karkot Kaikki ei ole miltä näyttää.

Syrjäytyminen on koulujärjestelmän ja opettajien syy

  • Luovuus +
    Luovuus +
 

Olen ollut miltei tauotta erilaisissa opetustehtävissä vuodesta 1972 tähän vuoteen 2012, jolloin jäin eläkkeelle. Olen ollut syrjäyttämässä lapsia ja nuoria – alkaen Turun lyseosta vuonna 1974, kun kouluun siirtyi pohjoisen peruskouluista (Turussa ei silloin vielä ollut peruskoulua) kaksi poikaoppilasta. Opettajahuoneessa alkoi pulina - ne tulee peruskoulusta - ne ei pärjää täällä ja niin kävi keskikoulu jäi kesken. Rakennettiin itseään toteuttava ennuste ja kerrottiin se tavalla tai toisella näille lapsille. Toivottavasti kaverit ovat löytäneet paikkansa yhteiskunnassa muulla tavalla.

 

Syrjäyttäminen rakenteellinen ilmiö

 

Joskus 1980/-90 -lukujen taitteessa päätettiin, että kouluissa ei tarvita miesopettajia. En tiedä ajateltiinko silloin, että naisille ei tarvitse maksaa niin paljon palkkaa, mutta päätös tehtiin tasa-arvon nimissä. Opettajankoulutuslaitoksissa oli ollut mies kiintiöt ja ne poistettiin. Muistaakseni seuraavana vuonna sisäänotossa ei yhtään poikaa päässyt Oulun yliopiston opettajankoulutukseen – valituksi tuli keskiluokkaisia, koulussa hyvin menestyneitä, kilttejä tyttöjä. Kenttähavainnot osoittivat kuitenkin, että ei niin hyvät pojat pärjäsivät yhtä hyvin tai paremmin koulujen opettajina.

 

Sukupuoli ei ole pelkästään sosiaalinen ilmiö, toisin kuten nykyisin monessa yhteydessä yritetään väittää. Eri sukupuolten tavassa ajatella on eroa. Naisen ja miehen hormonitasot ovat erilaiset - se selviää perusbiologiasta. Ihmisen kemialla on keskeinen merkitys käyttäytymiselle ja sille millaisia merkityksiä antaa asioille. Naisen ja miehen ajattelumallit ovat erilaisia. Viimeistään murrosiässä tullaan tilanteeseen, jossa naisopettaja ei pysty ymmärtämään poikaoppilasta ja hänen ajatuksenkulkuaan, tämä suhde toimii myös toisinpäin. Tyttöoppilaille saattaisi olla myös hyötyä aikuisen miehen ajatuksenkulun ymmärtämisessä.

 

Mielenkiintoista on, että lähes kaikkialla aloilla, joissa ajatellaan tasa-arvon kannalta olevan hyödyllistä tuoda esiin eri sukupuolia, on vähemmistösukupuolen kiintiöt, mutta ei koululaitoksessa. Tämä johtaa oppilaiden eriarvoistumiseen sukupuolen perusteella ja ääritapauksessa syrjäytymiseen.

 

Auttaminen”

 

Omassa työssäni en ole koskaan selvittänyt oppilaitteni/opiskelijoitteni tausta tietoja – miten aiemmin menestyneet tai aikuisopetuksessa mitä tehneet. Minulle on riittänyt se informaatio, mitä ihmiset ovat halunneet kertoa. Koulumaailmassa hyväntahtoiset kollegat kertovat mielellään, ketkä ovat hyviä ja ketkä huonoja oppilaita. Opettajankoulutuksessa ohjaava opettajani muisti aina mainita, että nämä oppilaat ovat niin heikkotasoisia – toivottavasti ei enää niissäkään laitoksissa kuule tuollaisia mainintoja.

 

Muutama vuosi sitten eräs ammatillinen oppilaitos kävi läpi valittujen oppilaiden kouluhistorian ja lähetti huonosti menestyneiden, villien oppilaiden kotiin kirjeen ennen koulun alkamista ja siinä kerrottiin, että tyttärenne/poikanne on keskeytysuhan alainen. Viesti nuorille oli selvä ”sama paska jatkuu” - ei muutosta. Rehtori, opot ja muut opettajat paukuttelivat sitten joululta henskeleitään, kun ennusteet osuivat oikeaan – ne tosiaan keskeyttivät opintonsa. Kenellekään ei varmaan tullut mieleen, että he itse asiassa aiheuttivat opintojen keskeyttämisiä itseään toteuttavilla ennusteilla.

