karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Virtuaaliopetuksesta ja opiskelusta sekä etäopetuksesta

Minua on pyydetty puhumaan etä- ja virtuaaliopetuksesta. Allaolevaan kirjoitin oman näkemykseni ja vähän historiaa. Auttakaa kommentoimalla ja kertomalla omia kokemuksia.

 

Virtuaaliopetuksen ideana on mahdollistaa opiskelu ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Etäopetuksessa opettajan ja oppijoiden ei tarvitse olla läsnä tietyssä tilassa, vaan opiskelupaikan voi valita vapaasti. Molemmat opiskelumuodot ovat koko lailla tekniikka riippuvaisia.

 

 

Virtuaali- ja etäopetuksen filosofiaa ja pedagogiikkaa

 

 

Virtuaali- ja etäopetus eivät ole pelkästään teknologioita, vaan ne ovat uusi tapa lähestyä kasvamista ja oppimista. Painopiste siirtyy opettajasta oppijaan. Uusia käsitteitä ovat itseohjautuvuus, itsereflektio, metakognitio tai sisäinen motivaatio. Oppijalla täytyy olla henkisiä välineitä opiskella, tarkastella omaa oppimistaan ja omaa käytöstään sekä kyky arvioida sitä, mikä tuli opittua ja mikä jäi oppimatta sekä riittävä motivaatio opintojen suorittamiseen.

 

Oppimisen paradigman muutos behavioristisesta kognitiivis-konstruktiiviseen antaa opettajalle välineitä ymmärtää niitä muutoksia, joita oppimisympäristöissä tapahtuu – kuitenkin poissulkematta muita lähestymistapoja.

 

Uudet välineet, uudet oppimisen muodot vaativat opettajalta oman ajattelun muutosta. Tarvitaan omaa uutta kasvatusfilosofiaa ja pedagogiikkaa.

 

Olen tiivistänyt oman näkemykseni neljään lauseeseen:

  1. Kasvattaminen ei ole välttämätöntä, mutta kasvaminen on?

  2. Opettaminen ei ole välttämätöntä, mutta oppiminen on?

  3. Kuri ja auktoriteetti eivät ole välttämätöntä, mutta vastuu omasta kasvamisesta ja oppimisesta on?

  4. Ohjeiden mukaan tekeminen ei ole välttämätöntä, mutta luova onnistuminen on?

Minun kasvatusfilosofiani ei tarkoita sitä, että kasvattaja tai opettaja hylättäisiin, vaan sitä, että heidän roolinsa muuttuu – palataan tavallaan Sokraten menetelmiin – asioiden ihmettelemiseen ja kyseenalaistamiseen. Tietokoneelta saadun ”tiedon” vaarana on opittujen asioiden totena pitäminen. On hyvä muistaa, että jokainen kurssi ja jokainen oppikirja on vain yksi näkemys käsiteltävistä asioista. Opettajan tehtävänä on saada aikaan keskustelu joko face to face tai keskustelufoorumilla oppimisalustalla.



Virtuaali- ja etäopetus ”välineurheilua”



Virtuaaliopetuksessa opettajan läsnäolo ei ole välttämätön - oppimateriaali sinänsä ohjaa opiskelijaa. Tässä mielessä kirjan lukemista voi pitää virtuaalioppimisena. Toisaalta voi miettiä sitä, että mikä on kirjan funktio – viihde vai oppiminen. Kirjan massajakelun ja voi katsoa alkaneen siitä, kun Gutenberg keksi painokoneen vuonna 1436. Gutenbergin kirjapainossa painettiin raamattuja ja niiden tarkoitus oli opetuksellinen, mutta siellä painettiin myös hömppää, kuten runoja.

Kirja vakiinnutti nopeasti asemansa opetuksen apuvälineenä. Ensimmäinen opiskelumetodi oli ulkoluku. Behaviorismin myötä 1960-luvulla kehitettiin ns. ohjelmoituja kirjoja, joihin malli oli saatu 50-luvun opetuskoneista. Opetuskoneissa esitettiin kysymys, johon opiskelijan piti vastata valitsemalla vaihtoehdoista oikea vastaus. Kone antoi palautteen välittömästi. Ohjelmoidussa kirjassa lukija tarkisti vastauksensa kääntämällä sivua ja sai samalla uuden ongelman ratkaistavaksi.

