karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Tarveharkinta epädemokraattista

  • Voiko työn koristella kukilla?
    Voiko työn koristella kukilla?

 

Suomessa ihmiset jakaantuvat suurin piirtein puoliksi – toiset maksaa hyvinvoinnin ja toiset nauttii siitä. Tämä on seurausta tarveharkinnasta. Ajatus, että ihmisiä täytyy auttaa silloin, kun on avun tarvetta on kaunis, mutta sillä on toinen puoli, joku maksaa avun. Vasemmistolainen ratkaisu on – otetaan rikkailta ja annetaan köyhille. Oikeistossa pakotetaan kaikki töihin -asennetta - jollei muuten niin väkisin.

 

Työn tekemisen arvostus ylittää kaikki muut arvot kuten lasten parhaan. Esimerkiksi kotihoito alle kolmivuotiaille on tärkeää kehityksen kannalta. Tänään viimeksi VATT:n ylijohtaja Vartiainen nimesi lasten hoidon ihanaksi velttoiluksi. Oma ja puolisoni kokemus ajalta, jolloin lapset olivat pieniä oli, että on ihanaa mennä töihin lepäämään. Olenkin sitä mieltä, että vanhempien vuorottelu kodinhoidossa olisi tärkeää vanhempien mielenterveyden kannalta.

 

Kansalaispalkka, perustulo, negatiivinen verotus tms.

 

Perustulon keskeisenä elementtinä on oikeudenmukaisuuteen, demokraattisuuteen liittyvä näkökulma. Seurauksena siitä, että perustulo maksetaan kaikille saattaa olla tulevaisuudessa yhteiskuntarauhan säilyminen – ei ole enää pelkästään maksajia ja saajia, vaan kaikki ovat jossain määrin myös saajia.

 

Perustulon henkilökohtainen merkitys kansalaiselle riippuu ihmisen muista tuloista ja mm. veroista. Lapsilisä on oiva esimerkki tämän kaltaisesta tuesta. Rikkaille perustulolla on symbolinen merkitys ja ihmisille, jotka ovat avun tarpeessa sillä on konkreettista merkitystä. Kansalaispalkan tai perustulon keskeinen merkitys on leimaamattomuus. Ihmistä ei leimata epäonnistuneeksi tilapäisten talousongelmien vuoksi. Henkisessä mielessä viiteryhmäksi ei muodostu päähän potkittujen avunsaajien joukko, vaan työhön pyrkivien joukko.

 

Puhe perustulon laiskistavasta vaikutuksesta on puhdas mielipide. Sen sijaan avustusta saavien työn välttämisestä on näyttöä vaikka kuinka paljon, esim. sosiaaliturvan saajat, opiskelijat ja tietyntyyppiset eläkeläiset. He laskevat tarkkaan, kannattako työtä tehdä ja jos ei kannata tehdä, niin vaihtoehtona on työn teko 'pimeästi'. Avustusten saaminen pakottaa kuulumaan viiteryhmään, mikä ei ole yhteiskunnan kehityksen kannalta tarkoituksenmukaista – pahimmillaan tämä johtaa harmaan talouden de fakto -hyväksymiseen.

 

Tunnen ihmisiä, jotka eivät kykene varsinaiseen työntekoon, mutta ovat vointinsa mukaan mukana kolmannen sektorin toiminnassa. Näille ihmisille kansalaispalkka olisi ihmisarvoinen ratkaisu. Jatkuva puljaaminen erilaisten avustusta jakavien henkilöiden kanssa syö ihmisarvoa. Ymmärtääkseni yhteiskunnan pitäisi kunnioittaa näitä ihmisyyteen kuuluvia perusasioita.

 

Sastamalan Opistossa on kokeiltu työttömien aktiivikorttia, jolla pääsee lähes kaikille opiston kursseille ilmaiseksi. Ei opettaja eikä sen enempää opiskelijatoveritkaan tiedä onko ryhmässä joku työtön vai ei. Ketään ei leimata työssäolon perusteella – eikä tietenkään rodun, uskonnon, vammaisuuden tai muun yksilöllisen ominaisuuden perusteella. Kokemukset ovat selvitysten mukaan olleet hyviä.

