karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Kasvaminen vastuuseen hukassa

 

Opettajien oikeuksia pitää lisätä. Miten niin ja mitä oikeuksia? Opettaja on vastuussa oppilaiden oppimisesta – pitäisikö opettajalla olla oikeus olla ottamatta vastuuta lasten kasvamisesta ja oppimisesta.

 

Oppilaalla on oikeus saada opetusta – ei kai – oppilaalla pitää olla mahdollisuus oppimiseen. Oppilaalla itsellään ja oppilaan vanhemmilla on myös vastuu kasvamisesta ja oppimisesta.

 

Olen tiivistänyt kasvatusfilosofiani ja pedagogiikkani neljään lauseeseen:

  1. Kasvattaminen ei ole välttämätöntä, mutta kasvaminen on?

  2. Opettaminen ei ole välttämätöntä, mutta oppiminen on?

  3. Kuri ja auktoriteetti eivät ole välttämätöntä, mutta vastuu omasta kasvamisesta ja oppimisesta on?

  4. Ohjeiden mukaan tekeminen ei ole välttämätöntä, mutta luovuus on?

Lauseet ovat varsin paradoksaalisia suhteessa siihen, mitä ajatellaan siitä, mitä koulussa tapahtuu.

 

Opettaja pyrkii ottamaan opettavan poliisin roolin tilanteessa, jossa se ei ole mahdollista. Lasten kontrollointi tuottaa ristiriitoja ja oppimistilanteesta tulee pakko oppimistilanne ja oppilas vetäytyy omakohtaisesta vastuusta. Vanhemmat ovat mukana kertomassa lapsilleen kuinka taitamaton opettaja on. Oppimistilanteeseen tulee lammaslaumaefekti – jokainen ”määkii” omaan tahtiin ja ryntäilee sinne tänne. Kuitenkin oppimis- ja kasvamistilanteen pitäisi aktivoida yhtäläisesti opettajia ja oppijoita sekä vanhempia.

 

Puolimatka parin päivän takaisessa lausunnossaan kaipasi opettajalle auktoriteettia ja uskoi lapsia pidettävän liian kehittyneinä ja valmiina oppimaan tai jotain sinnepäin. Asiassa on siinä mielessä perää, että nykyiset opetustilanteet edellyttävät usein lapselta keskittymistä yli omien resurssien, mutta kurin lisääminen ei lisää lapsen resursseja, vaan alistaa.

 

Vastuun kasvaminen alkaa kotoa. Lapsi voi hoitaa kouluun liittyvät muodollisuudet itse – esimerkiksi ainevalintoihin ei tarvita vanhempain neuvoja pyytämättä. Läksyjen lukeminen ja kouluun lähtö on lapsen vastuualuetta ja vanhempien pitää tarvittaessa osoittaa se. Vanhempia ei tarvita koulussa valittamassa lapsen numeroista ja torumisista – lapsi selviää tilanteista paremmin itse ja oppii vastuuta tekemisistään. Perheessä lapsella voi olla omia vastuualueita, jotka voivat liittyä vaikkapa kaupassa käyntiin tms.

 

Koulu on vähentänyt oppilaille annettavan vastuun minimiin. Osittain se johtuu lasten turvallisuuden maksimoinnista, osittain opettajien vastuun pelosta. Tästä yhtälöstä muodostuu helposti kaksi ryhmää – ne joita kontrolloidaan ja ne jotka kontrolloivat.

 

Vierailin eräässä koulussa, jossa opettajat laittoivat luokan ovet lukkoon (käytäntö lienee yleinen) välitunnin ajaksi - kysyin, miksi näin tehdään – vastaus oli, että jotkut oppilaat voivat särkeä paikkoja, jos he pääsevät luokkaa. Eikö olisi parempi, että oppilaat oppisivat kantamaan vastuuta yhteiskunnan omaisuudesta omaehtoisesti. Oppilaille pitäisi antaa mahdollisuuksia kasvaa vastuuseen.

 

Oppiminen on sekä opettajien että oppijoiden vastuulla – asian voisi ilmaista myös niin, että oppiminen on yhteistyötä.

 

Ymmärrän hyvin, jos joku pitää tätä kirjoitusta idealistisena ja todellisuudelle vieraana. Olemassa olevissa tilanteissa on vaikeaa antaa vastuuta, jos siihen ei ole opittu. Tilanne voidaan kuitenkin haluttaessa muuttaa – voidaan jopa päätyä kouluun, jossa kasvetaan ja opitaan.

 

Vastuun puute näkyy työelämässä ja jopa korkeakouluopinnoissa – monelle on vaikea ymmärtää, että asiat eivät toimi, jollei itse niitä toteuta.

 

Lapsella on oikeus vähitellen oppia ottamaan vastuu omasta elämästään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Oppiminen, kasvaminen ja vastuu ovat kaikki asioita, jotka ovat tärkeitä lapsen, nuoren tai mikseipä eläkeikäisen elämässä. Erityisesti haluan kiinnittää huomiota siihen, että vastuuseen kasvetään ja lapsilla täytyy olla mahdollisuus ottaa vastuuta. Esimerkiksi koulukiusaaminen on yksi seuraus kehittymättömästä vastuusta. Aikuisten mallit ovat myös keskeisellä sijalla vastuukäyttäytymisen kehittymisessä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

tilastotiede taitaa kiinnostaa enemmän kuin kasvatus.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Lapsella on oikeus vähitellen oppia ottamaan vastuu omasta elämästään."

Erinomainen oikeus lapselle itselleen, jota enimmäkseen me äidit emme aina osaa tai halua tarpeeksi tukea.