Nykyisenä kognitiivis-konstruktivistisena aika on alettu kiinnittää huomiota sisällön ymmärtämiseen ja siihen, että oppija pystyy arvioimaan sen minkä hän ymmärtää luetusta ja mitä ei.

Mikrotietokoneiden tulo 1970-luvun lopulla toi uusia ulottuvuuksia. Ne poistivat monia oppimiskoneisiin liittyviä rajoituksia. Opetusohjelmia voitiin haarauttaa - huonosti opittuja asioita voitiin kerrata. Lupaukset olivat suuria, samoin visiot, mutta ei päästy irti paikasta – opettajasta ehkä. Opetusohjelmia tuli jossain määrin käyttöön. BBC kehitteli oman tietokoneen 1970-luvun lopussa. Sille oli myös opetusmateriaaleja joita jaeltiin radio-ohjelmien välityksellä. Samoihin aikoihin ruotsalaisten ABC80 levisi kouluihin. Unelma opettajattomasta opetuksesta hautautui sillä kertaa eikä vieläkään suurimmalla osalla opettajia ei ole hajuakaan siitä miten hyödyntää tietokoneita omassa oppilaitoksessaan. Tietokonetaitoja on, mutta pedagogiikkaa puuttuu.

Uusi lupaus saatiin 1990-luvun alussa internetin muodossa. Opetuskoneet ja mikrotietokoneet olivat paikkaan sidottuja. Internet oli riippumaton paikasta. Samat järjestelmät toimivat kotona, koulussa tai vaikkapa lomamatkalla.



Etäopetuksen historiaa



Etäopetuksen pohjana olivat aluksi kirjat. Lutherin tavoitteena oli opettaa kirjoituksillaan kansalle kristinuskoa. Sigmund Freud kirjoitti kirjansa 'Johdatus psykoanalyysiin' luentojen muotoon – ajatuksena päästää mahdollisimman moni mukaan luennoille. Ilmari Jäämaa on kirjoittanut 'Nuorten kokeilijoiden ja kesijöiden kirjan' 1940 luvulla sukulaispojalle lähetettyjen kirjeiden muotoon – ehkä nämä kirjeet oli myös lähetetty.

Ensimmäisiä varsinaisia etäoppilaitoksia olivat kirjeopistot, kuten Kansanvalistusseuran kirjeopisto. Opistosta tuli opintokirje ja kun se oli opiskeltu ja vastaukset lähetetty, niin tuli uusi kirje jne.

Teknologisesti toteutettuja ensimmäisiä etäopetuksia olivat ns. puhelinopetukset. Opettaja oli omassa toimistossaan tai luokassaan ja piti luentoa puhelimen välityksellä useammalle ryhmälle. Menettely mahdollisti myös kommunikaation ryhmistä opettajalle. Opiskelijoiden suuri määrä ja usein huonot yhteydet haittasivat todellisen kommunikaation syntyä. Ennen kaikkea suurin ongelma oli paikkasidonnaisuus.



Internet mahdollistaa virtuaali- ja etäopetuksen



Internetin vahvuus on siinä, että se välittää ”paketteja” nopeasti ja luotettavasti vaikka mihin maailman kolkkaan. Näihin paketteihin voi tallentaa sisällöksi biteiksi muutettua tietoa monessa eri muodossa. Siellä voi olla tekstiä, kuvia, puhetta, videoita, lukuja yms.

Internetin mahtava tiedonvälityskyky tekee siitä erinomaisen välineen järjestää opetusta ja tarjota oppimismahdollisuuksia. Sovelluksia voi olla millä tahansa ja missä tahansa maapallolla olevalla tietokoneella, joka on kytketty internettiin. Sieltä ne ovat sitten kaikkien käyttöluvan saaneiden toteutettavissa.

