varmasti koetaan. Meidän tietenkin halutaan olevan isomman koneiston osasia, yhteisen hyvän nimissä. Mm. eläkeiän korottamisten tehtävänä on pakottaa ihmisiä töihin, kyse on siis velvollisuudesta yhteisen hyvän nimissä, vapauden kustannuksella.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #29

Mikä "hallinto"?
Mehän olemme isomman koneiston osasia ja palvelemme verkkoon kytkettyinä kaupallisia tarkoitusperiä.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen Vastaus kommenttiin #34

Hallinnolla tarkoitan meihin pakkovaltaa käyttäviä toimijoita eli useimpia valtion päättäjiä ja näiden alaisuudessa olevia virkamiehiä.

Kaupallinen toiminta perustuu vapaaehtoiseen vaihdantaan. Minä palvelen kaupallisia tarkoitusperiä vain silloin kun joku kaupallinen toimija palvelee minun tarpeitani eli molemmat osapuolet koemme hyötyvämme ja suoritamme kaupan.

Käyttäjän timoalivehmas kuva
Timo Ali-Vehmas

Mikä kenellekin on työtä... Tai olisko hyvä ajatella, että KAIKKI mitä tulee tehdyksi on työtä ja sitten vain koittaa miettiä omalle kohdalleen sopivimman tavan sen tekemiseen...

Jos kaikki on työtä, niin mikään ei ole työtä... ja eikös se ollut se Aristoteleen pyrkimyskin..

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Eräs jo edesmennyt filosofi sanoi yhdessä kokouksessa, että hän on ollut siinä onnellisessa asemassa, että ei ole tehnyt päivääkään työtä. Opettamista ja tutkimuksen tekemistä hän ei pitänyt työnä. Rajaus työn ja muun välillä meni siinä tarvitseeko käyttää voimaa ja hikoilla. Ymmärtääkseni Aristoteles oli samalla kannalla. Robotit korvaavat ruumiillista työtä, mutta suurelta osin myös ei työtä.

Käyttäjän timoalivehmas kuva
Timo Ali-Vehmas

Niinpä. Ja kun lopulta olemme yhtä "vapaita" kuin Ateenan vapaat miehet, niin jäljelle jää kysymys: Onko kenelläkään kykyä ja/tai tarvetta pyrkiä johonkin ylevämpään ? Ja mikä se olisi ?

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta Vastaus kommenttiin #17

Onko vapaus sitä, että istuu sohvalla ja katsoo telkkaria - onko se lajityypillistä. Vaivummeko velttouteen? Omalta kohdaltani voisin todeta, että eläkkeelle jäänti on tuottanut paljon uusia ideoita, joita ei aikaisemmin ehtinyt miettimään tai saatikka toteuttamaan.

Käyttäjän timoalivehmas kuva
Timo Ali-Vehmas Vastaus kommenttiin #18
Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Timo:
Näin on oikein sopivaa ajatella.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

On hyväksytty, että yhteiskunnassa joku on aina tulonsiirtojen saaja ja toinen maksaja - se oh hinta ihmisarvon kunnioittamisesta. "Vapaamatkustaja" on henkilö, joka tekee paljon "työtä" ettei tarvitsisi tehdä työtä. Ehkä siitä syystä sellainen on harvinainen otus.

Työn tekeminen on byrokratian vuoksi yllättävän hankalaa. Työntekijän ei kannata ottaa vastaan työtä eikä työnantajan kannata palkata. On säännöksiä säännösten päällä. Kansalaispalkka yksinkertaistaisi kuviota - perustulo olisi taattu ja lisätienestit kannattaisivat. Ihmisen halu parempaan takaisi toimeliaisuuden.

Työnteko ei sinänsä tee ihmistä, mutta jos työpaikalla sosiaaliset suhteet ovat kunnossa ja työntekijä saa käyttää kykyjään vaihtoehto on parempi kuin työttömyys. Työttömyys,erakoituminen ja arvostuksen puute tuottavat ongelmia joillekin.

Ihminen haluaa olla hyväksytty laumassaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minusta olisi parempi jättää raha välistä pois ja jakaa suoraan perustarpeet.
Kari, sinä kun ymmärrät tietotekniikasta, mitä mieltä olet: tarvitaanko enää raha vaihdon välineenä?

