karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

SOTE – 50000 ensimmäinen, toinen …

 

Olen jossain määrin kyynisenä seurannut SOTE-uudistuksesta käytyä keskustelua. Erilaiset ”asiantuntijat” laskevat erilaisia mittalukuja sille, millaisessa yksikössä sairaita kannattaa hoitaa. Reseptin kirjoittamiseen tarvitaan tietty väestöpohja, verenpainetta voi mitata tietyllä väestöpohjalla, leikkauksiin tarvitaan enemmän ihmisiä jne.

 

Keskustelussa on kokonaan unohdettu se, mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat. Ihmiset tarvitsevat hoitoa sairaana ja ennaltaehkäisevää hoitoa, mutta suunnitelmat tehdään sairaana paikalle tulleiden mukaan. Tunnettua on, että ennaltaehkäisy on tehokkaampaa ja inhimilliseltä kannalta arvostavampaa kuin pelkkä sairaanhoito. Esimerkiksi kouluterveydenhoidon laiminlyönti on tullut kalliiksi, syrjäytymisenä, itsemurhina ja murhina.

 

Keskittyminen suuriin yksiköihin ei välttämättä johda parempaan ”läpimenoaikaan”. Tarvitaan jonojen hallintaa, jonotuksen aikaista ensiapua, ylimääräistä lääkitystä ja inhimillisiä kärsimyksiä. Jonotus on välttämätöntä isoissa yksiköissä, koska terveydenhoidon laitokset ja tuotteet toimivat kuin autotehdas: materiaali, potilaat tulevat sisään ja automatisoitu koneisto käsittelee potilaat – autotehtaassa on ehkä enemmän robotteja, mutta isossa yksikössä toimivat ihmiset ovat ison koneen osina. Tuloksena on lonkan korjaus, näön parantuminen yms. Potilas on tässä järjestelmässä pelkkää lihamassaa, jolle tehdään erilaisia toimenpiteitä.

 

Toisenlaisessa lähestymisessä, jossa terveydenhoidon henkilö on tavoitettavissa omassa elinpiirissä ja tuntee potilaansa. Monenlaiset asiat hoituvat ennakkoon ilman raskaita toimenpiteitä. Tällaisia järjestelmiä löytyy useista Euroopan valtioista. Tässä lähestymistavassa keskiössä on ihminen, ei terveystehtaan optimaalinen kuormitus.

 

Hajautettua terveydenhoitoa on moitittu ammatillisten kontaktien puutteesta – kollegoihin ei saa tarvittaessa yhteyttä. Nykyisin on käytössä lääkäreiden käyttöön tarkoitettuja oppaita ja referenssi- ja lääkekäsikirjoja tietojärjestelmissä. Tablettitietokoneen kanssa kulkevalla lääkärillä on käytössä sama informaatio kuin omassa työpisteessä. Kyse on oppimisprosessista – lääkärin ammatissa, kuten missä tahansa ammatissa voi erikoistua oppimatta ihmisestä mitään, toisaalta voi opetella lukemaan ihmisiä ja saada parempia vastauksia kuin pitkälle erikoistuneilta kollegoilta.

 

Hajautetun terveydenhoidon lisäksi tarvitaan vaativiin hoitoihin erikoistuneita yksiköitä, mutta hyvä ennaltaehkäisy helpottaa usein painetta erikoishoidoissa. Ennaltaehkäisy lisää myös työuria sairauspoissaolojen vähentymisen myötä. Samaan tulokseen päästään myös hoitoaikojen ja jonotuksen vähentymisen myötä.

 

Itsehoito on saanut jossain määrin puoskaroinnin leiman. Itsehoidon voi toteuttaa myös virallisen terveydenhuollon ohjauksessa. Lääkäriin voisi saada yhteyden videopuheluna, kamerakuvan avulla voisi monia asioita diagnosoida, kuten ihottumia yms. Verenpaineen voi mitata kotona, ottaa osan laboratoriokokeista jne. Lääkärin kannalta on mukava, kun potilaan saa eteensä tutkittavaksi, mutta etähoito voisi toimia paremmin potilaan kannalta. Samalla pienennettäisiin odotushuoneista saatavaa tartuntariskiä.

 

SOTE-suunnitelmat tähtäävät terveysteollisuuden kehittämiseen, mutta samalla jätetään hoitamatta ihminen psykofyysisenä kokonaisuutena. Järjestelmää rakennetaan byrokratiaa ei ihmistä varten. Teknisesti saadaan hyvää hoitoa, mutta ihmiset ovat tyytymättömiä eivätkä koe jatkuvuutta terveydenhoidon toimenpiteissä – on vain erilaisten toimenpiteiden mosaiikki, jossa palojen merkitys on hukassa. Samasta syystä ihmiset alkavat suhtautua ”arvauskeskusten” henkilökuntaan aggressiivisesti.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

En oikein jaksa ymmärtää, miten terveydehuolto onnistuu matemaattisilla laskelmilla, jotka ovat vielä väärin perustein laskettuja. Teknisesti hoitotoimenpiteistä voi tulla jopa hyviä, mutta ihmiset eivät välttämättä tervehdy. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja kokemus hyvästä hoidosta on yhtä tärkeää kuin hyvä hoitokin.

Toimituksen poiminnat