 

Omien kokemusten mukaan ihmiset ovat 'ahneita' – muutkin kuin huippujohtajat, joiden tarvitsee saada rahaa enemmän ja enemmän. En voi kuvitella tilannetta, että kansalaispalkan saaja jäisi pelkästään nauttimaan kotiin maksettua rahaa. Kaikkiin tarjolla oleviin työtilaisuuksiin tartuttaisiin, koska tarvitaan polkupyörä, televisio, puhelin yms. ja koska sosiaalitoimisto ei enää maksaisi näitä kuluja edes pitkällisten perustelujen jälkeen. Harmaa talouskaan ei olisi enää yhtä välttämätöntä.

 

Kaikki töihin kansalaispalkalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Kyse on oikeastaan siitä, voidaanko yhteiskunta rakentaa toisenlaisille arvoille.

Tuula Hölttä

Kari K :"Rikkaille perustulolla on symbolinen merkitys ja ihmisille, jotka ovat avun tarpeessa sillä on konkreettista merkitystä. Kansalaispalkan tai perustulon keskeinen merkitys on leimaamattomuus. Ihmistä ei leimata epäonnistuneeksi tilapäisten talousongelmien vuoksi. Henkisessä mielessä viiteryhmäksi ei muodostu päähän potkittujen avunsaajien joukko, vaan työhön pyrkivien joukko."

Perustulolla negatiivisine tuloveroineen on merkitystä heille, jotka tarvitsevat yhteistä tukeamme enemmän kuin palkansaajat, pörssiyritykset tai "globalisoituva maailma". Samalla se antaa heille mahdollisuuden etsiä ja valita itse oma toimeentulonsa kuten perustuslaki edellyttää.

Suomen ongelma on palkkatyön yliarvostus. Jos VATT:n ylijohtaja Vartiainen nimeää lasten hoidon ihanaksi velttoiluksi, niin 70-luvulla tätä "kutsumusta" toteuttaneet nimettiin "loisiksi" kuten esim. itselleni tapahtui.

Toivon, että tämän yhteiskunnan "juhanavartiaiset" ryhtyvät hoitamaan pieniä lapsia, joiden hoitamista yhteiskunnan veovaroilla kustannetuissa, resurssipulasta kärsimään jätetyissä ja lapsille epäinhimillisissä päivähoitopaikoissa pidetään raskaana ja vaativana työnä. Se on työtä, vaikka sitä tekisivät lasten omat äidit ja vaikka siitä ei makseta rahallista korvausta ja vaikka sen työn tekijät leimataan "velttoilijoiksi" tai "loisiksi".

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Itseasiassa olin kuvitellut, että tuosta pienten lasten äitien syyllistämisestä olisi päästy jo 1980-luvulla, mutta keskustelu on nyt 2010-luvulla herätetty uudelleen henkiin.

Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että tieto ihmisestä ohitetaan muutamalla hypoteettisella laskelmalla, joiden kohde, kuten työura ja sen kehitys, joka ei oikeasti ole kenenkään tiedossa. Kukaan ei osaa ennustaa kuinka kauan ihmiset elävät 50-vuoden kuluttua, kukaan ei osaa ennustaa Euroopan taloutta silloin, mutta tutkijat tietävät missä oloissa ja miten lapsen pitäisi kasvaa, jotta hän pystyisi ratkomaan tulevaisuuden ongelmat.

Michael Perukangas

On tietenkin ihan selvää, että työttömyys tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi. Hyvin kalliiksi se tulee myös sille yksilölle, jota asia koskettaa, mukaanlukien hänen perheensä.

Jotkut katsovat että porkkanan täydennykseksi tai peräti sen sijaan tarvitaan keppiä työttömyyden yhteiskunnallisten kustannusten suitsemiseksi tai peräti niiden ehkäisemiseksi. Keppi onkin yhteiskunnallisten kustannusten kurittamiseksi tarpeen. Yksilöt tarvitsevat kuitenkin porkkanaa.