Virtuaaliopetuksessa opiskelija työskentelee oppimisalustalla esimerkiksi Moodlessa. Sinne on tallennettu opiskeltavat opinto-ohjelmat, kurssit, opintomateriaali, kuvia yms. Sinne voi palauttaa oppimistehtävät ja siellä voi keskustella erilaisilla foorumeilla opintoihin liittyvistä asioista – tarvittaessa opintojen ohjaaja tuutori auttaa tehtävien tekemisessä. Sosiaalista kanssakäymistä voi toteuttaa chattailemalla erityisellä kahvila alueella.

Oppimisalusta on kattava helposti hallinnoitava ja edullinen tapa toteuttaa virtuaaliopetusta. Ongelmana on, että siitä tulee helposti kankea ja byrokraattinen.

Toinen tapa koota virtuaalinen oppimisympäristö on koota joukko vapaasti tarjolla olevia sosiaalisen media palveluita palvelemaan oppimista. Tällaisia ovat esimerkiksi Facebook, Twitter, blogit kuten Blogspot ja Wordpress, kuvapalvelut kuten Picasa tai Instagram sekä pilvipalvelut, jotka tarjoavat perus toimistosovellukset ja levytilaa käyttöön. Virtuaalisen oppimisympäristön voi luoda kymmenillä eri tavoilla. Parhaiten se luonnistuu yhdessä opintoryhmän kanssa.

Etäopetuksen välineet ovat osittain samoja. Oppimateriaalit täytyy tallentaa jonnekin ja oppimisalustat tai blogit tarjoavat hyvän mahdollisuuden. Etäopetuksessa keskeisenä on opetuksen tuottaminen siten, että opiskelijat voivat saada sen käyttöönsä reaaliajassa tai joskus myöhemmin.

Adobe Connect Pro on paljon käytetty etäopetusohjelmisto. Sen avulla voi välittää videokuvaa, ääntä, Powerpoint-esityksiä, pikaviestejä yms. Se on kokonaisuus, joka tarjoaa hyvän etäopetusympäristön. Rajoitteena on hallinnointi ja kalliit lisenssimaksut.

Etäopetuspaketin voi myös koota käyttäen ilmaisia ohjelmia kuten Skype tai Hangout. Pikaviestien välittäminen sujuu perusversiolla esitysgrafiikan näyttämiseen tarvitaan lisäohjelma. Oppimateriaalin voi tallentaa johonkin blogijärjestelmään tai pilvipalvelun kiintolevylle.

Puhelinohjelmat toimivat myös erinomaisesti pari- tai pienryhmätyöskentelyn apuna. Muokattava teksti voi olla osallistujien koneilla ja keskusteluyhteys antaa mahdollisuuden neuvotteluun.

Etä- ja virtuaaliopetusta voi toteuttaa myös virtuaalimaailmoissa kuten Second Life. Siellä on tiloja joissa voi pitää yleisöluentoja, voi vierailla museoissa, kirkoissa tai vaikkapa pitää syntymäpäiviä. Virtuaalimaailmoja on rakennettu myös opettamaan työtehtävien tekemistä.



Opettajan ja oppijan välinen kontakti



Virtuaaliopiskelu mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman tavan opiskella. Ongelmana on oikean palautteen saaminen – täytyy muistaa, että ihminen ei opi ilman palautetta. Virtuaalisesti oppiminen on usein asioiden toistoa ei sovellusta eikä sisäistämistä. Opettajalla on näissä prosesseissa tärkeä tehtävä täydentää oppimiseen jääneitä aukkoja ja kumota harhakäsityksiä.

Etäopiskelussa opettajan ja oppijan välinen kontakti syntyy tekniikan välityksellä ja se mahdollistaa luontevan tavan saada palautetta.

Etä- tai virtuaaliopinnot vaativat aina pienen määrän kasvokkain tapahtuvia istuntoja tai yksilöohjausta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Opettajana minusta tuntuu kummalliselta, että viimeisen 50 vuoden aikana on ollut haave päästä eroon opettajasta. Opettaminen on haluttu ulkoistaa teknisille laitteille tai jollekin muulle systeemille.

