karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Monikulttuurisia kohtaamisia

  • Kohtaamisia
    Kohtaamisia

 

Olen ajatellut elämän tieksi tai poluksi, joka kulkee eteenpäin menee suoraan tai mutkittelee. Toisinaan polussa on risteyksiä, joista polulleni tulee tai joista minä menen toisten ihmisten poluille. Matka taittuu rinnakkain hetken tai pitemmän aikaa. Joskus muut vaeltajat auttavat minua tai minä autan heitä. Keskeistä on huomata, että tiellä kulkijoita ei voi itse valita - jokaisella on syynsä olla matkalla. Tärkeää on, että rinnallani kulkevat ihmiset tulevat ja menevät omasta tahdostaan – voin vain yrittää kertoa minne päin olen menossa.

 

Taidehistorian retki suuntautui Helsinkiin. Mukaan tuli Juhani Harri. Keskustelimme taiteesta ja mm. Corneillen boxeista. Juhani kertoi tekevänsä samantapaisia taideteoksia. Keskustelun lomassa hän kysyi tunnenko tummia. En ollut ajatellut asiaa siltä kantilta. Kaikissa taidenäyttelyistä, jos siellä on Harrin boxeja, niin bongaan ne aina ja mietin rikkonaisten viinilasien tarinaa.

 

Olin menossa pitämään ensimmäistä kansainvälistä esitelmääni vuonna 1977 Paviaan Italiaan. Huono englanninkieleni vaati tarkastusta. Tarkastuksen teki Patrik, joka luki myös esitelmän nauhalle, jotta olisin pystynyt harjoittelemaan ääntämystä. Patrik oli pappi ja tullut Suomeen Etelä-Afrikasta apartheidia ja kidutusta pakoon. Toinen kohtaaminen tapahtui 15 vuotta myöhemmin, kun vanhempi poikani pääsi ripille. Rippisaarnan piti Patrik. Kolmas kohtaaminen tapahtui, kun Patrik oli vierailevana luennoitsijana silloisessa Forssan aikuisopistossa. Tänä päivänä hän kertoo nettisivullaan olevansa suomalainen mies.

 

Pavian kokouksen kulttuuriohjelmaan kuului risteily Como-järvellä. Satuin samaan pöytään afrikkalaisen psykologin kanssa. Keskustelun aiheeksi nousi kysymys siitä, mitä psykologia on. Tämä psykologi antoi parhaan kuulemistani vastauksista: ”psykologia on valkoisen miehen magiaa”.

 

Neuvostoliiton aikaan olin tutkijana Moskovassa paikallinen kollega oli hankkinut jostain Commodore 64:n ja himoitsi levykeasemaa. Vein sen hänelle lahjaksi seuraavalla matkallani. Ongelmaksi tuli vastalahja, jota en tullut ajatelleeksi. Venäläisen kulttuurin mukaan hänen täytyi saada antaa minulle myös lahja. Toivoin pientä mattoa – seurauksena oli, että meillä kotona oli vuosia lattialla iso hyvännäköinen venäläinen matto.

 

Istuin pöydän takana ja ovesta tuli mies, joka pysähtyi eteeni parin metrin päähän. Katsoimme toisiamme silmiin muutaman hetken. Tämän jälkeen mies kertoi olevansa Ahmed ja olevansa kotoisin Egyptistä ja opettajana Suomessa. Hän halusi ostaa firmastani tietokoneen. Esittelin erilaisia vaihtoehtoja - sopiva kokoonpano ja hinta löytyi. Ahmed sanoi tilaavansa ko. tietokoneen. Minä lupasin toimituksen seuraavalle viikolle ja kiittelin tilauksesta. Ahmed oli jotenkin hämmentyneen oloinen – paperit eikö me tehdä mitään toimitussopimusta. Kysyin, että haluaako hän. Hän vastasi, että ei, mutta täällä ei yleensä luoteta sanaan. Sanoin, että meillä luotetaan. Ahmed kertoi minulle luottamuksesta, johon hän oli tottunut kotimaassaan – siellä miehen sana pitää. Hän oli ilmi selvästi otettu saamastaan luottamuksesta. Meille muotoutui monivuotinen liikesuhde.

 

USA:ssa Mississippi- ja Oklahomajoen risteyksessä on autiokaupunki nimeltä Cairo. Kaupungin keskusta, jossa ennen oli jopa raitiotie oli täysin autio. Reuna-alueilla oli köyhän väen asuntoalueita. Tie meni yhden tällaisen alueen läpi. Pysähdyttiin tienvarteen katsomaan karttaa – tosin tuli kiire pois, kun uhkaavan näköinen nuorisojoukko lähestyi autoa karahkoiden kanssa. Samalla matkalla poikettiin Boomlandissa, isossa rihkamakaupassa. Sisällissodan kaiut näkyivät paheksuntana, kun katselimme tuotteita, joissa oli lippu, jossa oli vinoristi päällä.

 

EU Grudtvig oppimiskumppanuuden myötä olin kollegani kanssa Etelä-Italiassa Rendessä. Kokousta emännöi Katia. Huolenpito vieraista oli erityisen miellyttävä kokemus. Rende on neljän tai viiden tunnin matkan päässä Roomasta. Viimeinen kokouspäivä olisi päättynyt yhteiseen lounaaseen, mutta me jouduimme lähtemään junalle sitä ennen. Hyvästeltäessä Katia toi meille eväskassit junamatkaa varten.

 

Nykyinen teknologia (Skype ja Facebook) tuottavat uudenlaisia kohtaamisia. Hyisenä pakkasaamuna on mukava selvittää millainen sää on Floridassa tai Kapkaupungissa. Polut, joita kuljetaan muuttuvat, mutta ihmisten kohtaaminen risteyksissä vaatii ennakkoluulotonta asennoitumista.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

EU on tuonut tavallisia ihmisiä lähemmäksi toisiaan ja mahdollistanut kohtaamiset henkilökohtaisella tasolla paremmin kuin tiukkojen rajojen politiikka. Pidän erittäin oikeutettuna Nobelin rauhanpalkintoa EU:lle ihmisten näkökulmasta.

Toimituksen poiminnat