Yksi parhaista esitetyistä porkkanoista on perustulo. Se rohkaisee yrittämään ja kokeilemaan mitä hyvänsä aktivointitoimenpidettä: osa-aikatyötä, työharjoittelua, osa-aikaopiskelua, työpajatoimintaa, vapaata kansansivistystä, kokoaikaopiskelua, pienimuotoista yrittämistä, mitä hyvänsä, koska nykyisessä hyvinvointivaltiossa tukimuoto muuttuu aina elämäntilanteen muuttuessa. Ja nykyään elämäntilanteet muuttuvat siten, että monilla ainoa pysyvä olotila on jatkuva muutos.

Miksi perustulo sitten toimisi porkkanana? Siksi, että nykymallisessa hyvinvointivaltiossa kaikkien tukien hakemiseen liittyy sekä lakisääteisiä karensseja että ihan puhtaan byrokraattisia käsittelyaikoja. Koska oma vatsalaukku ja velkojat eivät kuitenkaan tunne käsittelyaikoja, tukia odotellessa pudotaan kuoppaan jos ei satu olemaan säästöjä tai avuliaita läheisiä. Säästöjä taas pätkätyöläisellä ei välttämättä ole, koska hän on sijoittanut kaiken sen, mikä jää ylitse välittömistä elinkustannuksista sellaisiin investointitavaroihin kuten kodinkoneisiin tai silmälaseihin. Jopa hammaslääkärissä käyminen tai vaatteiden uusiminen saattaa olla sijoitus.

Kaikkia köyhiä ei kannata syyttää siitä että muutama ei jaksa hakea töitä tai edes tukia, sillä se aikaansaa epäluottamusta yhteiskuntamme oikeutukseen ja oikeudenmukaisuuteen. Jos köyhiä pidetään järjestelmän hyväksikäyttäjinä, köyhät kyllä ymmärtävät vihjeen. Paaria kyllä tajuaa olevansa paaria, ja paarian on turha yrittää mitään. Paarian leimaa ei saa pestyä edes kloorilla. Köyhien syytteleminen järjestelmän hyväksikäyttäjiksi pystyttää uudelleen yhteiskuntaluokat ja niiden väliin muurit, ja syytteleminen entisestään heikentää itsetuntoa. Kun tarpeeksi usein sanotaan että työtön on syypää omaan tilanteeseensa niin on vaarana ihan oikeasti uskoa se. Seuraukset tästä ovat sekä köyhän itsetuntoon että kansantaloudellemme kurjat.

Ei työttömyydestä tarvitse kiitellä työtöntä, mutta ei häntä myöskään pidä syyttää siitä että yhteiskuntamme on muuttunut sellaiseksi että epätyypillisistä työsuhteista on tullutkin tyypillisiä eikä hyvinvointivaltiomme ja ammattiyhdistysliikkeemme ole pysynyt tämän perässä. Sitä tärkeämpää onkin päivittää hyvinvointivaltiomme ja ammattiyhdistysliikkeemme.

http://perukangas.blogspot.com/2012/02/koyhia-ei-k...

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Leimaamisen kulttuuri on hyvin vahva hyvinvointisuomessa. Minusta suurin ongelma on, että leimaamalla ihmiset samaistuvat (alistuvat), johonkin yhteiskunnan antamaan rooliin, viiteryhmään. Esimerkiksi työttömille järjestettävä kurssi, mahdollisesti hyväkin, luo viiteryhmän, jossa keskustelu saattaa tukea työttömänä olemista. Lausumat muotoa "ei kannata mennä töihin, kun siitä ei jää mitään käteen" (ja tottahan se on). Sensijaan esim kansalaisopiston kurssi, jossa on työssä käyviä, työttömiä ja mahdollisesti maahanmuuttajia antaa toisenlaisen viiteryhmän. Kuitenkin byrokratian on vaikea rahoittaa osallistumista tällaiseen koulutukseen. Tiedän tapauksia, joissa kansalaisopiston kurssilla ollut pienyrittäjä on palkannut työttömän töihin.