Kirjeopistot ovat vielä vanhempi keksintö ja se antaa myös vihjeen miksi omatoimista opiskelua - opiskelu täytyy irroittaa ajasta ja paikasta. Mutta jos opettaja on käytettävissä miksi siitä pitäisi päästä eroon?

On kehitetty oppimiskoneita, ohjelmoituja kirjoja, mikrotietokoneohjelmia, internet-järjestelmiä jne. Mitä ne tarjoavat enemmän - mikä on lisäarvo? Tiedon omatoiminen laajentaminen mahdollistuu - voidaan oppia muutakin kuin opetettavassa kirjassa on.

Entä, jos de on se kirja, joka orjuuttaa - vapaus oppia puuttuu. Siinäpä se vapaus oppia puuttuu, mutta eikö opettaja voi tuoda uusia näkökulmia? Tuoko?

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Opettaminen on haluttu ulkoistaa ulkoisille medioille kirjoitustaidon synnystä alkaen. Enää meidän ei tarvitse käydä istumassa kuulemassa Sokrateen viisaita opetuksia Ateenan toreilla, kun voimme lukea opetukset kirjasta. Perhanan opettaja meni kuolemaankin.

Näkisin, että lähiopetusta ylläpidetään usein vain perinteen vuoksi, ja jotta opettajat saisivat leipää. Toki sosiaalinen oppimistilanne voi tehdä opiskelun mielekkäämmäksi kuin yksin kirjojen parissa puurtaminen, ja samoin se antaa opettajalle tilaisuuden harjoittaa sosiaalisia opetustaitojaan. En silti näkisi näitä välttämättömyyksinä itse oppimisen kannalta ja ne voidaan ehkä korvata siinä miten opittua sitten sovelletaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Siinä vaiheessa, kun vetin kautta tapahtuva opiskelu tuo mukaan yhtäaikaisen kuvan ja kaikkien äänet ja mahdollisuuden kommunikoida vuorovaikutteisesti, niin eiköhön se vastaa paikalla tapahtuvaa vuorovaikutustilannetta. Tieetysti vielä niin, että jokainen voi istua omalla mielituolillaan, nähdä toistensa kasvot toisin kuin koulussa usein vielä. Ryhmäkokokin voi olla sopivampi, ehkä?

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta Vastaus kommenttiin #5

Kyllä se toimii nykyäänkin (etäopetus) melko hyvin. Esimerkiksi Sastamalan Opistossa voi kuka tahansa missä tahansa tulla kielikurssille.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Perinteet ovat vahvat opettamisessa. Muistan kun olin vuosikymmeni sitten mukana työryhmässä, jossa suunniteltiin uutta opettajankoulutusta. Hahmoteltiin ihanteellinen kokoonpano, mutta sitten tuli hallinnon edustaja, joka sanoi, että näille ja näille lehtoreille pitää saada töitä. Uudistuksesta tuli vanhalle järjestelmälle uusia nimiä. Ehkä asiat ovat nykyään toisin tai sitten ei.

Ulkoistamisessa on vaaransa 80-luvun alussa opetuksen kehittymistä ohjasivat tietokonekauppiaat.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Korostaisin etäopiskelun oppimisalustojen valinnassa avoimuutta ja järjestelmäriippumattomuutta. Koulujen rooliin ei sovi antaa yhdelle yritykselle monopoliasemaa siihen mitä välineitä kaikki opiskelijat käyttävät. On huomioitava myös ohjelmistojen järjestelmäriippuvuudet. Jos tarvittava sovellus löytyy vain Windowsille tai iOS:lle, päätetään samalla täytyykö kaikkien suomalaisten oppilaiden ostaa Windows-PC, Mac tai iPad ja siten sitoutua toimittajan asiakkaaksi ainakin koko opintojensa ajaksi.

Vaikka opintomateriaalin hankkimisessa on perinteisessäkin opiskelussa aina joitain toimittajariippuvuuksia, kuten oppikirjan tekijä, virtuaaliopetuksessa sidonnaisuudet voivat mennä paljon pidemmälle.