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Tarvitaan. Joku mitoitussysteemi tarvitaan erilaisille töille, palveluille ja tavaroille. Selvää on kuitenkin se, että muovi korvaa rahan ennemmin kuin myöhemmin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei kaikkea tarvitse mitata. Mikä mitta raha muka on?
Facepayment on kehitteillä muovia korvaamaan.

Käyttäjän timoalivehmas kuva
Timo Ali-Vehmas

Kyllä se niin on, että kaikkea mitataan, haluttiin tai ei. Eikä mittaamisessa mitään pahaa ole. Se on vain mitta. Eri asia miten sitä tietoa, taitoa, kykyä kukakin käyttää. Ja oli sitten rahaa tai ei, niin jokin oravannahka kuitenkin keksitään... bitcoin ja aikapankit ovat hyviä esimerkkejä. Niiden osalta ei vielä ole kehitetty muita mekanismeja kuten verotus tai keinottelu.

Aseet kielletään, että ei ammuttaisi ihmisiä.
Autot kielletään, että ei ajettaisi ylinopeutta.
Viina kielletään, että ei juotaisi itseään hengiltä.
..ja listaa voi jatkaa loputtomiin.

Ei rahassakaan ongelma ole raha itsessään. Se on tarpeellinen väline.

Mutta on paljon vaativampaa määritellä ja valvoa mitä sillä voidaan tehdä.

Yhteiskunnan pitää toimia ja kehittyä, ei voida palata esihistorialliseen aikaan eikä aatteisiin.

Mutta se kiinnostava kysymys tässä keskustelussa on ollut ja on, että mitä voisimme oppia ihmisten käytäytymisestä ja kekseliäisyydestä takavuosina, jotta voitaisiin välttää tarpeettomat murheet kuten sodat, taudit ja muut tappelukset.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #40

Raha ei ole arvon mitta. Rahan nimellisarvo on aina suhteellinen.
Raha on ollut tarpeellinen väline. Nykyisin se on aivan liian kallis riesa
joka näyttä olevan esteenä kaikelle järjelliselle yhteiskunnan suunnittelulle. Tässäkin pitäisi ottaa huomioon teknisen kehityksen mahdollisuudet. Virtuaaliraha liikkuu valon nopeudella ja parhainkaan taloustieteilijä ei pysy perässä sen mittaamisessa. Eihän rahan lisäämiseen enää tarvita edes painokonetta.
Kaikkea yritetään mitata, onnellisuuttakin. Kun pyydetään ihmistä asettamaan tuntemuksiaan tai mielipiteitään jollekin näennäisasteikolle se ei mittaa yhtikäs mitään.

Käyttäjän timoalivehmas kuva
Timo Ali-Vehmas Vastaus kommenttiin #43

On hyvä kysymys kumpi on suhteellista, raha vai arvo.

Jos sinulla on vaikkapa peruna. Sen arvo on paljon suurempi, jos on nälkä kuin jos ei ole. Rahalla mitattuna perunan arvo on sitten 0.01 Euroa tai 1 Euroa, riippuen nälän määrästä.

Ei raha ole ongelma. Erilaiset arvostukset voivat olla.

Olen kyllä sitä mieltä, että haukut väärää puuta kun puhut rahasta tai mittaamisesta tässä yhteydessä.

Eikä kukaan pakota ketään mittaamaan mitään. Meistä jokainen vain tekee niin. Minä en ollenkaan ymmärrä miksi syytetään mittaamista tai rahaa... Ongelmat ovat ihmisissä itsessään ja heidän kokemissaan arvoissa, arvostuksissa... ja viime peleissä nälän määrässä. Jos ei ole nälkä, joko fyysinen tai henkinen, ei millään mittaamisella ole mitään väliä.