 

Auttamisen ja leimaamisen välillä on hiuksen hieno ero. Ammattitaidoton auttaja aiheuttaa toiminnallaan paljon vahinkoa. Opiskelijoiden tasa-arvoinen, reilu, ennakkokäsityksistä vapaa kohtelu takaa parhaan tuloksen. Oppilaan nostaminen silmätikuksi johtaa katastrofiin. Väittäisin, että väärin toteutettu auttaminen johtaa koulukiusaamiseen, opettajan johtamaan kiusaamiseen.

 

Oppilas objekti

 

Syrjäytymisen käsite on hyvä poliittinen mandra – sen ymmärtävät kaikki, mutta mitä syrjäytyminen on? Mielenkiintoisen näkökulman syrjäytymiseen antaa radiossa toteutettava haastattelusarja: 'Miten minusta tuli minä'. Useimmilla on mennyt paljon aikaa itsensä etsimisessä mm. presidentti Niinistö oli oman tiensä kulkija.

 

Ruotsin opettaja sanoi minulle, että mitä sinä tyhmä lapsi teet täällä oppikoulussa, mene mottimetsään. Yritin kesällä tehdä halkoja – ei siitä mitään tullut. Onneksi äiti pakotti jatkamaan koulua. Vaihtoehtona olisi varmaan ollut syrjäytyminen yhteiskunnasta – siihen aikaan puhuttiin puliukoista - osa luokkatovereista siirtyi koulun käsittelyn seurauksena tähän ryhmään. Toivon mukaan nykyopettajat osaavat ryhmänsä käsittelyn paremmin.

 

Nykyisin opintojen ohjaaja suunnittelee lapsille uran – ensin ammattikouluun ja sitten sieltä töihin paikalliseen yritykseen. Valintaa tehostetaan vierailulla ammattikoululla ja yrityksessä – molemmissa juotetaan limsaa ja syötetään pullaa. Oppilaalla täytyy olla vahva itsetunto, jotta pystyy vastustamaan näitä 'vääriä valintoja'. Opintojen ohjaajalla on esittää faktoja – kun tuossa sinun todistuksessasi on vain seiskan keskiarvo – ei sillä kannata mennä lukioon. Itse asiassa ammattikouluun ei kannattaa mennä vain, jos on huono todistus. Pitää oikeasti olla paloa sen tyyppisiin töihin. Luovat, laiskat, hankalat oppilaat menestyvät paremmin muualla. Oppilasta pitää käsitellä subjektina ei objektina.

 

Tehokkuusajattelu vaatii keskeytymätöntä opintoputkea. Kysykää yritysten johtajilta tai kansanedustajilta, kuka on edennyt systemaattisesti putken läpi. Omassa kokemuspiirissäni ns. menestyneet ovat 'seikkailleet' vuoden tai kaksi tai ainakin ovat tuhlanneet vuoden vaihto-oppilaana ulkomailla. Maailman ymmärtäminen on ainakin yhtä tärkeää kuin koulumenestys tai nopea valmistuminen. Ilman luovuutta ja ymmärrystä – myös eri kulttuureista – ei ole kilpailukykyä tai kasvua.

 

Motto: oppilaita ei voi vaihtaa, mutta opettajia voi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

En epäile, että kaikki ihmiset haluaisivat olla luovia - mutta niillä joilla on potentiaalia - pitäisi olla mahdollisuus. Luovuus ja koulumenestys eivät useinkaan asu samassa persoonassa.

Markku Ollikainen

Lapset kasvavat ympäristönsä antamien vaikutusten tuloksena - johonkin suuntaan. Geneettinen perimä on kaikissa omanlaisensa, mutta sitä voidaan ohjata, kun tajutaan ympäröivän vaikutuskentän osuus ihmiseksi tulemisessa.
Iän lisääntyessä lapsen oman vastuun määrä kasvaa, mutta...

Vanhemmat, perheen muut jäsenet, lastentarhanopettajat tai lastenhoitajat, koulun opettajat ovat niitä henkilöitä, jotka vaikuttavat kaikkein eniten lapsiin ja nuoriin, ihmiseksi tuleviin heidän tärkeimpänä ikäkautenaan.
Sanotaan, että lapset ovat kuin peili, jossa näkyy kyseisen lapsen ympäristö vaikutuksineen. Syrjäytymisen syitä on siis etsittävä, paitsi kasvavasta ihmisestä itsestään, mutta ennen kaikkea kasvua ohjaavasta ympäristöstä, sen ihmisistä.

