karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Ketä pitäisi vihata

 

Ihmistä, joka suhtautuu asioihin ymmärtäväisesti ja suhteuttaa käyttäytymisen, mielipiteet, moraalin vallitseviin olosuhteisiin ja kulttuuriin sanotaan relativistiksi – relativisti on tietyn tyyppinen haukkumasana, kuten eklektikkokin, joka ottaa vaikutteita lähdettään arvottamatta.

 

Useat ihmiset haluavat elämälleen tiukat säännöt, jotka säätelevät oikeaa ja väärää, hyväksyttävää ja tuomittavaa tai arvokkaita ja arvotonta. Mistä säännöt sitten tulevat? Uskovaisille ohjenuorana ovat pyhät kirjoitukset ja pyhät henkilöt, jotka tulkitsevat pyhiä tekstejä. Politiikassa oman aatesuunnan johtaja ja hänen sanomansa on mielipiteen ohjenuora. Pienryhmissä johtajan asema on vieläkin vahvempi kuin vähemmän tiiviissä ryhmissä.

 

Sosiaalipsykologiassa puhutaan sisä- ja ulkoryhmistä – me ja nuo. Ryhmä luo omat sääntönsä – valtion tasolla voidaan puhua laeista. Laki on liian yleinen määrittely useiden ryhmien mielestä ja tämä kerrotaan esimerkiksi näin: ”on tärkeämpää noudattaa Jumalan tahtoa ja omatuntoaan kuin noudattaa lakia”. J.V. Snellmaninkin kerrotaan sanoneen, että jos kansan tapa ja laki on ristiriidassa, niin laki on vaan paperia.

 

Viha on seurausta omien arvojen ylikorostuksesta muiden näkemyksiin verrattuna. Jos omaan maailmaan kuuluu länsimainen perhekäsitys – isä, äiti, jne. ja koti joka on suljettu ulkopuolisilta vaikutteilta – lisäksi saattaa olla määrittelevänä terminä uskonnollinen - ei välttämättä. Silloin on helppo vihata kaikkea, mikä horjuttaa omaa uskomus- ja arvomaailmaa. Tiivis pienryhmä käyttäytyy vastaavalla tavalla – muodostaa perheen.

 

Helpoimpia vihan kohteita ovat poliitikot. Loan heitto nähdään omissa piireissä sankarillisena. Tappouhkaukset kuuluvat myös arsenaaliin. Jollain tavalla valtaväestöstä poikkeavat ovat hyvä ellei erinomainen vihan kohde – kuten homot, mustaihoiset, mielisairaat, vammaiset, kodittomat, alkoholistit jne.

 

Viha ja sen ilmentäminen kohottaa omaa statusta omassa viiteryhmässä ainakin omasta mielestä – on kova jätkä tai mimmi. Tekojen voimakkuus riippuu siitä, kuinka kauas yleisestä laista on jouduttu. Joissakin uskonnoissa murha on sallittu, vaikka maan laki sen kieltäisikin. Maailman vankiloissa istuu paljon murhasta tuomittuja omasta mielestään syyttömänä, koska tekivät vain sen mitä piti tehdä – suurempi joukko on tosin vapaana ja ehkä kunnioitettuna.

 

On ollut mielenkiintoista seurata Berlusconin veropetos oikeudenkäyntiä – ilmeisesti Italian lain mukaan hän on rikollinen, mutta omien kannattajiensa silmissä sankari, jota on kohdeltu väärin. Ryhmä uskoo ajattelematta mitä johtaja sanoo.

 

Kollektiivinen viha on keino tiivistää sisäryhmää, meitä. Kollektiivisen vihan kohteena ovat usein kansanryhmät, kuten juutalaiset toisen maailman sodan aikoihin ja vielä nytkin joissain paikoin. Kommunistien vihaaminen sai vuosisadan alun Yhdysvalloissa mahtavat mittasuhteet sekä ulko- että sisäpolitiikassa.

 

Tarvitseeko vihata – onko mahdollista muodostaa me-ryhmiä ilman muiden vihaamista? Näkisin, että vihan määrä ja vahvuus riippuu kulttuurin kehittyneisyydestä. Toisten ihmisten ymmärtäminen, ”rakastaminen” vaatii omien näkemysten kriittistä arviointia sekä yksilön ja yhteiskunnan tasolla.

 

Aluksi voisi harjoitella ajatuksella: minulla ei ole mitään tekemistä toisten ihmisten seksuaalisen käyttäytymisen ja sukupuolisen suuntautumisen kanssa. Toisaalta voisi harjoitella eri kulttuurien tapoja – esim. osallistumalla vaikkapa japanilaiseen teeseremoniaan.

