karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Työura – työpaikkakiusaaminen

 

Kuvitteellinen minäni herää aamulla tokkuraisena – työpaikan tapahtumat ovat pyörineet päässä. Huoli työtovereista painaa. Nukuttuja tunteja kertyy illasta ja vähän aamusta. Töihin lähtö kangertelee. Tietty auto työpaikan parkkipaikalla aiheuttaa sydämen tykytyksiä. Siirtyminen omaan työpisteeseen tapahtuu muita vältellen.

 

Onneksi aamusta on asiakastapaamisia – ne ovat parasta mitä työpaikalla tapahtuu. Kontaktit ulkopuoliseen maailmaan antavat happea päivään. Yrityksessä on tapana juoda kahvia ”yhdessä” aamupäivällä. Alkaa korvien höristely ja askelten tunnistaminen, jotta ei sattuisi väärien henkilöiden kanssa kahville. Ruokatunnilla on viisainta syödä omia eväitä, ettei joutuisi pahoihin tilanteisiin ruokalassa. Suurin osa työpäivän aikana tarvittavasta energiasta kuluu oman itsensä positiointiin työyhteisössä ja pyrkimykseen välttää esimiehiä ja työtovereita.

 

Viikkopalaverit ovat painajaisia. Spontaanit ajatukset ovat kiellettyjä ja tilaisuudesta tulee esimiehen kuuntelutunti, jossa jaetaan epämääräisesti määriteltyjä ja toteuttamiskelvottomia tehtäviä. Esimies ja työntekijät yrittävät lukea rivien välistä toistensa tarkoitusperiä.

 

Edellä kuvattu yhteisö on sairas – onneksi patologisiin tapauksiin törmää suhteellisen harvoin. Mielenkiintoista tällaisessa yrityksessä tai yksikössä on se, että lähes kaikki kommunikaatio on toisten yksikön jäsenten kiusaamista ja kiusaaminen on usein esimiehen organisoimaa. Toinen mielenkiintoinen seikka on se, että kun tilanne muuttuu hallitsemattomaksi eivät kiusaajat eivätkä kiusatut enää tiedosta olevansa kiusaajia, tulevansa kiusatuiksi tai edistävänsä kiusaamista. Tämä on seurausta siitä, että yksikön henkilöhallinto ja työntekijöiden oma-alotteisuus on sortunut ja jäljelle on jäänyt yksittäisiä toimenpiteitä.

 

Tarkemmalla tarkastelulla lähes kaikista annetuista tehtävistä löytyy kiusaamiselementti. Esimerkiksi esimies antaa tehtäväksi selvittää matkapuhelinten päivitysmahdollisuuksia. Työntekijä selvittää puhelimien ohjelmistopäivitykset ja vie raportin esimiehelle. Esimies nostaa mekkalan ja sanoo: ”minähän käskin ostaa uusia puhelimia taloon” ja kertoo, ettei työntekijä ole tehtäviensä tasalla. Työntekijälle on annettu huonosti määritelty tehtävä ja lopputuloksessa esimies näkee mahdollisuuden näpäyttää, kiusata alaistaan. Suosittu kiusaamistapa on lisätä tulostavoitteita tai laatia uusia tapoja toimia ohjaamatta toimintaan minkäänlaisia resursseja. Sosiaalisissa tilanteissa kahdella tavalla tulkittavat viestit ja erilaiset hajota ja hallitse -menetelmät kuuluvat osana sairaan kiusaamisyhteisön päivittäiseen arkeen.

 

Sairaassa yhteisössä manipulatiiviset kiusaajat pyrkivät kaikin keinoin osoittamaan syyllisiä tilanteeseen ja esiintyvät ulospäin työyhteisön rakentajina. Tilanteesta tulee varsin monimutkainen, jos kiusaamiskulttuurin lähtökohtana on yksikön esimies. Yritykset puuttua tilanteeseen antavat johdolle, joka on ”vastuullinen yksikön hyvinvoinnista”, uusia välineitä kiusaamisen toteuttamiseen. On tapauksia, joissa terveydenhuollon henkilökuntakin on mennyt tähän ansaan.

 

Tuottavuuden kannalta tarkasteltuna tällainen yksikkö toimii enintään puolella teholla. Välttämättömät työt tehdään, mutta yksikön ja työntekijöiden kehittäminen jää taka-alalle. Motivaatio ei riitä uusiin aloitteisiin eikä oman työn kehittämiseen. Sairauspoissaolot lisääntyvät ja niistä tulee pitkiä.