Erikoisesti henkisen kasvun puolella, maailmankuvan ja arvojen alueilla, samoin kuin emotionaalisen ja ihmissuhdekasvun puolella riittää parannettavaa. Kokonaisvaltaisen, turvallisen maailmankuvan ja ihmistä arvostaneet arvot antaneesta kristillisestä yhtenäiskulttuurista ateistisen naturalismin arvottomaan, ei-saa-arvottaa-pitää-sallia-kaikki-samanarvoisena -monikulttuurisuuteen siirtyminen on tuonut lapsille entistä vaikeammin hahmotettavan maailman. Ei ole ihme, että aikuisten antamaa mielihyvää-hinnalla-millä-hyvänsä -mallia seuraten elämän tosiasioiden tukevalta perustalta tunnevaltaisen eksistentialismin aalloille ajelehtimaan ajautuvia on vuosi vuodelta lisää.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Koulu ei voi edustaa johonkin aatteeseen perustuvaa näkökulmaa, kuten kristillisyys tai marxilaisuus (Pirkkalan koulukokeilu kauan sitten). Opetussuunnitelmat antavat ympäri pyöreitä lausumia kasvatustavoitteista, joiden tulkinta jää opettajille. Opettaja on keskeinen henkilö lapsen ja nuoren elämässä. Lapsen tai nuoren potentiaalin arviointi on hukassa tai ainakin vaikeaa. Ajatellaan, että lammaslaumasta poikkeaminen vaatii aina koiran räksytystä.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Erinomainen kirjoitus.

Valitettavasti opettajakoulutuksen mieskiintiöiden palauttamisen vaikutukset näkyisivät kentällä vasta vuosien päästä. Onko silloin jo myöhäistä?

Nuoriso on kansallisaarre.

Käyttäjän Juutikka kuva
Jouni Juutikka

http://www.ted.com/talks/salman_khan_let_s_use_vid...

Mielestäni erittäin pätevä työkalu kouluille!

Tuntuu että lapset ja nuoret koetaan nykyään jotenkin eri ihmisiksi kuin aikuiset. Kaikki me olemme olleet lapsia ja nuoria. Meidän tärkein tehtävä on tarjota lapsille ja nuorille parhaat eväät elämän rakentamiseen. Ihmiskunnan kehitys on juuri niin hyvää kuin lastemme koulutus ja kotiolot.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Khan Academi on hieno juttu. Itsekin olen käynyt siellä kertaamassa opintoja. http://www.khanacademy.org/

Käyttäjän lahtipe1 kuva
Petri Lahtinen

Eras naissukulaiseni on opettajana peruskoulussa ( matematiikka + luonnontieteet ). Paaosa opettajista on naisia ja ne harvat miesopettajatkin ovat kuulemma "akkamaisia". Hanen mielestaan opettajiksi kaivattaisiin lisaa miehia.

Pekka Heliste

Tuolla opettajan sukupuolella on varmaan väliä. Pojillani oli opettajana miesja se näkyiluokan poikien koulumenetyksessä.

Pojistani tuli 10-poikia,mutta niin tuli monesta luokkatoveristakin.

Poikien keskiarvo verrattuna naisopettajien poikiin oli niin paljon korkeampi, että jokin yhteys asialla on.

Yläasteella tuo miesyhteys tietysti katoaa,mutta vaikutus ei

Käyttäjän kapavalimaki kuva
Kari Välimäki

Koulutuksen ainoa (ja tärkein) tehtävä tulisi olla oppilaan kasvattaminen itsenäiseen ajatteluun kykeneväksi kansalaiseksi. Koulutuksen tehtävä ei ole luoda uraohjuksia.

Nykyinen järjestelmä ei luo muuta kuin pätevyyttä uhkuvia besserwisser-kirjaviisaita, jotka eivät osaa mitään. Suomi on täynnä pätevyyttä, mutta osaamista saa hakea kissojen ja koirien kanssa.

Nykyinen järjestelmä on valtio valtion sisällä, kuten koko suomalainen virkamieskoneisto. Se on olemassa itsensä vuoksi, ei kansalaisten. Opetussuunnitelma tähtää opettajien tuntimäärän lisäämiseen, kuin oppilaiden parhaaseen.