 

Mikään ei estä tekemästä suomalaisesta koulujen kevätjuhlasta eklektistä, johon otetaan vaikutteita kaikkialta maailmasta suvivirren lisäksi. Täytyy muistaa, että ne käsitykset ja uskomukset, mitä meillä on maailmasta, ovat pääosin kansainvälistä lainaa. Vihan määrää vähentää itsereflektio – siis se, että ymmärrämme mitä teemme ja miksi ja kuka tai mikä meitä ohjaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Televisiosta tulee aamuisin tanskalainen sarja "toisen silmin". Siimä koehenkilöt muuttuvat rujoiksi, kodittomiksi jne. Se näyttää toisenlaisen maailman uudesta näkökulmasta.

Tämä vihajuttu on kertomus ihmisistä - me kaikki vihamme. Kulttuuri on tekijä joka rajoittaa vihan määrää. Suvaitsevaisista ihmisistä tulee relativisteja. Kysymys kuuluu tarvitsemmeko vahvoja arvoja, jotka oikeuttavat muiden vihaamisen?

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

KIITOS !

Kunpa he, jotka ymärtämättömyyttään lietsovat vihaa lukisivat tämän ja avaisivat silmänsä, niin maailma olisi parempi paikka elää kaikille.

Suosittelen tekemään pienen testin:

Lähetä ensin kolmelle ystävällesi mukava ja iloinen viesti, jossa kerrot arvostavasi häntä ja hänen tapaansa elää. Minkälaisia vastauksia saat?

Lähetä sitten kolmelle ystävällesi vihainen viesti, jossa kerrot, ettet hyväksy hänen tapaansa elää ja elämän arvoja. Minkälaisia vastauksia saat?

Haluatko todellakin luoda ympärillesi vihan ilmapiirin vai ystävyyden ilmapiirin ja kumman keskellä on mukavampi elää?

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Aloitus on arvojen vastainen. Sisäryhmään kuulumattomien huomioonottaminen on oikeasti hurkastelua.

Sarkasmia, mutta näin se menee.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Joko sarkasmia tai "näin se menee". Molempia ei voi olla yhtäaikaa. Mun mielestäni.
Sarkasmikin on ihan käypä sana jos sitä käyttää merkitsemään jonkinlaista myrkyllistä loppukaneettia tms. Asiapitoinen tai rehellinen teksti ei voi olla sarkastinen.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Sini. Ettei jäisi virheellistä käsitystä, niin allekirjoitan aloituksen 100 prosenttisesti. Hienoa aukikelaamista vaikealle asialle.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #5

: )
Luultavasti kuitenkin tuo teoriasi siitä voiko otaa huomioon sisäryhmään kuulumattomia on kysymys joka pinnan alla "kiehuu" yhteiskunassamme. Siksi en tajunnut että pilailit. Voi kertoa siitä että itse olen hieman eksyksissä juuri noissa kysymyksissä. Kaikki käymiemme keskustelujen liittäminen ihmiskuvaan ja yhteiskunnallisiin teorioihin tuntuu vaikealta juuri nyt. Esim Oikkonen on ilmaissut ettei halua teorioitansa kyseenalaistettavan.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta Vastaus kommenttiin #5

Ehkä realiteetti on se, että sisäryhmä korostuu. Demokratian idea on siinä, että koko kansa pitäisi ottaa huomioon ja lait ovat koko kansaa varten. On ryhmiä, jotka elävät omilla säännöillään ja näiden käyttäytymisessä viha on keskeinen elementti.

Oman tajunnallisuuden, mielen tarkastelu voi tuottaa oivalluksia, jotka johtavat kulttuurin kehitykseen omassa pieryhmassä. Toinen asia on se - onko tällainen tarkastelu luvallista pienryhmän "sääntöjen" puitteissa.

Laura Taimio

“For every minute you are angry you lose sixty seconds of happiness.”
― Ralph Waldo Emerson-

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta
Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Paha juttu, kun laillinen yhteiskunta viittaa siihen, että sisäryhmäläisyys on lähinnä se, jonka mukaan tulisi elämä järjestää. Muu järjestyisi siinä sivussa. Vaikea juttu sanoa.

Käyttäjän KrisHyry kuva
Kristiina Hyryläinen

Ihmiset ovat huomattavasti enemmän "samanlaisia" kuin "erilaisia". Tälle samanlaisuudelle on hyvä rakentaa vain yksi iso ryhmä, "me ihmiset".