"Minä itte" on lapsille jo varhain ominainen tarve, mutta on niin paljon mukavampi ja nopeampi tehdä asia siististi ja tehokkaasti kun aikuinen hoitaa homman. Alusta se kaikki lähtee ja kouluun mennessä lapsi on jo tottunut saamaan liian paljon valmiina. Auttaa ja neuvoa tietysti pitää, mutta ei tukahduttaa..

Blogissa oli paljon hyviä ideoita, joita sopisi myös vanhempien tarkkaan lukevan ja myös käyttävän aikaa oman käytöksensä tarkkailuun. Mitä isot edellä, niin pienet perässä - - pätee edelleen.

Käyttäjän FijaSaarni kuva
Fija Immonen

Koulun ja vanhempien keskellä informaatiokulun pitäisi olla ehdottoman esteetön. Tämäkin tietysti edellyttää sitä, että kotona olevaa auktoriteettia ihan oikeasti kiinnostaa oman lapsen kasvattaminen. Tunnetusti, asia ei aina ole näin. Siitä ei ole mitään apua, että koulussa opetetaan tavoille ja kotona lapsi oppii, ettei tapoja tarvitse noudattaa. Ranskalainen toimintamalli sopisi Suomeenkin. Siellä lapsen edesottamuksista, kiusaamistapauksista jne. kootaan samantien vanhempainneuvosto kokoon. Seuraavana päivänä, ei seuraavana vuonna.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minun kasvatusfilosofiani ja käytännön kokemukseni mukaan kasvattaminen on välttämätöntä. Kasvatuksella tarkoitan olennaisesti juuri itsenäiseen vastuuseen ohjaamista, itsenäiseksi aikuiseksi kasvattamista.
Ehdollistaminien tottelemaan tai manipulaloitavaksi on tuhoisaa, se on epäkasvatusta.
Kurinalaisuutta ja auktoriteettiakin tarvitaan jossain tilanteissa, esim kouluissa.
Joitain ehdottomikin rajoja tarvitaan vahinkojen välttämiseksi. Mutta sääntöjen ehdollistaminen rangaistuksen uhalla vain vesittää niitä:
tämä on kielettyä, mutta JOS kuiteenkin teet niin, siitä seuraa jokin rangaistus. Siinän sanotoaan samalla, että kiellon rikkomin on mahdollista, joitakin houkuttaa moisen mahdollisuuden kokeilemista.
Ei, vaan: tämä on kielettyä koska siitä voi olla seurauksena vaaraa tai vahinkoa.
Kurittaminen ei ole vastuuseen kasvattamista, puhuttelu on tehokkaampi keino, jotta lapsi ymmärtäisi tekonsa seuraukset.
Esimerkiksi tupakan haitoista aineen kirjoittaminen on myös erinomainen kasvatuskeino. Laittaa lapsi itse funtsimaan tekojensa seurauksia.
Oppia voi ilman opettajaa, mutta en minääkään paljon matematiikka olisi oppinut ilman hyviä opettajia.
Kasvatuksen tai opettamisen keinovalikoimaan ei tarvita lahjontaa, uhkailua, tai kiristystä.
Aikuinen, jota ohjataan "porkkanoilla ja kepillä" ei ole itsenäinen ihminen.
Kasvattaminen ei ole aina helppoa, sitäkin pitää oppia ja kaikki yksinkertaisetkaan keinot ei itse huomaa ilman neuvoja.
Turhaa on syyttää vanhempia, jos eivät osaa kasvattaa lapsiaan
Opettajatkin tarvitseva ohjausta ja tukea tärkeässä työssään. En tiedä miten nykyisin opettajien työnohjaus on järjestetty, ilmeisesti ei riittävän hyvin.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Noi mun teesit eivät sulje pois opettamista, kasvattamista tai auktoriteettia. Niiden tarkoituksena on siirtää painopistettä lapsiin päin. Oppimista tapahtuu koulumatkoilla, kaupassa tai kavereiden kanssa keskustellen. Opettajat ja vanhemmat voivat toimia oppimisen ja kasvamisen edistäjinä, mutta nykyisin ajatellan usein, että opettaja, opetus on se, joka saa lapsen oppimaan. Sama pätee ajatteluun kasvattajista.

Vastuuta ottava vanhempi, opettaja tai muu kasvattaja toimii esimerkkinä lapselle, jonka on tarkoitus oppia hallitsemaan omaa elämäänsä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Aivan, tärkeitä näkökohtia esität Kari.
Mutta kasvattajalta edellytän muutakin kuin pelkkänä esimerkkinä oleminen. Tarvitaan keskustelua, palautteen antamista, puuttumista, neuvomista, yhteistyötä ym.
Esimerkkinä oleminen vaikuttaa paljonkin.Siten ei voi edellyttää lapsen, joka kotona kuulee lähinnä huutoa ja haistattelua ja jonka kotikieli rajoittu lähinnä kirosanoihin, oppivan koulussa yhtäkkiä käyttäytymään kohteliaasti ja käyttämään kieltä, jota ei osaa.
Kasvattaja voi olla, jossain suhteissa, esimerkkinä sopimaton lapselle, jonka luonne on aivan erilainen; silti on mahdollista onnistua kasvatustehtävässä.
Onnistunut kasvattaminen edellyttää yksilöllistä suhtautumista ihmistaimeneen. Myös lapset sattavat kasvattaa vanhempiaan. Opettaessa oppii paljon itsekin.
Ilman kasvatusta lapsi ei kehity vastuulliseksi ihmiseksi, joten kasvatus on välttämätöntä. m.o.t.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jos pedagogikka kiinnostaa, suosittelen Kotirannan tilastomatematiikkaa käsittelevää kommenttiketjua.

Toimituksen poiminnat