Yksityiset yhteisöpalvelut kuten Facebook voivat olla hankalia opiskelijoiden oikeuksien, kuten yksityisyyden ja tekijänoikeuksien, kannalta. On esimerkiksi kysyttävä, voiko koulu velvoittaa opiskelijaa luovuttamaan tekijänoikeuksiaan tuotantoonsa sosiaalisen median palveluntuottajalle.

PS. Siinä kirjoittaessa on mahdollista tehdä muitakin tekstimuotoiluja kuin vain rivinvaihtoja. Tekstiä jossa rivinvaihtoja on käytetty korostamiseen on aika rasittavaa lukea.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Silloin kun vielä olin töissä kansalaisopistolla painotin tietokone ja etäopetuksessa asioita, jotka olivat kaikkien kansalaisten hankittavissa ja käytettävissä. Esimerkiksi on turha opettaa seniori-ikäisille Photoshoppia - jos he eivät pysty ostamaan sitä. Sama pätee koulun hankintoihin - perheiden pitää pystyä hankkimaan vastaavia.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olen tutustunut etäopiskeluun sekä omakohtaisesti että nyt lapsenlapseni kautta. Suoritin aikuiskoulutuksen appron työssä ollessani. Osa opetukesta tapahtui työpaikalla, mutta osa tapahtui melko alkeellisesti silloin verkon kautta käytävän keskustelun kautta ja muiden materiaaleja seuraten. Myös HTML-kurssin kävin verkon kautta. Se oli verkko-koulutusta, edistyneempää kuin tuo aikuiskoulutus, koska tapahtui hieman myöhemmin.
Toissapäivänä seurasin verkon kautta lukiota aloittelevaa lapsenlastani. Hän tuskaili filosofian kurssin kanssa, kun oli valinnut sen aivan alkuun oppiaineeksi. Aloittava lukiolainen, jolla ei ole minkäänlaista tukea opiskeluun ja opinto-ohjelman laatimiseen, vaatisi apua enemmän kuin mitä hän oli saanut.

Ihmettelin tuota filosofia valintaa.

Opettaja oli jo ehtinyt kysyä missä hänen esseensä viipyy. Hänen piti kirjoittaa essee siitä mitä filosofia on antanut nyky-yhteiskunnalle. Jotakin sinnepäin aihe oli. Monelle aikuisellekin varmasti melkoista pohtimista tuottava aihe. Hän oli lukenut kurssikirjansa, jossa oli Hegelit, Kantit, Plaatonit, Locket ym antiikin ym vanhat filosofit. Tartuimme aiheeseen Suomalaisten nykyfilosofien nimien kautta. Jo alkoi "lyyti" kirjoittaa. Hän sai esseensä tehtyä, mutta kelpaako se opettajalle. Mikä on opettajan tapa ajatella ja mikä on hänen odotuksensa noinkin vähällä ohjeistuksella? Kun aloitta opiskeluja pitäisi olla enemmän ohjeistusta, vaikka tekniikka olisi kuinka hyvin hallussa. Kysehän on sisällöistä ja niiden sisäistämisestä ja vaikeammassa aiheessa on turha odottaa viikossa parissa kirjan lukemista ja opittavan asian täydellistä sisäistämistä ja sen pohjalta vielä upean esseen syntymistä. Katsotaan mitä opettaja jatkossa tuumaa.

Kurssi olisi ollut hylätty ellei hän olisi esseetään saanut kasaan. Liian nopeasti vaikea aihe, niin kyllä into laskee ja hermostuttaa turhaan.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Ehkä rima oli itsellä myös liian korkealla. Olen joskus käyttänyt liian vaikeita harjoituksia opettamaan kokonaisuuksien ja pääasioiden löytämistä - ei ehdi tututustua pikkuasioihin. Se kyllä vaatii hyvän ohjeistuksen esim. miten saadaan kahdessa tunnissa selville mitä 200 sivuinen kirja pitää sisällään.

