karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Meikäkö muka ahne?

  • Meikäkö muka ahne?

 

Joku aika sitten ajattelin, että ahneuskeskustelu on tuulen surinaa tai parran pärinää ilman varsinaista sisältöä, mutta nyt olen saamassa kiinni ajatuksesta, että se onkin yhteiskunnassa läpitunkeva voima. Jotkut nimittävät sitä markkinataloudeksi, markkinavoimiksi ja Karl Marx puhuisi kapitalismin rappiosta.

 

Kysymys ei ole enää tulonjaosta, vaan siitä kuka saa kahmittua rahaa, omaisuutta tai muuta hyvää, kuten asuntoja eniten. Merkitystä ei tunnu olevan sillä, mikä on oma työpanos, vaan kuka keinottelee tuottoisammin. Olen Vanhasen kanssa samaa mieltä – jos perheyrittäjä rikastuu keksinnöillään ja omalla työllään se on ihan oikein, mutta veronmaksajien rahoilla rikastuminen on niin ja näin.

 

Finnair oli kouluesimerkki ahneuden ajattelumallista. Otetaan rahaa muilta palkansaajilta ja jaetaan sitä sitten oman porukan kesken. Voisi kysyä, mikä oli rahaa saaneiden johtajien viiteryhmä – ei varmaankaan Finnair työpaikkana. Oliko se joku golf-klubi, rikkaiden kerho, vai mikä? Jos yrityksen johtajat eivät näe omaa työpaikkaa, osastoa omana viiteryhmänään, ollaan katastrofin partaalla. Näin taisi ja taitaa olla myös Nokiassa. Onko Elopin viiteryhmä Nokia työpaikkana vai kansainvälinen 'huippujohtajien' tiimi – ainakin se on hienompaa.

 

Suomalaisten puolijumala, Ollila kertoo televisiossa johtajien huonoista palkoista Suomessa. Uskoisitko miestä, joka vuosi vuodelta on ollut tulotilastojen kärjessä. Eikö johtajat paitsi perheyrittäjät samaistu työhönsä muuta kuin rahan kautta? Eikö johtajalla ole mitään intohimoa työhönsä ilman lisärahaa?

 

Jääkiekko on ahneuden ilmentymä, joka koskettaa koko kansaa. Ei jääkiekkoliput ole kalliita, mutta samalla halvimman lipun hinnalla voi esimerkiksi Sastamalan Opistossa opiskella kaksi vuotta kaikkia opistossa opetettavia asioita. Tosin sielläkin on mukana yhteiskunnan tukea, joka lienee pienempää kuin urheilutilaisuuksien tuki. En tiedä, mutta toivon, että kisat onnistuvat, jotta johtajat saavat heille kuuluvat bonukset – tai mitä väliä sillä on, bonukset tulevat joka tapauksessa.

 

Kun menet seuraavan kerran työpaikalla pomon juttusille, mieti ennakkoon ketkä ovat ne henkilöt, joiden palkkaa voisi alentaa tai vaihtoehtoisesti potkia pois, jotta sinulle voisi maksaa enemmän palkkaa. Älä ainakaan sitoudu tai tykkää omasta työstäsi ilman stay- tai bonusrahoja. Toinen vaihtoehto on, että ollaksesi hyvä alainen ehdota, että työntekijöiden palkkoja voisi laskea, jotta johtajille voisi maksaa enemmän. Osakkeen omistajatkin olisivat tyytyväisiä.

 

Tämä kirjoitus ei ole sarkasmia – se kertoo yhteiskunnan tilasta niin kuin se on. Kuvitelkaapa mitä Uuno Turhapuro vastaisi otsikossa esittämäänsä kysymykseen. Aivan niin – senhän voi kuunnella ja lukea joka päivä valtamedioista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Mikä on kylliksi ihmiselle? Tiedän mitä tekisin miljoonaalla, mutta kymmenen miljoonaa olisi minun maailmassani jo saman verran. Taitaa olla saman verran kuin ne 1000 miljardia, jotka keskuspankki on siirtänyt eurooppalaisille pankeille. Bonusta en ole koskaan saanut työstäni - olen kuitenkin aina sitoutunut, minun viiteryhmänäni on ollut työpaikka ja ihmiset siellä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Jos arvostuksemme vaihtuisi,että rupeaisimme kunnioittamaan ihmistä ihmisenä ja enimmin häntä,joka ahertaa enimmin ja tyytyy vähimpään,jos ylistäisimme häntä kuvin ja kirjoituksin kuten nykyisin ylistämme täsmälleen päinvastaisen arvostuksen esille nostamia,niin hyvin pian yhteiskunnallinen taistelumme lakkaisi ja ainoa pulmamme olisi,miten selviytyisimme asuntojen,ravinnon ja kaiken yltäkylläisyydestä."

