karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Aikuisten osaamistestit (PIAAC 2012) ja vanhukset

 

Keskeisenä puutteena aikuisten suomalaisten osaamisessa olivat tietojenkäsittelytaidot. Nämä puutteet koskevat erityisesti ikääntyneitä ihmisiä. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että suuri osa vanhempaa väkeä elää digitaalisen yhteiskunnan ulkopuolella.

 

Puutteet tietojenkäsittelytaidoissa ovat muuttuneet yritysten ja yhteiskunnan ongelmista yksilöiden ongelmiksi. Esimerkiksi pankit ovat vähentäneet henkilökuntaa ja sitä myöten palveluita – sama pätee verottajaan yms. yhteiskunnan palveluihin. Valinta on tietoinen - tavoitteena toiminnan yksinkertaistaminen ja säästöt. Yksittäisestä kansalaisesta saattaa tuntuu epäoikeudenmukaiselta siirtää ongelmat ihmisille.

 

Vähintä mitä voisi odottaa säästöjä tekeviltä yrityksiltä ja yhteisöiltä olisi uusien palvelujen ulkopuolelle jäävien kouluttaminen digitaalisten palveluiden käyttäjiksi. Koulutuksen sijasta käytetään kuitenkin keppiä – vähennetään palveluja ja nostetaan hintaa. Ilmeisesti ajatellaan, että kun vanhanaikaisten palvelujen saatavuus vähenee ja hinta kasvaa, niin motivaatio uusien itsepalveluiden käyttöön lisääntyy. Pelkkä motivaatio ei riitä, koska monelle oppiminen on kiven takana kotipaikasta, fyysisistä ominaisuuksista ja vieläpä tekniikan ongelmista johtuen.

 

Kansalaisopistot ympäri Suomea järjestävät tietotekniikan opintoja. Valitettavasti on vain niin, että monessa oppilaitoksessa seniori-ikäiset on unohdettu. Työvoimahallinto painostaa järjestämään kursseja ”putoajille” - suoritetaan ATK-ajokortteja ynnä muuta, josta ei juurikaan ole hyötyä ikäihmisille. Opetussuunnittelun lisäksi oikeanlaisen opetuksen esteenä ovat kuntien ATK-keskukset, jotka ovat määritelleet opiskelukoneiden tietoturvan sellaiseksi, että seniori-ikäisten tarvitsemien keskeisten ohjelmistojen käyttö on estetty. Tällaisia ovat erilaiset sosiaalisten medioiden ohjelmistot.

 

Ikäihmisten ATK-opetuksen pedagogiikka on arvailujen varassa. Puuttuu tietoa siitä, mikä ikäihmisiä motivoi ja mitä he tarvitsevat. Lisäksi on epäselvää, millä perusteella ikäihmisen tulisi valita tietokone itselleen. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa myyjä myy laitteen, joka täyttää hänen katetavoitettaan. Minkälaisia sovelluksia pitäisi hankkia - ja taas myyjä myy samalla perusteella ohjelmistoja. Seurauksena on kallis järjestelmä, joka ei palvele käyttäjäänsä – seurauksena on se, että sinne se sitten unohdetaan ”keittiön hyllylle”.

 

Tiedetila ja Sastamalan Opisto ovat Suomesta mukana EU:n Grundtvig oppimiskumppanuushankkeessa nimeltä Mobile 50+-. Muut maat hankkeessa mukana ovat Liettua, Ruotsi, Saksa ja Turkki. Hankkeessa keskitytään ikäihmisten tietokoneongelmiin. Toimintamenetelmiä ovat kurssien järjestäminen, klinikkatyöskentely ja tutkimustyö. Tavoitteena on miettiä kokonaisvaltaisesti ikäihmisen tarpeita ja jakaa hyviä ajatuksia, siitä miten seniori-ikäiset saadaan mukaan digitaaliseen maailmaan.

 

Ikäihmisen tietokone voi olla tabletti, kannettava, pöytäkone tai näistä joku muunnelma. Lähtökohtana ovat fyysiset kyvyt ja aikaisemmat oppimiskokemukset. Kovin pientä laitetta ei kannata hankkia, jos näössä on ongelmia tai jos näppäimistö ei ole tuttu niin kannattaa harkita kosketusnäyttöä.

 

Kaiken perustana on kuitenkin oppimismotivaatio. Seniorille ei kannata opettaa asioita, joille ei ole välitöntä käyttöä. On tärkeää esitellä tietokoneen käytön mahdollisuuksia ja liittää ne sitten oppijan elämäntilanteeseen. Esimerkiksi lapsenlapsi Uudessa Seelannissa motivoi ilmaisen puhelinohjelman käyttäjäksi.

 

Tietokoneen hankkiminen on halpa tai kallis sijoitus – riippuu siitä ketä käyttää asiantuntijana ja mitä haluaa. Nettiyhteyden saa halvimmillaan vähän yli 10 eurolla kuukaudessa – jos hankkii mokkulan tai vastaavan ratkaisun. Maksu on samaa luokkaa kuin parin laskun maksaminen pankissa tiskillä. Kiinteisiin yhteyksiin ja niihin liittyviin paveluihin saa helposti käytettyä 100 euroa kuukaudessa. Useimpien ikäihmisten tarpeisiin riittää mokkulayhteys. Internetti, sähköposti, sosiaalisen median ohjelmat (Facebook), puhelinohjelmat (Skype), Ylen Areena yms. palvelut toimivat yleensä moitteettomasti.

 

Tietokoneen saa halvimmillaan 100 eurolla. Sellaisia ovat perustabletit ja käytetyt pöytäkoneet ja käytetyt kannettavat. Asentamalla käytettyyn tietokoneeseen esim. Ubuntu, niin siitä saadaan varsin toimiva järjestelmä. Tällainen toiminta vaatii kuitenkin klinikkatyyppistä tukea, jota voisi olla tarjolla mm. kansalaisopistoissa. Tietokoneesta voi myös joutua maksamaan paljon, jos ei käytä omaa harkintaa.

 

Lopuksi ehdottaisin, että jokaiselle eläkkeelle jäävälle annettaisiin läksiäislahjaksi tietokone sillä ehdolla, että lahjan vastaanottaja opettelee käyttämään tietokonettaan esimerkiksi osallistumalla kansalaisopiston kurssille. Kunta tai kirkko voisi lahjoittaa 70-vuotiaalle tietokoneen vastaavin ehdoin. Aktiivinen tietokoneen käyttäjyys ikäihmisillä vähentää syrjäytymistä, lisää sosiaalisia suhteita, mahdollistaa ystäväpiirin säilyttämisen, toimii turvapalveluna, vähentää yhteiskunnallisen tuen tarvetta – kaiken kaikkiaan parantaa elämisen laatua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Ikäihmisten tietokoneiden käyttöä tai käytön osaamattomuutta pidetään ongelmana. Päivittely lähtee yritysten ja yhteiskunnan tarpeista kun oikeasti osaamattomuutta pitäisi tarkastella asiaa vanhojen ihmisten näkökulmasta.

Elämänlaatu on avain käsite, joka pitäisi olla ohjaamassa ikäihmisiin suuntautunutta toimintaa - mitä parannuksia elämäänsä saa, kun osaa käyttää tietokonetta. Pitäisi kysyä, miksi ikäihmisen tarvitsee osata tietoyhteiskuntataitoja. Miten elämän laatu paranee.

Toimituksen poiminnat