karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Väärä palaute tappaa

 

Yleisesti tunnettu tosiasia on, että suurin osa ihmisen käyttäytymisestä opitaan palautteen avulla. Sanoisi, että palaute on ainoa keino opettaa ihmisille sosiaalista käyttäytymistä, tunteiden hallintaa ja miksei myös oikeita työtapoja. Nykyinen käsitys hampurilaispalautteesta, ensin annetaan positiivista palautetta ja sitten varsinainen palaute ja lopuksi taas positiivista palautetta, johtaa väistämättä pihvin, varsinaisen palautteen puuttumineen. On paljon helpompaa kehua kuin moittia.

 

Kielteisen palautteen puute johtaa ainakin kolmeen asiaan. Ensinnäkin kuva omasta itsestä vääristyy – ihminen kokee olevansa hyvä asioissa, joita ei itse asiassa osaa. Toiseksi negatiivisten kokemusten sietokyky ei kehity – kaikenlainen kritiikki koetaan henkilökohtaisena loukkauksena. Kolmantena kunnollisen palautteen puute estää oppimista.

 

Olen keskustellut useiden nuorien kanssa siitä, millaista palautetta saa oppilaitoksissa ja työ/harjoittelupaikoissa. Kysyin opettajaksi opiskelevalta, että millaista palautetta annetaan harjoitustunneista - ”Ensin kehutaan ja sitten kysytään miltä sinusta tuntui ja sitten taas kehutaan, riippumatta siitä miten harjoitustunti on mennyt”. Kuulemma ovat antaneet palautetta ohjaaville opettajille palautteen puutteesta. Millaista palautetta nämä uudet opettajat osaavat antaa?

 

Nuori, joka ei ole tottunut saamaan rehellistä palautetta, joutuu helposti tilanteeseen, jossa oma minä koetaan loukatuksi. Palaute voi olla kaverien irvailua, tyttöystävän jättäminen, opinnäytteen hyväksymättä jättäminen tai ihan mitä tahansa. Tilanteesta kehittyy välittömästi tai ajan kuluessa elämää suurempi kysymys. Tilanne pahenee jos ympärillä on kavereita, jotka ilkeyttään tai ajattelemattomuuttaan vahvistavat tunnetilaa ja alkavaa häiriökäyttäytymistä.

 

Se, mihin tilanne johtaa riippuu kulttuurista ja käytettävissä olevista malleista. Jos samaistuksen kohde on sotasankari, pelihahmo tai muu idoli, joka on ratkaissut vaikeat tilanteet ampumalla, niin väkivaltaisen käyttäytymisen riski kasvaa. Väkivallan välineenä voi olla nyrkki, puukko, pommi tai joku muu vastaava.

 

Ampumistapaukset eivät välttämättä johdu ns. nuorison pahoinvoinnista, vaan keskenjääneistä oppimisprosesseista, jotka ovat aiheutuneet pitkäaikaisesta onnettomasti hoidetusta palautteesta. Ihmistä ei voi suojella turhaumilta, vaan ihmisen pitää tottua siihen, että kaikki ei mene oman mielen mukaan. Tässä aikuisilla on suuri vastuu.

 

Toinen seikka, mihin pitäisi kiinnittää huomiota on ongelmatilanteiden ratkaisu. Mitä tehdä, kun ”maailma kaatuu päälle” ja kaikki menee huonosti. Nekin ovat asioita, joita ei opita ilman rakentavaa palautetta. Ihmissuhteetkin ovat palauteongelma – on hyvä ymmärtää, että niihin liittyy paljon hyvää, mutta myös paljon pettymyksiä.

 

Väkivaltaviihde antaa vääriä käyttäytymismalleja. http://karkot.puheenvuoro.uusisuomi.fi/99233-v%C3%A4kivalta-on-ep%C3%A4v...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Itse olen saanut isältäni (oli sodan käynyt mies) vihaista palautetta ampuma-aseen käytöstä. Periaate oli, että toista ihmistä ei saa osoittaa aseella ei vahingossakaan. Sama periaate päti myös leikkipyssyihin. Armeijassa oli hieman omantunnon tuskia, kun piti osoitella toisia ja ampua räkäpäillä. Ratkaisin asian huutamalla laukaus - pahaksi onneksi oli kavereita, jotka tykkäsivät räiskytellä minunkin patruunani.

Toimituksen poiminnat