Jos muut ihmiset haluavat mitata tai olla mittaamatta, niin mitä se sinua tai minua liikuttaa ?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #46

Taitaa mennä vähän inttäämiseksi, mutta joka käänteessä tule esiin että nimenomaan raha on ongelma nykymaailmassa.
Totta hitossa on erilaisia arvostuksia. Kuitenkin jostain perusarvoista voi sopia ja laittaa tärkeysjärjestykseen.
Ongelma on myös suhteellisuudentajun puuttuminen.
Raha ON valtasuhde.
Rahan nimellisarvo määräytyy aina suhteessa johonkin esim. toiseen valuuttaan.
Rahalla sinänsä ei ole mitään arvoa.
Koko ajanhan meitä pakotetaan mittailemaan esim. kilpailukykyjämme. Minulle tällä hetkellä hyvinkin ajankohtaista läheisen henkilön juuri jäätyä työttömäksi. Se liikuttaa erittäin paljon minuakin.
Mutta olen tarkka käyttämieni käsitteiden suhteen: mittaaminen ei ole arvioinnin synonyymi.

Käyttäjän timoalivehmas kuva
Timo Ali-Vehmas Vastaus kommenttiin #47

Menee inttämiseksi.

Mutta sanon nyt vielä että ei se silti ole raha, jossa se ongelma on. Vaihda tilalle "peruna" ja katso mitä sillä voidaan tehdä. Ja jos haluat, niin ehkä kannataa katsoa raaka-ainepörssien futuurilistoja elintarvikkseista. Ei niissä ole "rahalla" mitään tekemistä.

Ongelma ymmärtääkseni on siinä, että et hyväksyä kaupankäyntiä ollenkaan. Osuinko edes lähelle oikeaa ?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Luin jokin aika sitten, että kehitteillä on maksutapa joka käyttää kasvojentunnistusta. En minä ole sellaista suosittelemassa.

http://buimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/157599-pu...

Käyttäjän timoalivehmas kuva
Timo Ali-Vehmas Vastaus kommenttiin #41

Kyllä. Mutta tässä on siis kyse tunnistamisesta, identiteetistä. Siinä ei oteta kantaa siihen, mihin sitä voi käyttää.. Maksamiseen myös. Mutta se voi toimia identifikaationa ihan mihin vain. Ihan sama onko se kasvot, silmän iris, sormenjäljet, tai ajokortti jossa on kuva.

Ei pidä sekottaa rahaa periaatteelisena välineenä sen avulla tehtäviin toimenpiteisiin. Tästä sekaannuksesta on niin usein kysymys myös monessa muussa asiassa.

Siksi juuri tätä keskustelua on välillä niin turhauttavaa käydä kun yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä ja kolmas siitä, onko aita edes tarpeellinen.

Ehkä pitäisi ensi sopia, että keskustellaan periaatteista, mihin pyritään ja vasta kun siitä on selvyys, annetaan vaikka insinöörien tms. keksiä parhaat tekniset temput päämäärään pääsemiseksi. Väline on aina vain väline. Ongelmat syntyvät, kun ei ole mietitty mitä oikein halutaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #42

En ole sekoittanut kasvojentunnistusta maksutapana rahaan. Muovikorttikaan ei ole raha vaan maksutapa.
Viimeisestä kappaleestasi olen sama mieltä. Ongelmana onkin, että kaiken suunnittelun tarkoitukseksi on muodostunut rahan haaliminen. Välineestä on tullut tavoite ja este.
Pitäisi vähän funtsi mitä tarvitaan, mikä on järkevää ja mielekästä.
Onko pakko, että jokainen mummoihminenkin opiskellee jokaikisen maksupäätteen erikseen?
Minäkin, joka en harrasta shoppailua laskin, että yhdellä ostosreissulla jouduin opettelemaan viisi eriaista maksupäätettä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #42

Viittasin nimenomaan kehitteillä olevaan maksutapaan jossa käytetään hyväksi kasvojentunnistusta. "Facepayment" on kai nimitys jota olen sille itse keksinyt joten sillä lienee turhaa hakea ko. projektia netistä.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Arvokkaiden asioiden keräily taitaa olla ihmisen lajityypillinen piirre. Rahan keräilyllä voi korvata erilaisen tavaran keräilyn, koska rahalla voi ostaa mitä tarvitsee. Rahan arvo riippuu vaihtosuhteista - siis siitä mitä sillä voi ostaa.

Apinat oppivat keräämään, ansaitsemaan pelimerkkejä, kun niillä voi vaihtaa banaaneja. Pelimerkkien vaihtoarvo tulee siitä, että ne ovat arvokkaita "ostettaessa" banaaneja.

Toimituksen poiminnat