 

Oikeastaan tämä kirjoitus on kannanotto työurien jatkamiseen – olen työurani aikana nähnyt hyvin toimivia työyksiköitä ja yksiköitä, jotka ovat kriisissä. Kriisissä olevia työyhteisöjä on kirkon, kunnan, valtion ja jopa yksityisten yritysten sisällä. Lisäksi on kriisiyrityksiä. Kiusaaminen on henkilökohtainen tragedia ja sen lisäksi väitän, että erityisesti julkisella sektorilla saavutettaisiin erittäin suuret säästöt, jos työelämän kiusaamisongelmiin puututtaisiin ja ne ratkaistaisiin. Työpaikkakiusaaminen veronmaksajien rahoilla lyhentää työuria ja vähentää aikaansaannoksia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Tämä blogikirjoitus jatkaa viimevuotista sarjaani työelämästä. Olen miettinyt erilaisia työyhteisojä - toiset saavat samalla rahalla kaksinkertaiset tulokset esimerkiksi terveydenhuollossa. Toisissa työpaikoissa on sairauspoissaoloja moninkertaisesti muihin verrattuna. Yksi harvoin tunnistettu syy on tiedostamaton työpaikkakiusaaminen, joka menee henkilösuhteiden tai ammattitaidottomuuden piikkiin. Seuraukset saattavat olla yksilöille raskaita ja tulla kalliiksi työnantajalle.

Raimo Jormalainen

Kari, kirjoitit tosi hyvän ja ajakohtaisen koosteen työelämästä. Tuollainen tunnelma työpaikalla on useimmille tuttu. Kiitos.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kirjoitus toi mieleeni työyhteisön, jossa olin useamman vuoden ja opin sinä aikana melkoisesti. Työyhteisö oli sairas, kun aloitin. Klikit olivat hurjia ja sieltä lähti sairaslomalle ja eläkkeelle henkilö, mutta eihän se mitään auttanut. Tilalle tuli yhtä "hullu" kuin lähtenyt ja hän liittyi siihen klikkiin josta edellinen lähti. Porukoita oli kolme, yksi yritti selvitä ja olla ottamatta kantaa ja murheita siitä mitä tapahtui. Kaksi klikkiä olivat kuin kissa ja koira.

Sinne jäivät kun vaihdoin työpaikka. Vuosia tuollaista opettaa.

Seuraavassa työpaikassakin oli hankala ihminen. Hän jaksoi tehdä hyökkäyksiään työyhteisössä yli kuusi vuotta minun aikanani, kunnes hänen vanhempansa kuolivat ja hän tuli pyytämään anteeksi tekemisisään. Hänen silmänsä olivat avautuneet.
Onneksi olin ulkoistanut hänen toimensa ja tiedostanut syyn olevan hänen elämässään, ei minun. Näin saatoimme selvitä. Toksi muistot tällaisesta säilyvät, mutta eivät vaivaa.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Olen ollut koko työurani tavoitesuuntautuneissa työpaikoissa. Useasti olen joutunut tavallaan sivustakatsojana seuraamaan työyhteisön sairastumista ja ihmisten pahoinvointia ja samalla toiminnan tarkoituksen hämärtymistä.

Olen useita kertoja puuttunut työpaikkakiusaamisen, mutta hankaluutena on keinojen vähäisyys - "poterot" ovat usein niin syvät, että muutokset ovat käytännöllisesti katsoen mahdottomia. Työyhteisön hajoittaminen jonkun organisaatiouudistuksen varjolla lienee viimeisiä mahdollisuuksia. Toisaalta ihmisillä on myös ilmiömäistä selviytymiskykyä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Totta puhut. Syvälle juurtuneet kipupisteet voivat olla mahdottomia purkaa ja avata.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Hyvä kirjoitus

Oli paljon tuttua asiaa mikä sopii moneen työpaikkaan.

Ongelma monelta osin kärjistyy keskustelun puutteeseen ja sitä kautta alkaa arvailu mikä johtaa aina oikeastaan huonompaan suuntaan.

Käyttäjän kaituovinen kuva
Kai Tuovinen

Kirjoitus on hyvä ja varmasti tuttua monelle julkisella puolella toimivalle. Yliopistoissakin tuo on arkipäivää. Kova kilpailu resursseista eli rahoituksesta ja viroista. Niinpä kuppikuntia riittää eikä yhteistä säveltä tahdo löytyä. Pahimmillaan tuloksena työyhteisössä on kaikkien sota kaikkia vastaan. Siinä hengessä tehokkuus ei kuki ja tulokset sen mukaisia.

Toimituksen poiminnat