K Veikko

> huomiota sisällön ymmärtämiseen ja siihen,
> että oppija pystyy arvioimaan sen minkä hän
> ymmärtää luetusta ja mitä ei

Parhaat opetusohjelmat osaavat tunnistaa oppilaan ongelman. Sen käsitteen ymmärtämättömyyden tai väärään ratkaisuun johtaneen tiedon puuttumisen, joka johti valittuun väärään vastaukseen.

Tällainen ohjelma osaa antaa uuden tehtävän, joka opettaa ymmärtämään tuon puuttuvan tiedon palasen, edetäkseen jälleen "tasonsa mukaisesti".

    Opetusohjelma parhaimmillaan pystyy opettajaa nopeammin ja halvemmalla hahmottamaan oppimistarpeen.

Opettajan tehtävä muuttuu enemmän meta-ongelmien hahmottamiseksi ja ymmärtämiseksi. Kaikki eivät tähän pysty, mutta onhan opettajien määrällinen tarvekin huomattavasti pienempi.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Meta-ongelmalla tarkoitat varmaan sitä, että tarkastellaan oppimisprosessia varsinaisen opettamisen sijasta. Itse nostaisin yhdeksi metaongelmaksi sen miten oppija ja opettaja pystyvät arvioimaan opittavan asian oikeellisuutta, puolueellisuutta tai sitoutuneisuutta.

Asioiden oppiminen on varmaan tehokkaampaa hyvien ohjelmien avulla, mutta se vaatii oppijalta kykyä tarkastelle omaa oppimistaan ja sisältöjen merkitystä.

Käyttäjän kiravuo kuva
Timo Kiravuo

Itselleni yliopisto-opettajana aukesi ura, kun tajusin että tehtäväni ei ole opettaa, vaan aiheuttaa oppimista. Ts. on aivan sama mitä minä teen ja mitä metodeita käytän, kunhan ihmiset oppivat.

Toinen oivallus oli se, että nippelijuttujen painaminen muistiin ei ole olennaista, koska ne voi aina tarkistaa verkosta, mutta kokonaisuuksien ymmärtäminen on tärkeää, oman alan merkittävät mallit ja käsitteet on hallittava, jotta ne yksityiskohdat voi ripustaa struktuuriin.

Olen nyt tauolla, mutta kun palaan kuvioihin, aion käydä verkko-opetuksen kimppuun, esim. pohtimalla voisiko luennon tietosisällön videoida (ajallisesti noin kolmannekseen luennon pituudesta) ja antaa etukäteen katsottavaksi, luennolla sitten avattaisi asiaa ja keskusteltaisi merkityksistä. Luennon monologisuus siis vähenisi. Tietoverkkoja on toki jo hyödynnetty opetuksessa neljännesvuosisadan ajan, mutta työkalut ja -menetelmät ovat edelleenkin sangen alkeellisia, joten tässä on paljon louhittavaa.

Yksi pyyntö, voisiko loukkaavan ilmauksen "virtuaaliopetus" haudata jonnekin syvälle? Virtuaalinen tarkoittaa näennäistä tai lumetta ja pahastun joka kerta kun opetustani kutsutaan näennäisopetukseksi. Tietääkseni muissa kielissä ei puhuta virtuaaliopetuksesta, tämä on jokin suomalainen vähättely.

kiravuo

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Nykyisenä maalilman aikana tietosisältöjen opettaminen voidaan hyvinkin toteuttaa tietokoneavusteisesti (virtuaalisesti). Silloin jää enemmän aikaa tärkeämpiin asioihin asioiden ymmärtämiseen, arviointiin yms.

Tuossa edellisessä lauseessa kokeilin miltä kuulostaisi tietokoneavusteinen opetus. Se olisi ymmärrettävämpi kuin virtuaaliopetus. Virtuaaliopetus rajaa opettajan toteuttajana pois kuviosta - ainakin olen sen niin tulkinnut, mutta opettajahan on aina taustalla mukana.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Minulla on muutama opetussaitti.

Suomenkieli:
http://lingvox.weebly.com/

Tietsikkaopetus:
http://haudankaivajat.weebly.com/opi-ja-opeta.html

Molempiin tule jatkoa ja sen jälkeen jatkan kreikan- ja venäjänkielellä.

Henry

Toimituksen poiminnat