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Hahmotelma-ajatus ...

Ryhmään kuuluu helposti valta-hierarkia. Ryhmien väliseen kuuluu enemmän kauhun tasapaino. Siinä eri kokonaisuuksia tasapainottavia elementtejä.

Voi olla, että ensimmäinen em jyllää eikä kakkosvaiheeseen olla oikein päästy. Ensimmäinen liittyy enemmän ehdottomaan valtaan ja jälkimmäinen enemmän suhteellisuuksiin ja säätämiseen.

Voi olla huuhaata.

Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, että mistä ehdottomuus kumpuaa ja mistä sovinnollisempi ja sopeutuvampi lähestymistapa.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Väittäisin, että ihmisen perusluonto: ryhmäytyminen, valtaan uskominen, muiden hylkiminen, poikkeavien tappaminen on aikoinaan auttanut lajin hengissä säilymistä. Ajat ovat muuttuneet - nyt tarvittaisiin yhteistyötä, yhteisvatuuta, ymmärrystä jne, jotta mahdollistettaisiin lajin säilyminen tässä nykyisessä populaation koossa. Kulttuuri on kehittynyt rajoittamaan näiden 'virheellisesti toimivien' impulssien esille tuloa. Kurlttuuri koostyy laeista, uskonnoista, tavoista jne. Kuten vanhassa Jugoslaviassa huomattiin kulttuurikerros on varsin ohut.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

OK.

Mitä mahdollisuuksia meillä on jäljellä, siis käytettävissä? Pystyykö tällaiseen vastaamaan jotain? Miten sen tarpeellisen pystyisi tiivistämään?

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta Vastaus kommenttiin #20

Lienee poliittinen valinta, joka on jo tehty - kaikki käyvät koulua ja omaksuvat kulttuurin perusajatukset. Kun vielä ihmiset saataisiin pohtimaan tekojensa merkitystä, mutta se on vaikeampaa. Lakejakin säädetään tietämättä todellisia vaikutuksia. Kielto ja valvontayhteiskunnassa - kuten Suomi - yritetään ennakkoon arvottaa tekojen seurauksia. Tätä tehtävää hoitaa poliisi ja oikeuslaitos.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Voi olla, että viime kädessä normit ja tabut ohjaavat myös sitä kulttuurikerroksisempaa ainesta. Normit ja tabut ovat niin lähelle ihmisyyttä tulevaa, että niiden kanssa on ongelmissa, mikäli ne ovat väärin säädettyjä. Olisiko siinä se pahin ongelma?

Tulee mieleen voittajan oikeus. Sen oikeus, jolla on oikeus määritellä ilmapiirin tekijät. Kai ne voisi olla paremmin valikoituneet. Mihin perustuu voittajan valinta milloinkin? Kai tässä jokin tolkku on olemassa?

Ajatus perustuu siihen, että myös kulttuurikerroksella on jotain säätävää vaikutusta ihmistä lähempänä olevaan. Eikö näin ole?

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Ihmisellä myös taipumus kiinnittyä vanhaan - oppeihin ja uskomuksiin ja ne ovat vaikeasti muutettaviisa. Niinkin yksinkertainen asia kuin kesäjuhlat - niistä tulee traditio ja siitä ei voi poiketa.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Aiheesta tulee mieleen tämä viesti ja sitä seuraava: http://www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-j...

Mitä lähempänä jokin on ihmistä, sen vaikeampaa siitä on sanoutua irti. Sen vuoksi vaikutteiden keräily on oikeasti vaarallista puuhaa. Siis itsensä rakentaminen.

Käyttäjän KrisHyry kuva
Kristiina Hyryläinen

Ketä pitäisi vihata? Ei ketään. Alla linkki upeaan ohjelmaan, joka liittyy asiaan. Mahtava tunne, kun voi olla niin täysin samaa mieltä jonkun kanssa. Kiitos Yle.

http://areena.yle.fi/tv/1966579

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

En ole ihan varma, mitä tässä "vihaamiseen" sisällytetään.

Siitä on haittojakin. Terveys on parempi, kun itse valitsee toisin. Oma terveys.
http://cjonline.com/stories/070703/hea_hate.shtml

Kukaan ei kaada tunteita sinun "päällesi". On totta, että meillä on taipumus "kopioida" mallioppimisen kautta joitain asioita. Kun sen ymmärtää, on helpompi valita itselleen paremmat emootiot.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Keskeistä on kriittinen omien tunteiden arviointi.

Toimituksen poiminnat