Yhteiskunnan pelisääntöjen muokkaus esim. perustulo mahdollistaisi aktiviteetin lisääntymisen inmisissä - objekteista toiminnan kohteista tulisi subjekteja aitoja toimijoita.

Tuula Hölttä

Kari K :"Sensijaan esim kansalaisopiston kurssi, jossa on työssä käyviä, työttömiä ja mahdollisesti maahanmuuttajia antaa toisenlaisen viiteryhmän."

Omakohtainen kokemus tuonkaltaisesta oli, kun 90-luvun alkupuolella osallistuin aikuiskoulutukseen, johon osa oli valittu työttömistä.

Kun olin työssä oleva ja oman "viiteryhmäni" eli pankin antaman koulutuksen saanut, muodostin "spontaanisti" matematiikan vapaaehtoisen opintoryhmän, jossa perehdytin mukana olleita matematiikan ja myös laskentatoimen "salaisuuksiin" periaatteena se, että "me kaikki selviydymme" kuten lopulta myös tapahtui.

Monet "vapaaehtoiseen ryhmään" mukaan tulleista saivat koulutuksen jälkeen työpaikan, mutta eivät kaikki.

Opintojen jälkeen sain kunnian vastaanottaa stipendin oppilaitoksen parhaasta päästötodistuksesta, ja kuten silloin kiitokseksi kirjoitin, kirjoitan yhäkin heille, jotka yrittämisestämme huolimatta eivät pärjäneet:

"Me voimme lopettaa opiskelumme, kun täytämme 90 vuotta. Jos nimittäin silloin tunnemme itsemme väsyneiksi." [Kerstin Bergroth]

Matti Jalagin

Rahallisesti mitättömällä kotihoidontuella kasvatetaan lähes ilmaiseksi tulevia veronmaksajia eli byrokratian elättäjiä ja silti jokainen tässä kasvatustyössä epäonnistumisen seuraus eli huostaanotto maksaa kymmenen kertaa enemmän.

Suhdeluvut ovat sekä rahallisesti että muina lukuina laskien päällään ja huonompaa kohti ollaan näköjään menossa, kun näitä profeettoja seurataan ja ääniään kuunnellaan.

Ei ihminen eikä omia lapsiaan kotona kasvattava hahmo ole numero.

Eikä hänen tekemänsä kasvatustyö rahassa mitattavissa.

Turha kysyä, eikö noita sosialiviisaita edes hävetä; eivät ne siihen pysty.

Käyttäjän kimmokautio kuva
Kimmo Kautio

Hyvä kirjoitus. Tuo harmaan talouden hiljainen hyväksyminen ja moraalin rapistuminen on nimenomaan tämän nykyjärjestelmän iso uhkakuva.

Ketään syyllistämättä nykyäänhän työmarkkinatuki toimii monelle tänä päivänä perustulon tapaan, kun työnantaja maksaa pimeästi sen verran vähemmän palkkaa. Näitä ei ole millään instanssilla aikaa tai resursseja valvoa ja asiat on yleisesti tiedossa, mutta yleensä näytöt puuttuvat.

Käyttäjän kimmokautio kuva
Kimmo Kautio

Hyvä kirjoitus. Tuo harmaan talouden hiljainen hyväksyminen ja moraalin rapistuminen on nimenomaan tämän nykyjärjestelmän iso uhkakuva.

Ketään syyllistämättä nykyäänhän työmarkkinatuki toimii monelle tänä päivänä perustulon tapaan, kun työnantaja maksaa pimeästi sen verran vähemmän palkkaa. Näitä ei ole millään instanssilla aikaa tai resursseja valvoa ja asiat on yleisesti tiedossa, mutta yleensä näytöt puuttuvat.

Toimituksen poiminnat