"Jos tarkoituksena oli kasvattaa ihmisistä kritiikittömiä ja aivottomia robotteja, jotka uskovat ostostelevisioon sokeasti ja joiden ainoa elämäntehtävä on kuluttaminen, en voi kuin onnitella. Onnistuitte paremmin kuin hyvin. " -Frank Zappa

Martti Kauppila

Kyllä se kaikki perusta ja kasvatus luodaan kotona.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Samaa mieltä olen - jos kotona on kaikki hyvin, mutta jos ei ole, niin silloin koulun merkitys kasvaa. Koulujärjestelmä ei voi jättää lapsia ja nuoria heitteille.

Vesa Väyrynen

Mielenkiintoinen aihe/kirjoitus, antoi ajattelemisen aihetta.

Tuo, luova/laiska yhdistelmä toi heti mieleen oman pojan, ei kuuna päivänä ole lukenut läksyjä, on ylioppilas siitä huolimatta. Oppii kummallisia asioita netistä. (on oppinut japanin kielen pelkästään netistä)

K.K mitä mieltä olet opettajan mahdollisuuksista luokassa jossa on yli puolet kieltä osaamattomia maahanmuuttaja lapsia kun koulu aloitetaan? Välillä julkisuudessa esintyy henkilöitä, joiden suomenkieli on kammottavaa mongerusta koulunkäynnistä huolimatta.

Toisaalta tunnen erään somalimiehen, jonka suomenkieli on käytännössä virheetöntä. Hän itse kertoi oppineensa kielen päiväkodissa. Olen itse ajatellut, että päiväkoti on avainasemassa kunnollisen kielitaidon omaksumisen kannalta ja se että maahanmuuttaja lapsia ei ole liikaa, jolloin puhekieleksi muodostuu suomi.
Mitä mieltä olet asiasta?

(Mainittakoon lisäksi, kyseinen somalimies on koulutettu, ollut töissä viisitoistavuotiaasta asti opiskelun rinnalla, nykyään koulutustaan vastaavassa työssä, kaikki alaiset kantasuomalaisia)

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Kieliongelma on kaikkialla maailmassa. Lapsi oppii "uuden" vieraan kielen pihalla välitunnilla - jos ryhmä on heterogeninen. Tunnen tapauksia, jotka ovat aloittaneet koulun vieras/monikielisessä ympäristössä - olen ollut jopa kade niistä valmiuksista, mitä nämä ihmiset ovat saaneet. Opettajalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja halua oppia jotain lasten kielimaailmasta. Tiedän tapauksen, jossa umpi ruotsinkielinen opettaja osti suomenkielisen aapisen ja opetteli muutamia lauseita.

Vesa Väyrynen
Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Selkeitä näkemyksiä siitä pärjääkö opettaja 'kakaralauman' kanssa, jossa on paljon äidinkieleltään muita kuin suomenkielisiä, on tosi vaikeaa. Keskeistä on kokonaispaketti opettaja, muu ryhmä ja sosiaaliset suhteet koulun ulkopuolella. Joskus onnistuu - joskus ei. Keskeistä on motivaatio sekä opettajalla että oppilailla.

Vesa Väyrynen

Minulla on sellainen käsitys kehityksestä muissa maissa esim Ruotsi, Saksa, joissa ainakin alueellisesti koulujen eriytyminen on johtanut siihen, että 70% maahanmuuttajien lapsista ei saa peruskoulua loppuun. Luulisi yhteiskunnan kannalta olevan yksi tärkeimmistä asioista estää tälläinen kehitys.

Meillähän vanhemmat on alkaneet pelailla näiden koulupaikkojen kanssa. Lapsi siirretään sellaiseen kouluun jossa ei ole maahanmuuttaja oppilaita, vaikka millaisilla tekosyillä, jopa hankkimalla tekaistuosoite halutusta koulupaikasta.

Uskon että tämä kouluasia on sellainen, jonka kautta valitsemme tulevat yhteiskunnalliset ongelmat, tai vältämme ne puuttumalla asiaan. Mielestäni opetusalalla toimivat rakentavat peruuttamatonta vahinkoa, vähättelemällä ja peittelemällä ongelmaa. Asiat täytyisi ratkaista, ei salata.

Mitä me haluamme maahanmuuttajille antaa, kultuurisuojaa ja sosiaaliapuja, sekä yleisen halveksunnan vai olemmeko rohkeita ja tarjoamme ihmisarvoisen elämän.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

Vanhemmat unohtavat usein, että koulun merkitys tietojen ja taitojen oppimisessa on vain osa oppimista. Erilaisten ihmisten kanssa toimeentuleminen on huomattavasti tärkeämpi oppisaavutus.

Olen täsmälleen samaa mieltä - koulu rakentaa tai ratkoo ongelmia.

Toimituksen poiminnat