MUTTA jos kaiken tuon asemasta edelleen ylistämme rikkaita,päältäpäsmäreitä,johtajia,kenraaleja,voittajia,jos edelleen palvomme joko aivoiltaan tai lihaksiltaan,joko oveluudeltaan tai etevyydeltään,joko henkilökohtaisilta kyvyiltään tai perintöasemaltaan mahtavia,niin ei merkitse juuri mitään minkälaisten pelisääntöjen mukaan pelaamme - elämä on ja pysyy pelihelvettinä,jossa toinen voittaa ja toinen häviää.Voimme rustata yhteiskuntamme kapitalistiseksi,sosialistiseksi tai kommunistiseksi,ja jokaisessa niissä toinen pyrkii toisen niskan päälle.Ilmestyy sekä rikkaita että varkaita,sekä kenraaleja että rosvoja,tarvitaan vankiloita,keskitys- ja työleirejä ja kasarmeja - sitä enemmän mitä rajummin yritämme vanhaa kaataa ja uutta rustata.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Kysymys on siis kulttuurista, jonka ihmiset omaksuvat. Arvostuksen kohteet vaihtuvat. Nykyiset arvostukset heijastelevat sota-ajan pula-aikoja, jolloin kaikkea piti hamstrata säilyäkseen hengissä. Kysymykseen: kuinka paljon ihminen tarvitsee elääkseen onnellisena on useita erilaisia vastauksia. Elämisen tavoitetaso on aina korkeammalla, kuin nykyinen tila, mutta mikä on kylliksi?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Nykyisin näyttäisi olevan kylliksi kunhan on enemmän kuin toisella.. Olemme jopa tekemässä yhteiskunnasta sen mukaan toimivaa ja se on kuulemma hyvä,kestävä ja vapaa.

Lassi Nokelainen

Ihminen ei ole ahne luonnostaan. Ympäristö kasvattaa ihmistä ja meidän järjestelmämme haluaa että sinä kilpailet parhaista työpaikoista jotta saat enemmän rahaa jotta sinä voi sisustaa sinun oman kämppäsi ja saada muut mukavuudet (ollaksesi onnellinen?). Ollaan sitten itsenäisiä ja "kiireen" takia luistetaan vastuista mm lastenkasvatuksessa tarhoissa (ei miul mitää niit vastaa ole koska niis voi oppia sosiaalisemmaks jo varhain) ja vanhusten laitokseenlaittamisella (jota mm Intialaiset paheksuvat meidän systeemissämme.. suorastaan sylkevät maahan epäkunnioitusta osoittaen järjestelmäämme kohtaan kun kuulevat miten me kohdellaan vanhempiamme)

Kieltämättä ahneudella pärjää tässä järjestelmässä mutta eihän se fiksua ole kun tietää että meistä olisi yhteisölliseen, avuliaaseen, solidaariseen ja reiluunkin elämäntapaan mikäli sitä tuettaisiin (esimerkiksi jakamalla asioita enemmän, omistamalla ja keräämällä vähemmän tavaraa ja statussymboleita)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Joskus 1960-70 luvuilla yritettiin vähentää kilpailua kouluista. Jäänteitä on vieläkin - sanalliset arvioinnit alakoulun alussa. Erilaiset painotukset kouluissa, kuten urheilu, taide jne., räjäyttivät kilpailun.

Televisio-ohjelmat, joissa kilpaillaan ja pudotetaan muokkaavat kulttuuria kovemmaksi. Kysymys on, tahdommeko me kovaa yhteiskuntaa, jossa kilpaillaan 'verissä päin', oikeasti vai ajaudummeko sinne.

Lassi Nokelainen

En tiennytkään tuota kouluista. Itsekkin olen saanut mummoassa lukiossa S kirjaimia suoritetuista aineista ja alaluokilla K kirjaimia kiitettävistä jne.. koskaan ei päähän pälkähtänyt että miksi ja mistä ne olisi peräisin. Kiitos siis tiedosta.

Ja juurikin nämä kilpailuohjelmat tukevat koko tämän muun systeemin kilpailuhenkeä. Jo pienenä sen alkaa näkee kuinka ihmisiä eriarvoistetaan. Jossain kolmosluokan tienoilla lapset vertailevat viikkorahojaan ja näin paljastuu kuka on hyvästä perheestä. Pari vuotta myöhemmin tiedetään osapuilleen ketkä menevät lukioon ja siitä hyvillä numeroilla kouluttautuvat kunnolla ja osa ei jaksa enää panostaa, menevät amikseen ja joko työllistyvät taikka "syrjäytyvät". Jotkut luovuttavat todella ja jättävät koulutkin kesken (voi olla tietty muitakin syitä olla käymättä koulua).

Minusta tuntuu että osa ihmisistä ajautuu sinne. Harva sinne todella oikeasti haluaa mutta jotkut eivät ole ajatelleet muita vaihtoehtoja ja elävät vähän niiku toisten sääntöjen mukaan tavoitellen sitä mikä on "itselle realistista" ja ko henkilön mielestä realistista on vain sellainen johon ko henkilöä on kasvatettu ja koulutettu.

Toimituksen poiminnat